Nettielämää

Aloitin blogaamisen 8.5.2003. Syy oli 05.06.2002 syntynyt Unikko ja Jari Tervon "Kallellaan". Halusin kirjoittaa lasten elämästä, arjesta ja havainnoistani sekä siinä sivussa tulla kuuluisaksi, arvostetuksi ja eritoten luetuksi. Näin ei käynyt, eikä varmasti tule käymään.

Blogeja minulla on nyt neljä julkista: Nettielämää (tämä blogi), Segmentation Fault (teknologiablogi), daFool's blog (valokuville) ja Kippilava (ruoka- ja juomamuistiinpanoja) jota en ole aikoihin päivittänyt. Näiden lisäksi minulla on neljä vähemmän julkista blogia, joita käytän töiden tekemiseen ja ajattelemiseen. 

Tänään sain aikaiseksi lopettaa blogeihin liittyvän projektin, jonka aloitin vuonna 2004, jolloin Nettielämää muutti phpwiki-ohjelmistosta Serendipityyn ja vanhat entryt jäivät sinne loukkoon. Nyt vanhat vuoden 2003-entryt ovat oikeilla paikoillaan tässä blogissa. Eivät ihan sellaisina kuin aikoinaan olivat, mutta pääsääntöisesti sisältö on nyt "turvassa".

Tämä blogi on aikojen saatossa kokenut monta teknistä mullistusta, se on vaihtanut palvelinta ainakin neljä kertaa ja vaihdokset eivät aina ole sujuneet speksien mukaisesti. Osa linkeistä on rikki ja osa kuvista on kadonnut, mutta olen silti tyytyväinen siihen, että se on edelleen olemassa seitsemän vuoden jälkeen. Tämän päivän suurin kysymys kuuluukin, joko olisi aika laskea lapset lukemaan tätä? Lapsia varten tätä on alunperin kirjoitettu, jotta he tietäisivät mitä elämä on ollut silloin kun he ovat olleet pieniä ja mitä minä olen heistä ja meidän elämästämme ajatelleet? En tiedä tuohon vastausta.

En myöskään tiedä vastausta siihen mitä blogeillani jatkossa teen, jatkanko niiden kirjoittamista tai aktivoidunkin kirjoittelemaan useammin ja enemmän. Kun vanhoja entryjään lukee tuntuu siltä, että on ollut seitsemän vuotta sitten paljon älykkäämpi, viisaampi ja parempi ilmaisemaan itseään kuin nyt. Jotenkin tuntuu myös siltä, että elämässä on tapahtunut paljon enemmän ja se on ollut kiinnostavampaa kuin tänä päivänä. Tuntuu siltä, että päivät pyörivät nyt samaa rataa. Nousen aamullä ylös väsyneenä, saan jotenkin itseni puettua ja itseni julkisilla töihin. Töissä mikään ei mene niin kuin on suunniteltu, mihinkään ei ole rahaa, mikään ei toimi ja jos jokin tuntuu menevän hetken putkeen jotakin menee rikki ja kaikki aikataulut ja tavoitteet voi roskakorittaa. Tuntuu siltä kuin TIVI-ala olisi kokonaan rapautunut. Kirjat ovat vanhentuneita ja täynnä virheitä. Kehitysvälineet kaatuvat, ohjelmakirjastot ovat bugisia, raudassa on niin paljon rikkinäistä softaa ettei sihenkään voi luottaa. Koulutusmateriaali on virheellistä ja kouluttajat ovat kyynistyneet. Kaikki jenkkimatsku on suoraan idioottien kirjoittamaa idiooteille ja sitä meidänkin on luettava kun se kuuluu tehokkaaseen valvottuun laadukkaaseen (hah, hah, hah) prosessiin. Prosessi on kuningas! Kaikki on entistä kompleksisempaa ja ihmisillä entistä kiireempi niin, ettei kokonaisuuksia yritetä edes ymmärtää. Dokumentaatio on olematonta ja käytännössä ainoa toivo löytää ratkaisu ongelmiin on Google, joka sekin on alkanut palauttaa entistä enemmän turhia ja huonoja hittejä.

