Nettielämää

Molekyyligastronomiaa, 1. erä

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Thu, 28 Jul 2011 20:52:01 +0300

Sain veljeltäni syntymäpäivälahjaksi molekyyligastronomian aloituspakkauksen ja heti ensimmäinen kokeilu meni vähän sinne päin. Ensimmäinen alkuperäinen resepti sisälsi sekä kookosmaitoa että amarettoa, jotka kumpikaan eivät oikein kelpaa meidän ruokavalioomme. No, niinpä sitten korvaamaan hihasta temmotuilla ainesosilla.

Jälkiruoka koostui kahdesta osasta, kookosmaitohyydykkeestä ja amarettohelmistä. Asiaa sen ihmeemmin pohtimatta totesin, että korvataanpa kookosmaito piimällä. Paikallisen Alepan hyllystäpä vaan ei löydy sellaista ihmettä kuin rasvainen normaali piimä. Kaikki piimät ovat leivontakäyttöön käytännössä kelpaamattomia elintarviketeollisuuden ihmeitä. Lähimmäksi luonnollista pääsi rasvaton luomupiimä.

Jos olisin tehnyt kotiläksyni olisin voinut lukea useita kertomuksia siitä, että agar-agar ei sovellu maitopohjaisten ruokien hyydyttämiseen, sillä se tekee rakenteesta rakeisen. Toinen mikä olisi pitänyt tajuta on, että rasvaton piimä ei oikeasti kestä kuumennusta kovinkaan hyvin ja taaas agar-agar vaatii liuotakseen kuumennuksen. Resepti hyydykkeelle oli siis tämä:

2,5 dl piimää (kookosmaitoa)

1 pussi agar-agaria (joka vissiin oli 25g)

vaniljauutetta

sitruunamelissaa

kardemummaa

Kuumentaessa piimää se hajosi "komponentteihinsa" mutta agar-agarin sai siihen toki liukenemaan paakkuuntumatta. Kylmässä nesteessä saat vain agar-agar paakkuja. Tehosekoittimessa tavarat menivät kauniisti sekaisin ja piimäkin palasi piimämäisempään olomuotoon. Sitruunamelissaa, kardemummaa ja vaniljauutetta oli ihan liian vähän ja rasvattomaan piimään olisi pitänyt lisäksi työntää jotakin makeutusainetta joukkoon. Kyllähän seos jähmettyi "huokoiseksi" hyydykkeeksi, mutta suuntuntuma ja maku eivät oikein iskeneet. Hyytyminen oli lisäksi varsin nopeaa, jääkaapissa noin 30 minuuttia.

Toisessa osassa reseptiä tarkoitus oli tehdä helmiä, joiden pintakerroksen rikkoutuessa sisältö valuu kastikkeena lautaselle. Helmien rakentaminen on kaksivaiheinen prosessi. Ensin sotketaan 300ml vettä ja kaksi pussia natriumalginaattia (Sodium Alginate) josta saadaan "emulsifoija" keittämällä kymmenisen minuuttia. Tuloksella oli tarkoitus kapseloida alkoholia sisäänsä sekoitussuhteessa 1:1. Käytimme kirsikkamehua, josta puuttuu luonnollisesti etanoli, jolloin suhteen olisi ehkä pitänyt olla radikaalimpi 1:2, missä kaksi on mehun määrä. Lisäksi sekoitimme ilmeisimmin nesteet keskenään liian perusteellisesti ja liian nopeasti keittämisen jälkeen. Lopputulos nimittäin oli kyllä hivenen kosteampi sisus helmiin, mutta ei juokseva. Helmiprosessissa on vielä yksi vaihe, missä valmistetaan 1 litrasta vettä ja 1 pussissa kalsiumlaktaattia (Calcium Lactate) "kylpy", johon tulevat helmet upotetaan. Eli otetaan mittalusikalla mehusekoitusta ja kaadetaan kylpyyn kylpyveden pintaa hipoen, jolloin mehusta syntyy joko "luiroja" jos kaadoit liian korkealta ja hitaasti tai "helmiä" jos kaadoi oikealla nopeudella ja läheltä.

Lidlin kirsikkamehu ei pärjännyt maussa natriumalginaatilla ja lopputolos oli kyllä kauniin värisiä purikumimaisia, nätinnäköisiä ja aika mauttomia helmiä. Täytynee yrittää uudestaan ja tuunata reseptiä uusiksi jossakin vaiheessa harjoitusta. Seuraavaksi voisi kyllä kokeilla jotakin sellaista reseptiä, jota ei tarvitse tuunata ennen käyttöä.

Sienirisotto, kanaa ja kurkkusalaatti

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Mon, 25 Jul 2011 20:51:34 +0300

Tein yhden uuden vuoden lupauksen, jota pystyin pitämään kokonaisen viikon. Lupasin, että kirjoitan vuoden aikana tekemieni ruokien reseptit ylös ja kysyn jokaisesta ruoasta perheeltä onko tämä jotakin mitä saa laittaa uusiksi. Lupasin myös itselleni, että kirjaan kunkin reseptin ravintosisällön ylös. Viikon ehkä jopa pari minulla oli aina apukokki, jolle luettelin raaka-aineita sitä mukaa kun nakkelin niitä ruokaan ja parista epämääräisestä lapusta tulin sitten kopioineeksikin jotakin taulukkolaskentaan. Siihen se sitten jäi.

Tässä kesäloman loputtua reflektoin alkuvuotta ja totesin, että tätäkään en ole saanut aikaiseksi. Niinpä päätin ryhdistäytyä ja kirjata kaikki reseptit suoraan blogiin. Tämä tapahtui viikko sitten sunnuntaina ja nyt on jo kulunut viikko.

Viikon aikana on tullut siis tehtyä sienirisottoa, josta seuraavana päivänä syntyi tähdepiirakka. Sitten on tullut harrastettua molekyyligastronomiaa, missä melkein kaikki mikä voi mennä vähän pieleen myös meni ja valmistettua kanaa sekä kurkkusalaattia.

Sieni-avokadorisotto

3 Avokadoa

noin 1 litra kanttarellejä

2 Sipulia

1 Chili

risottoriisiä neljän hengen edestä

Kasvisfondia

Vissyä

Oreganoa

Basilikaa

Rakuunaa

Pohjola-mausteseosta

Sitruunamehua

Suolaa

Yksikyntinen valkosipuli

Pese ja perkaa kanttarellit. Pilko sipulit. Pilko valkosipuli. Poista chilistä siemenet. Pilko chili. Mittaa riisi valmiiksi. Varaa vettä. Kuumenna pannu tyhjänä,. nakkaa pohjalle suolaa, chili, valkosipuli ja sienet. Hikoiluta sienistä neste pois. Pistä sienet kattilaan lieden takaosaan kannen alle piiloon. Kaada oliiviöljyä kuumaan pannuun ja nakkaa sipulit sekä riisi pannuun. Kuullota. Lisää vettä niin että jyvät peittyvät. Lisää mausteet ja fondia. Anna kiehua välillä riisiä häiriköiden ja vettä lisäillen kunnes kypsää. Odotellessa kuori ja pilko avokadot. Kun riisi on valmista kaada se kattilaan. Lisää oliiviöljyä, nakkaa avokadot pannuun, lisää sitruunamehu ja vissyä. Pehmittele avokadoja hetken aikaa pannussa kunnes vissy on haihtunut. Kippaa kattilaan joukon jatkoksi ja sekoita. Anna hetken hengähtää ja tarjoa.

