Ihan kiva elämä

Sometus vs. googletus

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 24 Apr 2013 20:51:19 +0300

Olen niitä, jotka googlettavat lähes kaiken. Myönnettäköön, että sitä tulee tehtyä myös silloin kun ei tarttisi, rutiininomaisesti ja maneerina. Mutta viimeaikoina on ollut asioita, joita en joko ole halunnut googlettaa tai osannut etsiä.

Tosi ystävyyttä on googlettaa ystävän puolesta sairaustietoja. Jokaisella pitäisi olla oma googlekaveri joka etsii netin syövereistä terveysongelmiin niitä vähemmän raflaavia vaihtoehtoja joihin ei liity syöpä tai parantumaton.

Eilen jäin vaihteeksi jumiin siihen, että en löytänyt keskustan useista isoista paperikaupoista vaakasuoraan leveämpiä viivattomia muistikirjoja. Kymmenessä minuutissa some kertoi mistä niitä saa ja mitä ne maksavat. Samaa tietoa ei löytynyt googlella. Toki löysin vastaavia muistikirjoja pilvin pimein, ulkomaisista nettikaupoista ja kalliimmalla.

Tänään sometin kaverin puolesta: kaverin allergiatesteissä löytyi uusi, harvinaisen oloinen, allergia. Gluteenihydrolysaatti. Kyseinen lisäaine on ilmeisesti vaaleissa jauhoissa käytettävä kuohkeutin. Koska sitä ei tarvitse merkitä erikseen tuoteselosteisiin ajattelin kysellä tietääkö kukaan tuttavapiiristäni tästä enemmän. Googlen tiedot aiheesta ovat toistaiseksi olemattomat, mutta luottaen kuuden erottavan askeleen teoriaan uskon, että edes jotain parempaa tietoa löytyy.

Googlen etu on anonymiteetti ja se, että se hakee tietoa koko maailmasta. Useimmiten kuitenkin mulle itselleni riittäisi vähäisempikin allas, mistä tietoa ammentaa. Oman tuttavapiirini parhautta on se, että sieltä löytyy ihmisiä niin järjettömän monelta alalta. Kun viikko sitten lapseni joutui yllättäen leikkaukseen sain somesta monialaista vertaistukea alkaen lääkäreistä päätyen vahtimestariin. Vaikka jakelu tekstille oli suppeahko - edes koko omalle tuttavapiirilleni en asiasta puhunut - oli ihan muutamassa tunnissa tuttavapiiriltä saatu apu ylitsevuotavalla tavalla konkreettista ja helpottavaa. Aika paljon elämässä on niitä kysymyksiä, joihin vastaus ei ole tiedossa vaan toivossa.

Pari sanaa työttömyydestä ja työllistämistoimista Helsingissä

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 16 Oct 2012 11:11:58 +0300

Minua on jo pidempään ihmetyttänyt Helsingin kaupungin työnantajapolitiikka erityisesti pitkäaikaistyöttömien käyttämisessä ilmaistyöreservinä. Kun työttömyystilastoja laaditaan työharjoittelijat sekä työllistämiskoulutuksissa olevat päätyvät tilastossa lokeroon "työvoiman ulkopuolella". Sosiaaliviraston sivuilla kerrotaan, että "rekrytointikoulutus ei yleensä johda tutkintoon, mutta antaa valmiudet työskennellä tietyllä alalla. Rekrytointikoulutusten kesto vaihtelee kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Rekrytointikoulutuksessa oleva ei ole työsuhteessa kaupunkiin. Koulutusajalta maksetaan työttömyysetuutta ja ylläpitokorvausta." Pitkäaikaistyöttömiä palkataan "työharjoitteluun" 6-10 kuukauden jaksoissa ja kun yksi harjoittelija on lopettanut, samaan työhön otetaan seuraava työharjoittelija. Työharjoittelijat tekevät pääsääntöisesti samaa työtä kuin palkatutkin työntekijät, ero on vain siinä että työharjoittelja saa työttömyyskorvauksen lisäksi työstään vain 9 euron päivittäisen ateriakorvauksen.