Töistä kaupan kautta kotiin, ruoanlaittoa, telkkaria ja nukkumaan. Muksut ovat enimmäkseen omillaan ja omien kaveridensa kanssa; heidän olisi ehkä jo aika kirjoittaa omasta elämästään. Jos heidän elämässään on aktiivisemmin läsnä, se tarkoittaa kuljetus, osto-, valvonta- ja ruokintapalveluita. Jotenkin tuntuu, että on aina väsynyt eikä jaksa ponnistella minkään tavoitteen eteen puolta päivää enemmän. Aina välillä iskee kipinä ja keksii jotakin luovaa ja uutta, mutta hetken päästä kyynisyys tukahduttaa senkin ja toteaa, että on helpompaa vain uida virran mukana ja odottaa jotakin salamaa taivaalta, joka maagisesti muuttaa kaiken. Siitä tulikin mieleeni, että syytä juuri nyt lopettaa ja tarkistaa että kestolotto on voimassa...

Suuren miehen saappaisiin on vaikea astua!

Melkoista buffaa, kuten kaikki pienenä isänsä tai äitinsä kenkiä kokeilleet tietävät. Yritäpä sen sijaan astua itseäsi pienempijalkaisen olennon kenkiin - olettaen tietysti että ne ovat tyhjät ja astuttavissa - niin törmäät johonkin vaikeaan ja mahdollisesti jopa mahdottomaan. Käveleminen isompien ihmisten popoilla on tietysti haasteellisempaa kuin oikeankokoisilla, mutta hiihtäminen kyllä onnistuu, jos hallitsee tekniikan.

En tiedä oliko DNA isojalkainen vai pienijalkainen mies, mutta näin ensimmäisen jatko-osan perusteella sanoisin, että Eoin Colfer osaa hiihtää. Olin varsin yllättynyt, että juuri Artemis Fowlin kirjoittaja jatkaa Adamsin työtä; oma unelmatiimini olisi ollut Rankin, Pratchett ja Gaiman, siten että Rankin olisi lisännyt päättömyyksiä, Gaiman vastannut juonesta ja Pratchett koonnut koko sopan kasaan. Mutta tuskinpa tämäkään tiimi olisi Colferia paremmin pärjännyt. Ehkäpä juoni olisi ollut pikkuisen vähemmän ennakoitavissa, yllätykset isompia ja huumori moniulotteisempaa, mutta kelpasi se näinkin. Liftaritrilogia on kulttisarja; joten monelle käy helposti kuin juutalaisille, ensimmäinen osa kolahtaa, mutta jatko-osien sanoma jää etäiseksi.

Adamssilla useat käsikirjajutut oli piilotettu alaviitteisiin ja alaviitteiden alaviitteisiin, joka tietysti joistakuista saattoi olla tuskallista luettavaa ja joistakin hieno juttu. Minä tapasin lukea kohtauksen sopivaan kohtaan ja palata sitten nautiskelemaan alaviitteissä. Colferin tekstissä käsikirjajutut rikkovat hyvän "vitsin" kaavaa työntämällä naamallesi toisen vitsin lämmittelyn kesken ensimmäisen kärkeä. Rytmimuutokset eivät toki ole haitallisia, mutta alaviitteittä ne vievät kuitenkin vapautta lukijalta hahmottaa metsä rauhassa puilta, kun ei tarvitse maata sikkurassa odotellen koska hyperavaruushyppy jatkuu ja lopulta päättyy.

Colferin tekstissä tuntuu myös häivähdys muita suuruuksia. Meri, mökki ja mies ovat kuin suoraan Neuromancerista ja Gibsonilta. Cthulhun työhaastattelu on hieno yksityiskohta ja näin Lovecraftia lukeneena sekä kirjoittaneena se tuntuu samalta kuin termarista vedetty kahvi, ei se ole tuoretta, mutta kyllä sitä ennemmin kuin firman kahvia juo. Tuntuu myös, että Colfer on lukenut enemmän Gaimania kuin Adams, mikä varmaan johtuu siitä että Gaiman vielä potkii ja pihisee ja Adams ei. Kuvittele Tor, joka on käynyt sekoilemassa Gaimanin Amerikan Jumalissa, ollut katkaisussa Gentlyn etsivätoimistossa ja sinkautettu Zaphod Beeblebroxin höynäytettäväksi. Loppuunsa jalostettua jumalallisuutta.