Jätepiirakka

Sunnuntai piirakkapohja

1 Creme Bonjour Valkosipuli tuorejuusto

1 Kananmuna

Sulata pohja ja taputtele se vuokaan. Esipaista 10 minuuttia 200 asteessa. Jos olet poro pistät pohjalle riisiä tai kuivattuja herneitä niin ettei pohja pullistu kun paistat. Minä en ole. Pohjan paistuessa sotke risoton tähteisiin kananmuna ja tuorejuusto. Täytä piirakka ja nakkaa 20 minuutiksi uuniin. Valmista.

Egyptiläis moshistanilainen kurkkusalaatti

1 Kurkku

1 purjo tai noin kolme vartta kevätsipuila tai nuoria salaattisipuleita tms

1 Rasia, purkki tai jokin pakkausyksikkö täysrasvaista fetaa

1/2 Sitruunaa

mustapippuria

oliiviöljyä

Pese, pilko(kuutioi) ja tunge kurkku ja sipuli salaattikulhoon. Lisää feta - kuutioi tarvittaessa, puolikkaan sitruunan mehu, mustapippuri ja loraus oliiviöljyä. Sekoita.

Sitruunaisempaa kanaa

4 Kanan rintafilettä - se kaupan yleisin pakkaus - au naturel

1/2 Sitruunaa

limepippuria

suolaa

oliiviöljyä

Mausta fileet ja paista pinnat kiinni pannulla. Työnnä uuniin 10 minuutiksi. Tarjoa vaikka kurkkusalaatin, sienikastikkeen ja täysjyvä-nuudeleiden kanssa.

Sienikastike

joku loraus maitoa

jokunen määrä vehnäjauhoja

1 rasia herkkusieniä

chiliä

suolaa

mustapippuria

Pilko sienet. Pistä kuumaan pannuun suolaa ja sienet perään. Ruskista kunnes neste on ottanut hatkat. Kippaa sienet sivuun ja pistä pannuun maito ja siivilöi jauhot perään. Kun maito alkaa "paksuuntua" pistä sienet sekaan. Mausta chilillä suolalla ja mustapippurilla.

Ruokakorttipeliä...

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Thu, 21 Jul 2011 21:54:46 +0300

Vaimolta sain synttärilahjaksi Hellapoliisi-korttipelin ajatuksella, että "Tätä peliä sinulla ei ainakaan entuudestaan ole!". Myönnän, että voi olla hivenen hankalaa pysyä kärryillä mitä pelejä minulla on, kun en itsekään tahdo muistaa mitä kaikkia pelejä omistan. Olen yrittänyt pitää geekkiä ajantasalla, mutta on päässyt vähän repsahtamaan.

Mutta itse pelistä. Siinä on iso kasa (58 kpl) 80-90-luvun kotilieden ruokakortistosta¹ tuttuja reseptikortteja, joissa toisella puolella on kaunis kuva ruokalajista ja ruokalajin nimi. Toisella puolella on sitten ohje, joka kertoo mitä raaka-aineita ruokaan tarvitaan ja miten ruoka valmistetaan. Tämän lisäksi peliin kuuluu 100 kappaletta raaka-aine kortteja, joista kukin raaka-aine on käytössä vähintään yhdessä korttien resepteistä. Harvinaisemmat raaka-aineet on vielä korostettu vaaleanpunaisella värillä ja ne ovat kahden reseptikortin arvoisia. Pelissä perusajatuksena on "arvata" mistä raaka-aineista ruokalaji koostuu. Arvaaminen tapahtuu etsimällä itselle jaetuista raaka-ainekorteista johonkin kulloinkin tarjolla olevaan ruokalajiin sopiva kortti. Joissakin tapauksissa kuvasta ja nimestä saa suoraan raaka-aineen nimen ja hyvällä säkällä sinulla on juuri se raaka-ainekortti. Sen jälkeen ratkaiseekin kokemus ruoanlaitosta ja syömisestä.

Ensimmäisen pelin perusteella - jota emme pelanneet loppuun - jouduin tarkistamaan vahvasti omaa käsitystäni käsitteestä maku. Olen aina ajatellut, että oma makuni on ainutlaatuinen ja oma perheeni syö ruokiani siksi, että on kasvattanut tietynlaisen toleranssin. Ajatuksella, kahvi on pahaa kun sitä ensimmäisen kerran juo ja kun juo muutaman kerran, niin aivot oppivat ettei siihen kuollut ja se oli "hyödyksi". Jos syö riittävän monta kertaa ruokiani, tottuu siihen etteivät ne tapa ja ne ravitsevat. En ole lukenut Hellapoliisin blogia, tosin olen tainnut osua sinne parikin kertaa jotakin reseptiä etsiessäni, mutta en kyllä muista että koskaan olisin tehnyt niistä mitään. Oletan, että Hellapoliisin reseptit ovat pääsääntöisesti hänen (heidän? en tiedä edes sitä) keksimiään, joten se mikä sopii minkäkin perusraaka-aineen kanssa ei ole maailmanluokan kriitikoiden sanelemia. Hämmästys oli suuri, kun resepteistä löytyikin niitä raaka-aineita, joita olin sinne valinnut. Ehkä sittenkin on olemassa jonkin sortin universaali käsitys siitä mikä on "hyvää" ja minä en olekaan niin kaukana makuspektrin himmeässä päässä kuin kuvittelin.

Itse peliä en kyllä tosipelaajille suosittele, mutta voisin äskeisen päätelmäni perusteella kuvitella, että sen pelaamisesta on hyötyä ruoanlaiton opiskelussa.

¹Siis en tarkoita sanoa, että reseptit tuovat mieleen 80-90 luvun ruokakortiston, vaan korttien muoto.

Kanaa ja peruna-tomaatti röhkejä

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Tue, 19 Jul 2011 00:41:05 +0300

Peruna-tomaati-röhkit

1 kg perunaa (häviötön paino)

5 tomaattia (sekalaista seurakuntaa pieniä ja isoja)

2 sipulia (keskikokoisia)

1 chilipalko

tuoretta oreganoa (vähän)

tuoretta basilikaa (vähän)

tuoretta sitruunamelissaa (vähän)

rosmariinia

mustapippuria

sitruunasuolaa

3 kananmunaa

Ajatus oli tuottaa vaihtoehtoisa röstiperunoita, mutta kun ei oikeastaan ole mitään havaintoa miten niitä tehdään, niin pitipä sen sijaan kokeilla että googlaisi. Nyt voisi sitten jo googlatakin. Ajatus oli, että kananmunalla sidotaan tomaatin neste ja peruna toisiinsa. Oregano ja basilika sopivat hyvin tomaatille ja rosmariini sekä mustapippuri hyvin perunalle. Ja jotta mikään ei olisi helppoa vaan kompleksista vähän chiliä ja sitruunamelissaa ja sitruunasuolaa.

Perunat pesin kuorin ja keitin. Tomaatit kalttasin, kuorin ja pilkoin. En fileoinut, mutta kannat sekä osan keskiruodista haaskasin. Chilistä siemenet mäkeen ja palasiksi. Oreganolle, basilikalle ja sitruunamelissalle veistä. Kaikki sekaisin tuottaa massan, jossa on sipuli, chili ja yrttisattumia. Massa piparimuoteilla pellille ja uuniin. Olivat uunissa sen aikaa kun säädin kanan kanssa ja kanan kanssa vielä 12 minuuttia. Arviolta ensimmäinen pelti vietti puolisen tuntia ja toinen ehkä vähän vähemmän.

Kana koostui neljäst fileestä. Fileisiin suolaa, limepippuria ja oliiviöljyä. Käytin pannulla pinnat kiinni. Varmaan pari minuuttia puolta kohden. Ja uuniin, jossa oli asteita 200.

Kurkusta veistelin nuolet ja loput pistin pilkkoen.

Sattumat olivat rösteissä mukavia, mutta ehkä rosmariinia olisi voinut pistää lisää ja kananmunia olla vähemmän. Liekö lainkaan tarpeen. Massan olisi voinut vetää sauvasekoittimella tasaisemmaksi. Chili, sipuli ja yrtit olisivat voineet olla pienempiä. Kanoista ja oliiviöljystä muodostuneen nesteen käytin kastikkeena, mutta sen olisi voinut annostella paremmin. Kuvassa ei näy nestettä, se lisättiin kuvan ottamisen jälkeen.

Facebook meemit - day 1

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Fri, 06 May 2011 22:58:38 +0300

your favorite song
your least favorite song
a song that makes you happy
a song that makes you sad
a song that reminds you of someone day
a song that reminds you of somewhere
a song that reminds you of a certain event day
a song that you know all the words to day
a song that you can dance to
a song that makes you fall asleep
a song from your favorite band day
a song from a band you hate day
a song that is a guilty pleasure
a song that no one would expect you to love
a song that describes you day
a song that you used to love but now hate day
a song that you hear often on the radio day
a song that you wish you heard on the radio day
a song from your favorite album
a song that you listen to when you’re angry
a song that you listen to when you’re happy
a song that you listen to when you’re sad
a song that you want to play at your wedding day
a song that you want to play at your funeral day
a song that makes you laugh day
a song that you can play on an instrument day
a song that you wish you could play day
a song that makes you feel guilty
a song from your childhood day
your favorite song at this time last year

Maailma on täynnä hyvää musiikkia, joten on oikeasti vaikea valita mitään yksittäistä lempikappaletta varsinkaan, kun en suhtaudu musiikkiin sellaisella intohimolla, jota tälläisen listan läpikäyminen oikeasti edellyttäisi. Harvoin kuuntelen musiikkia ihan kuunnellakseni musiikkia, se vain on läsnä ja koskettaa enemmän tai vähemmän sitä aika-avaruuden jatkumoa, jossa henkinen minä ja ääni leikkaavat. Ollekseen minulle jotakin muuta kuin täytettä tilalle, musiikki tarvitset kasvot ja esittävät ihmiset, joiden olemus ja ulkonäkö - karisma - tekevät suhteesta syvemmän. Myös konteksti, mikä esittäjään liittyy muista yhteyksistä vaikuttaa varsin kovasti. Yleisesti ottaen duurivoittoiset, yksinkertaiset melodiat ja harmittomalta vaikuttavat sanoitukset tuntuvat vetoavan minuun.

Ensimmäinen suhteeni musiikkiin oli ala-asteen kolmannella ja neljännellä, jolloin maailma jakautui yht'äkkiä neljään leiriin, joista kaikki olivat minulle outoja ja hämmentäviä. Ympäristö höpisi Beatlesista, ABBAsta, Dingosta ja Stray Catseistä. ABBAa ei oikein voinut digata, ne kun olivat ruotsalaisia, rock'a'billy tuntui liian yksinkertaiselta ja pukeutuminen vaati panostamista ja Dingo tuntui olevan jotakin tyttöjuttuja ja huivihomoilua. Beatlesia oli sentään kuullut joskus jossakin ja kun paras kaverikin diggasi sitä niin valitsin sen leirin. Luonnollisesti dissasin kovasti Dingoa ja erityisesti naureskelin Autiotalon sanoitukselle ja "aivovauriolle", vaikka salaa diggasinkin melodiakulkua ja olin järkyttävän kateellinen Neumanin kyvylle koskettaa yksinkertaisilla riimeillä useita ihmisiä. Ala-asteen levyraadeissa kaverit aina pelkäsivät mitä toisin soitettavaksi, koska en omistanut yhtään omaa levyä ja kaivelin niitä isäni ja äitini varastoista - levyjä joita en koskaan ollut kuullut heidän oikeasti soittavan. En edes ole koskaan tullut kysyneeksi kumman levyjä Mantovanit, Ritva Oksaset ja jokin bändi, jonka nimi oli muistaakseni Sputnik - ja jonka yhden levyn kannessa ne taisivat tehdä jotakin räjäytyksiä Tukholmassa - olivat. Mutta ymmärän nyt kyllä, että ei oikein ollut kivaa olla kaveri henkilölle, joka toi levyraatiin Oliver Twistiä tai Viulunsoittajaa katolla. Noloa? Ei koskaan oikeasti napannut nolostua, ihmetteli vain kun ei oikean saanut pisteitä, vaikka musiikki oli hyvää. Varmaan kuitenkin ehdottomasti parasta mitä ala-asteella kuunteli oli Viidakkokirja "Karhunelämää" ja "Kuningas Louie".

Ylä-asteen mukana kaverivalikoima vähän muuttui ja valikoimaan hiipivät Juice Leskinen, dIRE sTRAITS, Marillion, Bon Jovi, Alice Cooper, Mike Oldfield, Tuomari Nurmio sekä klassinen musiikki Grieg, Vivaldi ja Bach. Myös enolta saatua kasettia tuli soiteltua, erityisesti "Flowers in the Rain" kolahti ja kuuluu vieläkin Nalle Puhin sadelaulun ja Singing in the Rainin kanssa niihin mitä alan automaattisesti hyräillä kun olen lämpimässä sateessa ilman sadevarusteita. Kovinta kamaa oli kyllä ehdottomasti dIRE.