Kirja on kokonaisuutena kuin tilaus-pizza parhaimmillaan, siinä on kaikki millä nälkä lähtee, se on suunnilleen mitä odotit, mistä maksoit, mitä tilasit ja tasan tarkkaan se mitä ansaitsit. Kolme tähteä viidestä.

Törmäsin käytettävyysongelmaan ja googlattuani ratkaisua löysin tämän. Lyhyesti suomennettuna ja tiivistettynä ketjussa ehdotetaan "käyttämään" huonosti reagoiviin nänneihin hierontaöljyä ja kosteaa liinaa. Applella on jopa ihan video siitä kuinka liinaa pitää käyttää. Näin kärsimättömänä suomalaisena miehenä nostin uhrin ilmaan, vedin siltä pellit kiinni, käänsin vatsalleen ja ravistelin samalla kun agressiivisesti käpälöin huonosti reagoivaa "nänniä". Toisin kuin jossakin muissa yhteyksissä  mahdollisesti sovellettuna, tässä tulos oli lopulta toivottu. "Nänni" reagoi nyt myös toiseen suuntaan hiveltäessä toivotusti....

 NetHack 1.3d/timeout.c (redirect NetHack 1.3d/timeout.c) 

Ui, ompa hyvä nimi kirjalla! Bongasin kirjastosta. Yllättäen kirjoittajista "yoe" löytyy usein siltä irc-kanavalta, jolla roikuskelen, kun roikuskelen, enkä tiennyt mitään! Huonosti olen sosiaalisen mediani lukenut tai sitten en vain ole ollut kanavalla tai kanava ei ole kirjaa käsitellyt. Kirjasta en vielä sano mitään, kun en ole lukenut. Mutta varmaan sanon sitten, kun joskus olen lukenut. 

 "Huonot ajat seurasivat ystävyksiä. D'Artagnilla ei ollut tarjota ystävilleen kuin suklaa-aamianen tutun papin luona ja pappi-paran ruokakomero syötiinkin tyhjäksi kolmen muskettisoturin ja yhden kaartilaisen toimesta.".  - Alexander Dumas nuorempi, kolme muskettisoturia. 

Olen aina pohtinut mitä suklaa-aamiainen voisi pitää sisällään ja tänään "söimme" yhden version. Wanhassa satamassa on tänä viikonloppuna suklaafestarit. Niinpä suuntasimme sinne ennen heräämistä ja olimme jo paikalla klo 09.00 kun ovet aukesivat.

Sisäänpääsylipulla pääsee maistamaan useita erilaisia suklaita, kahvia ja suklaalla maustettuja ruokia. Riippuen omasta kropasta - lähinnä päästä ja mahasta voi samalla myös pikakelata liiallisen nauttimisen neljä vaihetta. Sokeri, kofeiini ja rasva saavat aikaan ensin nousun, jossa kaikki on ihanaa ja täydellistä. Sitten on high kunnes iskee ähky ja ei enää kykene ruokkimaan sokerihiirtä, josta seuraa low, jonka aikana ei enää ikinä halua nähdä suklaata. Lopuksi seuraa "purkautumisen" jälkeen seesteinen olo, jossa pohtii josko sitä ehkä sittenkin illalla television ääressä kykenisi nauttimaan hivenen suklaata. 

Top:

1. Kultasuklaan piparisuklaa
2. KC-suklaan mantelipraliini
3. Reuter&Stolt viinisuklaa
4. Reuterin & Stoltin kanssa samalla tiskillä olleet appelsiini-, limesuklaa- ja hunajasuklaa-napit
5. Perhon lohi. Lohi oli hyvin valmistettu lohi, ei kuivaa vaan mehevää. Salsa oli raikkas eikä lainkaan päällekäyvän makea.
6. Bon Aqua, loistava paikka puffata vettä. Sitruuna oli juotavaa

Bottom:

1. Belgialaiset vohvelit, ihan liian tuhti ja tukeva. Hirveä määrä sokeria ja rasvaa. Ei suolaa!
2. Perhon kalkkuna. Kalkkuna tuoksui savulle, mistä plussaa. Kastike oli vetistä ja kalkkunan pinta kiinteä. Tulos oli ruskeassa vedessä uitettu kimmoissa biitti, joka oli ainoastaan epämiellyttävän visuaalisesti kiinni nesteessä. 
3. Perhon valkosuklaalatte. Varsin originaalia, saanko maitosuklaani maidolla? Kiitos ei. 
4. Bon Aqua, metsämarja, liian esanssinen. 
5. Nescafe minttusuklaa. After eight ei loppujen lopuksi sovi kahviin.
6. Fortissimo ja tumma suklaa olivat parempi yhdistelmä, mutta sekin oli minulle vähän liian rajua. Fortissimo oli liian kuumaa ja suklaa katosi liian nopeasti suusta, jotta olisi kyennyt toteamaan mikä lopulta homman pihvi. Ehkä fiksuin veto olisi ollut sulattaa se suklaa sinne kahvin sekaan ja juoda sitten? Perhon valkusuklaalatesta tuli siedettävää kun sen kaatoi Fortissimon sekaan.

Lippua vastaan sai vielä Eckerö-linen risteilyn, ei ollenkaan huono tapa aloittaa lauantaiaamu.

Kumipallolle:

Man stared at the space between the words until he felt the familiar feeling of gnabgib growing inside. It grew to fill the gaping void the reality had left in his life. The words streaked past his eyes at warp factor 5, voyage where no man has gone before had started! Taking the red pill had never been an option for him. He had never wanted to dream of the electric sheep. He had always wanted to roam as free as Wintermute in the Matrix. Suddenly deep rasping voice: "Luke, I'am your father! I command you to wake up instantly!".
 

Tänään Esikon raudoitusprojekti eteni passiivisella alakaarella ja matkalla hammaslääkäriin ja lääkäristä tyttö pärpätti mitä kaikkea hänestä tulee isona. Listalla oli kaikkea maan ja taivaan välillä kirjaimellisesti. Oli bussikuskia, astronauttia, opettajaa, lastenhoitajaa ja lääkäriä. Oli rallikuskia, jääkaappien valmistajaa, Eniron puhelinneuvojaa, junamatkustajaa kylpylään, jääkaappien tekijää, toimittajaa, tavarantoimittajaa ja poliisi.

SIt musta tulee poliisi ja kun jotain sattuu, niin mä meen paikalla ja katon onko kaikki hyvin. Ja jos kaikki ei mee hyvin niin sitten mä kaivan taskusta numeron monesko se sinä päivänä on...

Sitä on jotenkin tottunut siihen kuinka iso tuo tyttö on, joten aina välillä yllättyy positiivisesti kun tajuaa ettei se niin vanha olekaan. Mutta voihan sitä tietty tehdä asioista numeron tuollakin tavalla.

Formulakuskia ei tytöstä kuulemma tule, jos Räikkösen ura ykkösissä on ohitse. 

Omalla kohdalla silmälääkärin tuomio oli tänään tyly, vielä selviät yksitehoilla, mutta ensi kerralla ne voi hyvinkin olla monitehot. No, kai se oli odotettavissa että ne lasit tulevat väkisin ajankohtaisiksi kun isällä on ja äidillä on....
 

 400g naudan paistijauheliha

1 sipuli

mustapippuria

3 munaa

7dl maitoa

1 pussi pizzajuustoraastetta

3 1/2 dl ohrajauhoja

chilisuolaa

ruohosipulia

kurpitsan siemeniä

oliiviöljyä

Fetaa

Kuori ja pilko sipuli. Pilko ruohosipulia sopivaksi katsomasi määrä. Riko kolme kananmunaa kulhoon. Riko kananmunien rakenne vatkaamalla. Lisää maito, juustoraaste, jauhot, chilisuola, ruohosipuli ja kurpitsan siemenet. Kuullota sipuli pannulla oliiviöljyssä. Lisää joukkoon. Ruskista jauheliha. Lisää joukkoon. Leivitä leivinpaperilla varustetulle uunipellille. Paista 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Anna vähän aikaa levätä. Paloittele. Leikkaa fetasta suikaleita pannaripalojen päälle. 

 Joo, päätin yhtyä sivun suositukseen. Hinta 99$, eikä edes valmistaja itse suosittele sen käyttämäistä! Vai tarkoittaakohan tuo vain sitä, että ohjelmaa ei ole tarkoitettu ammattimaiseen käyttöön, vai että ohjelmaa pitäisi käyttää ammattiohjelmien sijasta? Paha sanoa, kun ei tuo englanti ole äidinkieleni.

Mitä sanoisin jos olisin Vanhanen? Varmaan valitsisin seuraavista tänään kaikki jos tuntisin olevani pahassa kusessa, muutoin käyttäisin nyt ykkösen ja nelosen ja säästäisin vastahyokkäykseen kakkosen ja kolmosen. Näitä voi toistaa eriasteisesti ad nauseum kunnes tulee pakotettu interventio poliisin tai eduskunnan toimesta.

1. Obfuscate
2. Attack
3. Doubt
4. Take the fifth

1. Obfuscate

Tarkoitus on hämärtää se mitä on tapahtunut, kenen toimesta on tapahtunut, miksi on tapahtunut ja miten on tapahtunut. Vedotaan tunteisiin ja samaistetaan. Kaikki, jotka ovat nähneet oman talon rakennusprojekteja tai osallistuneet niihin tietätävät, että ne ovat henkisesti kuluttavia, raha on tiukalla ja kaikkea odottamatonta sattuu. Vanhanen on vain tavallinen ihminen, joka on yrittänyt selvitä isosta henkilökohtaisesta urakasta samalla kun on hoitanut parhaansa mukaan raskaita ja kuluttavia työtehtäviä. Koska hän ei ole ammattirakentaja tai kirjanpitäjä, saattoi hän lopussa vain huokaista helpotuksesta, että tuli komea ja hyvä talo ja että rahat juuri ja juuri piisasivat. Tavarantoimitajat ovat ammattilaisia ja kyllä ne olisivat karhunneet, jos jotakin jäi maksamatta. Mutta ehkä  ammattilaisille on käynyt lapsus ja laskutus on unohtunut - ihmisiä nekin vain ovat. Kyllä Matti mielellään maksaa sen mitä on velkaa ja vaikka vähän korkojakin. Rehellinen kiltti mies, joka ei koskaan tarkoituksella ole valehdellut ja aina on maksanut velkansa, jos velkaa on ottanut!

2. Attack

Eduskunta lopulta päättää kuka jää ja kuka lähtee. Jos riittävän kovasti uhoaa ja uhkailee pitävät hallituspuolueiden rivit ja pelokkaimmat oppositiopoliitikot laskevat alleen. Ja vielä parempaa on, jos vaikka demareilta löytyy joku selvemmin kiinnijäänyt. Ihan varmasti joku muukin julkinen taho kuin väitetty Kokkolan kaupunki on tukenut demareita! Menkääs toimittajat ja katsokaas mistä x:n rahat ovat! Ammattiyhdistysliikkeet ne vasta törkeitä ovat! Meidän kaikkien yhteisiä rahoja! Yritykset sentään tuhlaavat vain osakkaidensa rahoja!

3. Doubt

Kiistetään kaikki ja todetaan, että ei osata selittää. Ei ymmärretä mistä moinen puuttuva lasku voisi mukama olla kotoisin. Onkohan sellaista oikeasti olemassa, ettei jossakin vain ole jotakin sotkettu? Rakennuksella oli valvoja ja paljon ammattilaisia, yrityksillä on kirjanpito. Miten sellainen lasku olisi voinut jäädä maksamatta? Kielletään jyrkästi samalla että olisi tehty mitään väärää ja vedotaan siihen, että yleiset käytännöt ovat yleisiä käytäntöjä ja ettei missään laissa kielletä pitämästä kokouksia siellä missä ne itselle ovat mukavimpia ja näppärimpiä pitää. Onko tässä oikeasti kysymys vain siitä, ettei medialla ole parempaakaan kirjoitettavaa? Nyt olisi tärkeätä antaa puolueille rauha ja aikaa selvittää asiansa ja keskittyä tärkeämpiin asioihin kuin talouskriisi, sikainfluenssa ja ....

4. Take the fifth

Suomessa ei voi ottaa viidettä, joten sen suomalainen vastine on "mä en muista mittään". Tämä on se 70-luvun suosikki ja kun se kerran on mennyt lävitse 30 vuotta, niin menee se lävitse nytkin.