Lukion puolella mukaan uivat pikku hiljaa Genesis, Pink Floyd, Manowar ja Metallica. Edelleen eniten kyllä tuli kuunneltua dIREä ja Juicea.

Lukion jälkeen musiikkivalikoima vain laajeni entisestään. Olin mm ihastunut Marie Fredrikssoniin ja tuli osteltua useampikin Roxetten levy. No Doubtin laulaja Gwen Stefani oli toinen ihqu energinen nainen, jonka olisi silmiä räpyttelemättä nainut, mutta levyjä ei koskaan tullut osteltua. Molempien ääni on edelleen jotakin mistä pidän. Kotimainen rock-lyriikka alkoi äkisti viehettää ja oikeastaan jo lukion puolella Eput ja Edu Kettunen alkoivat kuulostaa hyvältä. Junnua on tullut ymmärtämättään tullut diggailtua jo lukiosta, mutta vasta näin aikuisiällä sen tajuaa tunnustaa. Lipaston myötä kuvioon tulivat liveroolipelit ja vahvat nuoret naiset, joilta sitten tuli poimittua vaikutteita oikein kunnolla. Löysin Sir Elwoodin ja CMX:n. CMX johti Pohjannaulaan. Naiset ja tytöt ovat muutenkin tuoneet musiikkikirjastooni paljon uutta: Samuli Edelman, Seminaarimäen mieslaulajat , Club for Five, Lauluyhtye Rajaton ja oma tytär Indican. Naisten tuoma musiikki on usein ollut melodisempaa ja rauhallisempaa, miehistä tarttuvat vain rahinat ja mättö: AC/DC, Rammstein, Iron Maiden, Nightwish, Lordi, Queen ja Trio Niskalaukas,. Sarjassa rajatapauksia ovat sitten Zen Cafe, Poets of the Fall, Harri Marstio, Madness, Greenday ja Egotrippi.

Mutta kun kerran piti jotakin valita, niin valitaan sitten ihan puskasta: Fool's Garden: Lemon Tree

Banaanijäätelö

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Sat, 23 Apr 2011 15:30:12 +0300

Torstaina tuli sorruttua Prismassa OBH Nordican jäätelökoneeseen. Yhtään reseptiä ei tietenkään ollut paketin kyljessä ja kännyllä googlaamalla sai käsityksen konsensuksesta, että sokeria, maitoa ja kermaa sekä jotakin makua on tarvetta tunkea.

Sokeri ei kuulu lempiraaka-aineisiini, joten harkitsin sitten xylitolia ja nestemäisiä makeutusaineita, mutta en ole aspartaamin enkä sakariinin ystävä, niin päädyin sitten fruktoosiin. Xylitolia en uskaltanut ottaa, kun resepteissä on desikaupalla sokeria ja se on kuitenkin kiinteää ainetta, eikä xylitolilla oikein voi korvata...

No lopulta totesin, että vähät minä resepteistä ja tein näin:

noin 1dl Kuohukermaa

noin 1,5dl Luomu kevytmaitoa

0,5dl Fruktoosia

5 banaania

Pilkotaan banaanit ja tungetaan koko sotku tehosekoittimeen. Sekaisin ja jääkaappiin viilenemään about tunniksi. Viileä massa jäätyneeseen kulhoon ja koneeseen 10-12 minuuttia. Ihan syötävää jäätelöä. Rasvaa ja sokeria riittävissä määrin....

Mopo käsistä

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Sun, 13 Feb 2011 19:04:03 +0200

Perjantaina Unikko päätti, että viikonloppuna leivotaan muffinsseja ja Esikko ilmoitti, että ne ovat suklaata. Unikko oli sitä mieltä, että niiden pitää olla sitruunaa ja minä päätin ignoroida koko jutun. Lauantaina sitten kaupassa kävi niin, että päädyimme ostamaan urakalla leivontatarvikkeita.

Luulisi, että olisi edellisestä kerrasta oppinut, että Esikon ja Unikon kanssa keittiössä kestää ja ruoaksi ei pidä valmistaa samalla mitään, mikä ei valmista itseään, mutta kai se on tuo dynastia, joka tekee emmentaalit ja piti sitten tehdä ihan jotakin muuta™.

Neljän tunnin rupeaman jälkeen meillä oli koossa:

Sitruunamuffinsseja
Suklaamuffinsseja
Murotaikinapohjalla suklaa-mascarpone-aurajuusto-torttu pehmeällä marengilla
Esikon paistetut kirsikkatomaatit
Espanjalais-moshistanilainen uunitortilla

Toritlla ei todellakaan valmistanut itseään, ensin piti kuoria viisi perunaa ja pieni luomubataatti. Stokkalla olisi ollut kilotavarana isoja amerikkalaisia bataatteja, mutta ne ovat karvaampia kuin lähi-idän serkkunsa. Kaksi sipulia ja kaksi valkosipulinkynttä myös päätyivät kuorittavaksi. Perunat ja bataatti sekä kynnet viipaloitiin ja nille annettiin ensin väriä oliiviöljyssä. Ajan säästämiseksi käytin kahta pannua yht'aikaisesti ja onneksi uuni oli jo leipomisesta riittävän kuuma, jotta pikasulake kesti kahden levyn kuorman. Kun viipaleet ovat saaneet väriä rakuunalla ja savusuolalla maustettuina pistetään perään vähän vettä ja keitellään viipaleita jonkin aikaa. Kahdesta pannusta huolimatta tämä toistui kahdesti. Viipaleet heitetään leivinpaperilla vuoratulle korkeareunaiselle uunipellille.

Sipulit pilkotaan oreganon ja tillin kera ja käytetään oliiviöljyisessä pannussa. Koko lasti kipataan peruna-bataattiviipaleiden päälle. Kananmunista, chilistä, cermoulasta, chilistä, aurajuustoraasteesta, rakuunasta, sitruuna-chilistä ja savusuolasta - muistinko jo sanoa että unohdin ostaa tuoretta chiliä, joten lisäsin chiliä purkista - tehty munakasmassa kipataan viipaleiden päälle. Seuraava harva kerros syntyy chorizo-makkarasta sekä silputusta persiljasta ja ihan vihoviimeiseksi päälle juustoraastetta. Koko komeus uuniin vielä puoleksi tunniksi ja lopputulos on jonkin sortin tortilla.