En muista tehneeni mitään väärää tai ainakaan laitonta. Kiellän koskaan tarkoituksella tehneeni mitään lainvastaista, josta voisin joutua edesvastuuseen. Enempää sanottavaa minulla ei asiasta ole. En kommentoi.

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,koska mieli virren laulaa, voimasta winkkari seiskan, voimasta winkkari seiskan!

Tähtiä kuin otavassa, bugeja on mokamassa, kaiken kaatavi failii!

Dossi jauhaa, korppu roikaa. Redmondin vanha poika, karu moniajoton rassi, karu moniajaton rassi!

Kolmosia kaatuu niinkuin heinää, tyssä ajot niinkuin seinään, Redmontin susist suurin, Redmondin susist suurin!

Kolmeyksi, pikku fiksi, kaatuu sekin ossi parka, buginen paska kurja, buginen paska hurja!

Susiviisi pluginplayn tuopi, ysikasi usbin suopi, molemmat muistin yli kuohuu, molemmat muistin yli kuohuu!

Äkspeellä rahaa käärii, päivitteleepi vistoja väärii, betana käyttäjiä kiusaa, betana käyttäjiä kiusaa.

Viimein tulee hännän huippu, pikku-seiska, surkea ruikku, Redmontin tuiskea rakki, Redmontin tuiskea rakki!

Siinä onpi käyttissarja, jalo niin kuin sonnikarja, voimalla winkkari seistan, voimasta winkkari seiskan!

Jos nyt tuntuu siltä, että olen epäoikeudenmukainen tai jotakin, niin tässä on sitten lopuille "mun ossi on parasta":

Työpäivä Spotifyllä nähtynä

Kuuntele tästä, jos uskallat! ¹Herääminen tapahtuu töissä ² Aina on maanantai

30g kuivattua ja jauhettua nokkosta

150g (1 pussi) pakastepinaattia

5dl Luomu kevyt maitoa

3dl Vehnäjauhoja

2 kanamunaa

2 ruiskausta juoksevaa flora culinessea

suolaa

mustapippuria

Sulata pinaatti mikrossa, sotke kaikki aineet keskenään. Tunge jääkaappiin turpoamaan toviksi pariksi ennen paistamista. Suolan ja mustapippurin kanssa ei kannata pihistellä.

Taikinaan voisi sotkea ruohosipulia ja mahdollisesti käyttää limepippuria mustapippurin lisäksi. Tästä setistä tuli kahdeksan keskikokoista lettua.

Lettujen kanssa putoaa hyvin kurkku-purjo-fetasalaatti:

2 kurkkua

1 purjo (ei kokonaan!)

1 sitruuna

1 paketti fetaa

1 persiljaruukku (korianteri olisi parempi!)

1 ruohosipuliruukku

Pese pilko kurkku ja purjo. Pistä kulhoon, purista sitruunasta mehu perään. Pilko ja lisää feta. Pilko noin puolet persiljasta ja ruohosipulista sekaan. Sekoita hyvin. Saa seistä tovin kaksi kylmässä ennen tarjoilua.

Spotifyä on nyt tullut kuunneltua muutama päivä ja se tuntuu varsin toimivalta winen alla linuxsissa. Haku on hauska, jonoon saa mukavasti kaikenlaista jännää musiikkia pienellä luovuudella:

1. Päivän teemasana/termihaku: "Promise", "No doubt!", "Carpe Diem", "Fuck IT", "Better tomorrow"
2. Käyttis/yrityshaku, löytyi se yksi asia jossa winkkari on parempi vaihtoehto - määrällisesti: "Windows", "Linux", "Macintosh","IBM", "Apple", "Dell", "HP"
3. Soittolista päivän mukaan: "Monday", "Tuesday", "Wednesday", "maanantai"
4. Fiiliksellä: "Sad", "Tired", "Afraid", "Happy"
5. Mielipiteillä, lauseilla: "I am best", "Life sucks"
6. Väreillä: "red", "green", "blue"
7. Substantiiveilla: "tyttö", "poika", "talo", "mies"
8. TLA/lyhenne/l33t-haku: "snafu", "lol", "omg"

Asia erikseen mitä työkaverit soittolistoistani ajattelevat, mutta ehkä tämä kuitenkin on parempaa kuin mitä "normaalisti" kuuntelen.