Ennustus

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Sat, 12 Feb 2011 19:21:22 +0200

Perjantaina 11.02.2011, aika kaunis päiväys muuten, Nokian toimitusjohtaja Elop julkaisi kierrätyssuunnitelmansa palavalle poraustornilleen, Nokialle. Olen entistä vakuuttuneempi, että tästä seuraa seuraavaa:

Nokian ensimmäinen Windows-puhelin luvataan ensin kesäksi, sitten syksyksi ja ainoa uutuus mitä saadaan pihalle on meego jouluksi ja se on yhdentekevä puhelin.
Esko Aho väistyy kesäkuussa Nokialta aloittaakseen viimeisen yrityksensä Suomen presidentiksi ja tekee näin tilaa Kiviniemelle, jolla on keskustan vaalitappion jälkeen hyvin vähän uskottavia vaihtoehtoja. Sinänsä sääli, harvoin on yhdellä pätevällä ihmisellä niin paljon epäonnea. Ensin on Vanhanen, nuorisosäätiö ja nyt Nokia, josta on pakko hyssytellä kansaa, joka pelkää katastrofia - ja kun katastrofi tulee, ei kukaan enää muista Pekkarista eikä Ahoa vaan ainoastaan Kiviniemen.
Ensimmäiset isot irtisanomiset ovat heti vaalien jälkeen huhtikuussa ja toukokuussa suurin osa windows-puhelimien kehityksestä katoaa Kiinaan, Intiaan ja Yhdysvaltoihin. Ennen vaaleja ei isoa siivousta tehdä, koska demarit veisivät ammattiyhdistyksen avulla tuhkatkin keskustan pesästä, eikä Aho nyt ihan kyvytön kaveri ole!
Symbianista saa kenkää vielä lisää kesäkuussa kun windows-puhelinta ei ole saatu pihalle. Tämän seurauksena Nokia menettää lopullisesti myös halpapuhelimet. Ironian huipuksi kilpailijoiden puhelimissa on todennäköisesti käyttiksenä jokin "ilmainen" käyttöjärjestelmänkaltainen tuote, jossa on yllättävän paljon koodia Androidista ja Meegosta...
Juhannuksena Nokian osakkeen arvo on 5$
Elokuussa Elop siirtää pääkonttorin Yhdysvaltoihin ja karistaa Suomen tomut jaloistaan lopullisesti.
Marraskuussa Nokian osakkeen arvo on 3,50$
Joulukuussa Elop saa lähteä ja siirtyy Microsoftille vastaamaan palvelimista ja työkaluista. Mr Nadella, joka on juuri saanut homman toimimaan siirtyy vuorostaan vastaamaan mobiilialustoista. Nokian osake nousee Elopin lähdön ja meegopuhelimen julkistuksen myötä neljään taalaan.
Tammikuun alussa Nokian osake on 2,50$ kun murskaavat arvostelut meego-puhelimesta syövät nousun. Liian myöhään ja liian yhdentekevä puhelin.
12.02.2012 kymmenellä Nokian osakkeella saa yhden Microsoftin osakkeen ja keskustapoliitikot kilvan kertovat miksi Nokian ja Microsoftin yhdistymen on hyvä asia ja miksi sen takia kannattaisi äänestää Ahoa

Nostradamukseksi en kelpaa, kun arvaukset ovat näin yksiselitteisiä ja yksityiskohtaisia, mutta ompahan nyt pessimistin lottorivi jätetty. Katsotaan miten käy, toivottavasti olen pahasti väärässä.

Tiistai 20.07.2010

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Tue, 20 Jul 2010 00:00:00 +0300

Muksut olivat päättäneet, että aamulla herätään aamu-uimaan, niinpä kello sitten soitti 06.30 ja loikimme seitsemäksi altaaseen. Suurimman osan aikaa saimme pitää altaat aivan ominamme. Elimme Esikon suunnitteleman tarkan aikataulun mukaisesti aina aamiaiseen saakka, mutta sitten mopo karkasi käsistä. Aamiaisella oli melkein kaikkea mahdollista, puurosta hedelmiin, leikkeistä kalaan ja pullasta muroihin. Tankattuamme tunnin verran päätimme aloittaa kylpylätriathlonin.

Ensimmäiseksi suuntasimme salille, missä lätkimme pahaa aavistamattomia palloja pusseihin muutaman tovin verran. Unikon mailaote on vielä vähän hakusessa ja yllättäen köö on aika pitkä kahdeksanvuotiaalle. Seuraavaksi päätimme pelata kevyet 12 reikää ja ratamestarin suunnittelema rata osoittautui yllättävän vaikeaksi. Aikaa upposi reilusti toista tuntia ja Esikon päättäväinen pisteenlasku sai hänet ylivoimaiseksi voittajaksi.

Golfaamasta suuntasimme takaisin altaaseen, josta singahdimme takaisin huoneeseen ja ehdimme luovuttaa huoneen puoliltapäivin kokonaisen minuutin marginaalilla. Olimme koko vierailun ajan puoliääneen leukailleet rannan "varokaa heikkoja jäitä"-kyltistä ja tarkoituksemme oli käydä kuvaamassa se omalle kylttibongarillemme, mutta ilmeisesti joku muukin oli vääntänyt aiheesta riittävästi huumoria ja se oli aamiaisen aikana kadonnut.

Ruotsalaisessa "loitsukirjassa" oli maininta ostoshelvetistä Naantalin ja Turun välissä. Päätimme suunnata sinne syömään ja jos missaisimme sen Turkuun. No, missasimme sen ja päädyimme Turun Fransmanniin. Pitkästä aikaa ravintolakala oli syömisen arvoista isolla aalla. Turusta tarkoituksemme oli suunnata mökille vielä yhdeksi yöksi Someron kautta.

Galaxy S-luokan kapulassani ei ole vielä yhtään oikeasti toimivaa navigaattoria, mukana tuleva navi sanoo jatkuvasti, että "ei vielä tuettu" ja yksi lataamani softa kaataa koko kännykän. Niinpä siis otamme google-mapsilla ohjeet ja Esikko lukee. Turussa ohjeet tulivat liian nopeasti ja päädyimme 110-tielle, josta loikkasimme sitten E18:lle ja tankkaamaan sille ainoalle tla:lle, joka todennäisesti ei ole jonkin sortin amerikkalainen tiedustelupalvelu. Huoltamolta otimme sitten uudet ohjeet ja päädyimme varsin villejä valintoja käyttäen Hämeen Härkätielle Kosken kylässä. Hetken jo harkitsin paperikarttaa kun löysimme itsemme hiekkatieltä keskeltä peltoja ja vielä Kosken kylässäkin ohjeet käskivät ajamaan "Maijankujaa". Somerolta sitten mökille. Ja taas uitiin, syötiin ja nukuttiin...

Maanantai 19.07.2010

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Mon, 19 Jul 2010 00:00:00 +0300

Zombimaa on iloinen, zombimaa on paikka, jossa tuhlaat vaikka koko budjetin kesäisen!

Tämä on voittoisa kertomus matkasta sinne ja takaisin, eli kuinka selvitä zombimaasta vähimmin vahingoin, eli kuinka daFool (level 41 neuromancer) - kertoja, Unikko (level 8 bard) ja Esikko (level 11 buccaneer) kävivät siellä ja tulivat vielä takaisin.

Tribuutti Ropecon viikolle 2010.

Kuten kaikki seikkailut, niin tämäkin alkaa kartasta. Kartasta, joka lupaa suuria löytöjä ja tutkimattomia vaaroja. Kartan mukaan zombilaakso sijaitsee kuuluisan Kultarannan naapurissa, loputtoman janon sillan päässä, jota pitkin päivisin kolistelee loppumaton minijuggernauttien armaada edestakaisin. Tiesin heti, että tarvitsisin kaikki voimavarani ja vähän päälle selvitäksemme tästä seikkailusta hengissä, sekä todennäköisesti ainakin yhden yön jälkeen päin tapahtuvaan toipumiseen. Ja kuten tavallista olin enemmän kuin oikeassa.

Niinpä siis suuntasimme uskollisen mustikan kokan kohden Naantalia ja sen tavernoista houkkuttelivinta, josta olimme päättäneet tehdä pääleirimme seikkailumme ajaksi. Löysimme pääleirille ilman vaikeuksia ja tarkistettuamme aseistuksemme olimme valmiita. Kaappasin lähtiessä tavernasta vielä suurimman koskaan eläneen muumishamaanin alkuperäiskielellä kirjoitetun loitsukirjan turvaksemme. Nautittuamme pikaiset virvokkeet tavernassa astuimme metallisen golemin kyytiin, joka iloisesti hytkyen, nytkyen ja rytkyen kuljetti meidät seuraavan tavernan pihaan. Matkalla lausuin mahtavia loitsuja taikakirjasta suojaksemme: "Nådental, den fjärde äldsta staden I Finland är ett semestermål, som har trakterat gäster redan i över 600 års tid." ja "Spahotell Nådental, som är av internationell nivå, erbjuder på oförglömliga upplevelser med avkopplande behandlingar, lyxig omgivning och läckra smakupplevelser.", mikä teki suuren vaikutuksen kanssaseikkailijoihin, sillä hekin tunnistivat heti kielen olevan aboriginaalia muumikieltä!

On tunnettu tosiasia, että heikoimmat matkalaiset uuvahtavat jo loputtoman janon sillan jälkeen poltettuaan kaiken energiansa juggernauttien välissä luovimiseen tai niiden moottoreina ja päätyvät heti ilkeiden "taxvattien"-uhreiksi maksettuaan muumiveronsa zombimaan rajapyykillä. Me muistimme vanhan viisauden, "oma napa, täysi napa, paras napa!" ja tankkasimme toisessa tavernassa kupumme täyteen. Ilokseni huomasin, että Kaivohuoneella oli tarjolla mahtavan saksilaisen, vaikko hollantilaisen, velhon Hoegartenin, vaimikäsenytoli, vaaleaa taikajuomaa irritaatioita vastaan ja ihan sitruunaviipaleen kera.

Selvisimme juggernauteista ja niiden lasteista kolhiutumatta ja säälien niitä työntäviä janoisen ja väsyneen näköisiä seikkailijoita ylitimme sillan ja saavuimme viimeiselle rajalle. Rajalla suoritimme muumiveron suuren S-velhon taikakortilla, joka on käypää valuuttaa koko tunnetussa universumissa lukuunottamatta suuren Karhun etäistä itäistä naapuria pientä Velhoa, jossa kelpaa vain hopeinen mastercard, jossa on sen toisen S-alkuisen velhon leima.

Toinen tunnettu tosiasia on, että rajalla tapahtuu kahden universumin yhtyminen, joka saattaa sekoittaa vähemmän kokeneen henkilön aistit. On aivan selvää, että supisuomalain seikkailijalla on vaikeaa äkisti hyväksyä korkeampaa suomen-ruotsalaista lastenkulttuuria ympärillä valittsevaksi todellisuudeksi, joten viisaimmat ja kokeneemmat ottavat sitä vastaan välittömästi rokotuksen ja viivähtävät hetken teatteri Emmassa. Tämä myös vahvistaa loikkimisesta väsyneitä jalkoja heti Emman jälkeen alkavaan taxvattien laakson läpijuoksuun.

Viisautemme palkittiin, nuoremmat seikkalijakollegani loikkivat taxvattien laakson lävitse pelkällä tyttöenergialla joutumatta kertaakaan possessoiduksi - mumisin kyllä partaani varoiksi loitusuja suurta brändäystä ja sen arvoa lisäävää muumiveroa vastaan, mutta onneksi se oli tarpeetonta.

Olin lähtiessä ladannut Galaxy S-luokan muumi-imaginaattorini täyteen, mutta koska muumien metsästyskausi on vasta loka-marraskuussa, kun niiden talviunisykli lähestyy ja söpöysfaktori laskee alle nollan pimeyden ja loskan sotkiessa kiiltävät turkit, niin jouduin asettamaan i9000:n nössö-asetukselle "räpsy". Se oli hyvä, sillä heti muumi-ansalla tulikin baglimiitti-täyteen. Vain Vilijonkan jälkeläiset, hilavitkuttimet?, jäivät bongaamatta.

Kiersimme varoiksi vielä molemmat metsästyspolut ja suuntasimme väsyineinä ja monta halausta sekä kokemusta rikkaimpina kohden rajaporttia palataksemme normaali-ulottovuuteen. Väsymys oli vaatia veronsa, sillä taxvatit olivat saada paluumatkalla Unikon valtaansa. Esikko teki minut kauhunsekaisen ylpeäksi: "Jos mä tulen isona tänne omien lapsieni kanssa, niin minä kerron niille brändäyksestä ja muumiverosta sekä kerron, että sinä sanoit niin." Hetken tunsin synkeää katumusta, sekä suuren vastuun riippakiven painon selässäni. Riistäisivätkö oppini väärinkäytettyinä taikuuden illuusion lastenlasten mielistä ja korvaisi kapitalismin koruttomalla totuudella ennen aikaisesti ja syöksisi viattomat uhrit synkeään kyynisyyden kuiluun? Sitten havahduin taloudelliseen realiteettiin ja muistutin Unikkoa suuren janon sillan toisella puolella odottavasta tavernasta ja koko seikkailun päässä odottavasta pääleiristä virkistävine kylpyineen. Tämän voimalla selvisimme taxvattien laaksosta ulos viimeiselle portille, samaa kyytiä janojen sillan ylitse takaisin Kaivohuoneelle. Kaivohuoneella virkistyimme niin että päätimme jättää golem-paluukyydin väliin ja tarpoa takaisin kylpylälle navigaattori-demonin avustuksella. Se sujui yllättävän kivuttomasti ja ehdimme polskiakin toista tuntia ennen kuin suuntasimme illallisen jälkeen onnellisena nukkumaan laivahotelliimme.

Jo illalla olin tyytyväinen päätökseen viettää pääleirissä yksi yö ennen kuin suuntaisimme taas kohden uusia seikkailuja...

Sunnuntai 18.07.2010

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Sun, 18 Jul 2010 00:00:00 +0300

Sunnuntaina naapurit hakivat omansa iltapäivällä pois ja aamupäivä koostui uimisesta sekä syömisestä. Lauantaina oli tullut tehtyä coca-cola-marinadi kalkkunoille ja perusteellisesti marinoituneet kalkkunat grillattiin lounaaksi. Marinadi ei ollut hullumpaa, eikä V:n kookos-chili-kastike. Grillaus ei valitettavasti mennyt ihan nappiinsa.

Iltapäivällä V sai voiton. Ensin Jenseniin saatiin uudempi firmis ja sitten vanhempi huiei taipui tottelemaan piiskaa - siis antennia. Pienen virittämisen jälkeen torpassa oli netti!

Kun iltapäivällä V ja A vielä poistuivat olivat Unikko ja Esikko kuin maansamyyneitä ja halusivat heti kotiin. Pienen neuvottelun jälkeen sovittiin, että käväistään maanantaina zombimaassa, yövytään ja kylvetään Naantalin Spassa ja sitten suunnataan tiistaina kohden kotoa, jos siltä tuntuu.

Illan huipensi auringonlasku.

Lauantai 17.07.2010

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Sat, 17 Jul 2010 00:00:00 +0300

Ostin Webee-ruokakauppa-3G-reitittimen ajatuksella, että jos sen kaveriksi ottaisi Saunalahden mobiililaajakaistan saisi mukanatulevalla mokkulalla netin. No, mokkulapa oli mallia, jota Webee ei tukenut, joten piti ostaa ruokakauppamokkula. Kaikki toimi kauniisti kotona, mutta ei tietenkään mökillä.

Saunalahden Huiei-mokkulalla sai bitin kulkemaan pihalla läppärin kyljessä, mutta ei sitten mitenkään ruokakauppareitittimellä. Eikä edes V:n vanhempi ja ruokakauppatuettu mokkula toiminut. Eipä sitten auttanut lauantaina kuin pakkautua V:n autoon ja suunnata kohden Someroa ja datapistettä. Datapiste oli tietenkin kesälauantaisin kiinni ja sitten kapula karvaiseen käteen ja enironomaista apua. Bemarin kokka kohden Forssaa ja SSP:tä. No, eniromainen osoite oli tietysti pääkonttoriin, eikä SSP:tä enää ollut vaan se oli FSP. Googlesta uusi osoite Forssan keskustassa.

Forssahan on melkoinen kity, vain mäkki puuttui. Lidl, Tarjoustalo ja Gigantti löytyivät, kolme neljästä on ihan riittävästi. Ja tietty löysimme sen FSP:n myymälän. FSP.stä ostimme viimeisen huiei-antennin ja menimme sitten tuhlaamaan rahaa Giganttiin. Gigantista uusi Jensenin 3G-reititin, joka kaatui, tilttasi ja kirosi. Huiein antennista ei ollut mitään iloa uudemman huiein kanssa.

Tytöt olivat sillä aikaa uineet A:n kanssa. Jossain vaiheessa oli epäilyttävän hiljaista...

Syötiin, saunottiin, uitiin ja syötiin. Ja taas nukutiin. Sellainen se oli lomalaisen lauantai.

Perjantai 16.7.2010

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Fri, 16 Jul 2010 18:33:00 +0300

"Miksei me voida lähteä jo klo 14.00, kun sulla on etätyöpäivä?" Lapsen logiikka on aukoton ja annan lopulta periksi. Tulihan sille etätyöpäivälle sitten mittaa kokonainen tunti, ennen kuin piti aloittaa valmistautuminen lähtöön.

Pyykkiä piti pyörittää yksi kone, jotta toinen saa Messipaitansa matkaan, tiskikone ajaa, jotteivat tiskit kävele kotiovelle vastaan kun palataan ja siirtää yrtit altakasteluruukkuun, jotta ne olisivat hengissä kun tullaan takaisin. Apteekissa piti ehtiä käymään, jotta saadaan allergialääkkeet ja Prismassa, jotta saadaan sähköinen hyönteispureman parantaja. Tavaroita piti etsiä ja pakata. Ehdimme tavoitelähtöaikaan jotenkin ja kaappasimme naapurin muksun kyytiin.

Perillä vesi oli niin kylmää - 28 astetta - että piti pistää sauna lämpiämään. Saunottiin ja uitiin. Syötiin ja nukuttiin. Siinäpä se perjantai.

Tutkimus salasanojen unohtamisesta ja Micrsoft päivitys

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Thu, 01 Apr 2010 09:05:50 +0300

Microsoft researchin tekemän tutkimuksen mukaan [FlHe07] ihmiset valitsevat usein mukavuussyistä helppoja salasanoja sekä käyttävät samoja salasanoja uudestaan eri verkkopalveluissa. Tämä huolestuttava asia on havaittu myös Liikenne- ja Viestintäministeriössä ja ministeri Lindénin (kok) johtama kansallinen tietoturvatyöryhmä, jossa asiantuntijoina on käytetty mm Kimmo Bergeriusta (Microsofy), onkin eilen jättänyt mietintönsä eduskunnan tietotekniikkaryhmälle.

Mietinnössä viitataa viimeaikoina käytyyn keskusteluun huonosta salasanakulttuurista sekä käyttäjien että verkkopalveluiden ylläpidossa, joka on kärjistynyt lähes kansalliseksi epidemiaksi. Mietinnössä käytetään esimerkkinä mm Älypää.com:sta vuotanutta useiden tuhansien salasanojen ja käyttäjätunnusten listaa.

Mietinnössä todetaan myös, että unohtuneet salasanat ja käyttäjätunnukset johtavat usein kiusaukseen käyttää helposti muistettavia - ja näin ollen helposti arvattavia - salasana- ja käyttäjätunnusyhdistelmiä. Samalla mietintö myös toteaa, että vaikeat salasanat ja käyttäjätunnukset lisäävät riskiä tunnusten unohtamisesta ja kuormittavat usein tarpeettomasti yritysten ja organisaatioiden pc- ja verkkolähitukea. Erityisesti unohtuneita salasanoja ja käyttäjätunnuksia etsitään pitkien lomien ja pyhien jälkeen.

Lindénin työryhmä ehdottaakin tähän ratkaisuna automaattista salasanan vaihtamista pitkien pyhien jälkeen ja Microsftin yhteiskuntavastuujohtajan Max Mikkelssonin mukaan tämä on niin hyvä idea, että Micrsoft tuo tämän ominaisuuden kaikkiin suomalaisiin Windows 7 versiohin seuraavan kansallisen "patch tuesdayn" yhteydessä 06.04.2010. Max Mikkelsson on luvannut virallisesti julkaista tiedotteen aiheesta 01.04.2010 Microsofin yhteiskuntavastuun sivuilla. Uusi päivitys generoi jokaiselle yritys- tai organisaatiokäyttäjälle uuden salasanan automaattisesti 06.04.2010 aamulla. Uusi salasana perustuu organisaation sisäiseen salasanastandardiin ja helpottaa pc- ja verkkolähituen kuormaa, kun uusi salasana on suoraan palautettavissa standardiprosessin mukaisesti. Alustavien tietojen mukaan ministeri Lindén on erittäin tyytyväinen Microsofin oma-aloitteisuuteen asiassa.

Saamiemme tietojen mukaan Microsftin tempaus ei ole jäänyt täysin vaille kritiikkiä, kansanedustaja ja eduskunnan tietotekniikkaryhmän vetäjä Jyrki Kasvi (vihr) onkin ilmaissut huolensa niiden suomalaisten organisaatioiden asemasta, jotka käyttävät vaihtoehtoisia kaupallisia käyttöjärjestelmiä, vanhoja Windows-versioita tai jopa avoimeen lähdekoodiin perustuvia linux-järjestelmiä. Kasvin mukaan huonot ja helpot salasanat eivät ole ainoastaan Windows-7:n ongelmia, vaan universaaleja ongelmia.

[FlHe07] A large scale study web password habits, D. Florêncio and C. Herley, Microsoft Research, Proc. WWW 2007, Banff, BC

Blogaamisesta

nospam@example.com (Mauri Sahlberg) — Sat, 16 Jan 2010 17:29:26 +0200

Aloitin blogaamisen 8.5.2003. Syy oli 05.06.2002 syntynyt Unikko ja Jari Tervon "Kallellaan". Halusin kirjoittaa lasten elämästä, arjesta ja havainnoistani sekä siinä sivussa tulla kuuluisaksi, arvostetuksi ja eritoten luetuksi. Näin ei käynyt, eikä varmasti tule käymään.

Blogeja minulla on nyt neljä julkista: Nettielämää (tämä blogi), Segmentation Fault (teknologiablogi), daFool's blog (valokuville) ja Kippilava (ruoka- ja juomamuistiinpanoja) jota en ole aikoihin päivittänyt. Näiden lisäksi minulla on neljä vähemmän julkista blogia, joita käytän töiden tekemiseen ja ajattelemiseen.

Tänään sain aikaiseksi lopettaa blogeihin liittyvän projektin, jonka aloitin vuonna 2004, jolloin Nettielämää muutti phpwiki-ohjelmistosta Serendipityyn ja vanhat entryt jäivät sinne loukkoon. Nyt vanhat vuoden 2003-entryt ovat oikeilla paikoillaan tässä blogissa. Eivät ihan sellaisina kuin aikoinaan olivat, mutta pääsääntöisesti sisältö on nyt "turvassa".

Tämä blogi on aikojen saatossa kokenut monta teknistä mullistusta, se on vaihtanut palvelinta ainakin neljä kertaa ja vaihdokset eivät aina ole sujuneet speksien mukaisesti. Osa linkeistä on rikki ja osa kuvista on kadonnut, mutta olen silti tyytyväinen siihen, että se on edelleen olemassa seitsemän vuoden jälkeen. Tämän päivän suurin kysymys kuuluukin, joko olisi aika laskea lapset lukemaan tätä? Lapsia varten tätä on alunperin kirjoitettu, jotta he tietäisivät mitä elämä on ollut silloin kun he ovat olleet pieniä ja mitä minä olen heistä ja meidän elämästämme ajatelleet? En tiedä tuohon vastausta.

En myöskään tiedä vastausta siihen mitä blogeillani jatkossa teen, jatkanko niiden kirjoittamista tai aktivoidunkin kirjoittelemaan useammin ja enemmän. Kun vanhoja entryjään lukee tuntuu siltä, että on ollut seitsemän vuotta sitten paljon älykkäämpi, viisaampi ja parempi ilmaisemaan itseään kuin nyt. Jotenkin tuntuu myös siltä, että elämässä on tapahtunut paljon enemmän ja se on ollut kiinnostavampaa kuin tänä päivänä. Tuntuu siltä, että päivät pyörivät nyt samaa rataa. Nousen aamullä ylös väsyneenä, saan jotenkin itseni puettua ja itseni julkisilla töihin. Töissä mikään ei mene niin kuin on suunniteltu, mihinkään ei ole rahaa, mikään ei toimi ja jos jokin tuntuu menevän hetken putkeen jotakin menee rikki ja kaikki aikataulut ja tavoitteet voi roskakorittaa. Tuntuu siltä kuin TIVI-ala olisi kokonaan rapautunut. Kirjat ovat vanhentuneita ja täynnä virheitä. Kehitysvälineet kaatuvat, ohjelmakirjastot ovat bugisia, raudassa on niin paljon rikkinäistä softaa ettei sihenkään voi luottaa. Koulutusmateriaali on virheellistä ja kouluttajat ovat kyynistyneet. Kaikki jenkkimatsku on suoraan idioottien kirjoittamaa idiooteille ja sitä meidänkin on luettava kun se kuuluu tehokkaaseen valvottuun laadukkaaseen (hah, hah, hah) prosessiin. Prosessi on kuningas! Kaikki on entistä kompleksisempaa ja ihmisillä entistä kiireempi niin, ettei kokonaisuuksia yritetä edes ymmärtää. Dokumentaatio on olematonta ja käytännössä ainoa toivo löytää ratkaisu ongelmiin on Google, joka sekin on alkanut palauttaa entistä enemmän turhia ja huonoja hittejä.

Töistä kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoa, telkkaria ja nukkumaan. Muksut ovat enimmäkseen omillaan ja omien kaveridensa kanssa; heidän olisi ehkä jo aika kirjoittaa omasta elämästään. Jos heidän elämässään on aktiivisemmin läsnä, se tarkoittaa kuljetus, osto-, valvonta- ja ruokintapalveluita. Jotenkin tuntuu, että on aina väsynyt eikä jaksa ponnistella minkään tavoitteen eteen puolta päivää enemmän. Aina välillä iskee kipinä ja keksii jotakin luovaa ja uutta, mutta hetken päästä kyynisyys tukahduttaa senkin ja toteaa, että on helpompaa vain uida virran mukana ja odottaa jotakin salamaa taivaalta, joka maagisesti muuttaa kaiken. Siitä tulikin mieleeni, että syytä juuri nyt lopettaa ja tarkistaa että kestolotto on voimassa...