Henkilöstöraportti vuodelta 2011 kertoo, että Helsingin kaupungilla on vuonna 2011 työskennellyt 785 työllistettyä. Selkeää vastausta siihen, onko ilmaiset työharjoittelijat laskettu työllistettyihin ei kirjallisista dokumenteista löydy. Osa työllistetyistä on kuitenkin palkkasuhteessa kaupunkiin, mutta näistä on maksettu kaupungille palkkatukea. Osa työllistetyistä on myös ollut vammaisia joiden tuetun työllistämisen mallin ongelma on pitkälti siinä, että vammaisille tarjotut työpaikat ovat pysyviä mutta palkkaus on työtehtäviin nähden moninverroin alhaisempaa kuin samasta työstä maksettava korvaus muille. Joissain tapauksissa se on vain ylläpitokorvauksen verran päivässä.

Lisäksi minua on ihmetyttänyt osa Sosiaaliviraston työllistämistoimista. Sosiaaliviraston vuosikertomuksen 2011 mukaan työllisyyden hoidon työllistämiä henkilöitä on ollut 124 ja kuntouttavaan työtoimintaan on osallistunut 1226 henkilöä. Toisaalta Sosiaaliviraston toimintakertomuksen mukaan luvut ovat eri suuruiset todennäköisesti siksi, että niissä puhutaan sekaisin eri asioista. Olen maaliskuussa kirjoittanut tarkemmin yhdestä sosiaaliviraston epämääräisestä hankkeesta, Talent Studion Myedesign hankkeesta pidemmin siviiliblogiini. Laitettuani sähköpostilla kyselyä Talent Studion Junno Kaarnalle nettisivut ja osa videoista poistettiin internetistä. En ole vieläkään saanut vastauksia kysymyksiini vaikka olen lähettänyt ne myös apulaiskaupunginjohtajalle.

Taustalinkkejä etsiessä, muuten, osui vastaani tällainen Helsingin kaupungin rekryvideo:

Tiedän, että kaupungilla on paljon motivoituneita työntekijöitä jotka arvostavat juuri videossa mainittuja asioita. Erityisesti työn pysyvyys - niillä joilla virka tai toimi on - on talouden heilahdellessa tietenkin tärkeä etu joka lisää erityisesti vakituisen henkilön tyytyväisyyttä työnantajaa kohtaan. Kaupungin työntekijöistä suuri osa viihtyy töissään videossakin mainituista syistä.
Helsingin kaupungin henkilöstöraportti vuodelta 2011 antaa kuitenkin tilastollisesti karumman kuvan kaupungin työnantajapolitiikasta. Esim. sosiaali- ja terveystoimen puolella määräaikaisia työntekijöitä on ollut 3 945 eli 20% alan työvoimasta. Vaikka määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on laitonta on kuitenkin aika ilmeisestä, että näillä suhdeluvuilla ainakaan lain henki ei voi toteutua. Raportin mukaan suurin osa määräaikaisista työntekijöistä työskenteli muun muassa opettajina tai tuntiopettajia, hoitajina, lähi- ja sairaanhoitajina sekä lastenhoitajina. Määräaikaisuudet kohdentuvat siis selvästi naisvaltaisille työpaikoille.
On mielestäni selvää, että vaikka jossain määrin työllistämistoimet parantavat pitkäaikaistyöttömien työkykyä ilmais- ja halpatyövoiman pysyvä hyväksikäyttö kaupungin töiden teettämiseen ei tulisi olla mahdollista. Työttömille suunnatut työnhakukoulutukset, kuten mainittu Talent Studio, eivät myöskään vakuuta minua kouluttajiensa osaavuudella tahi toimenpiteiden mielekkyydellä. Myöskin määräaikaisten työsuhteiden osuus koko henkilöstöstä on mielestäni liian suuri.

Olen ehdolla kunnallisvaaleissa

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 09 Oct 2012 19:26:11 +0300

En aijo vaalispämmätä kovinkaan ahkerasti, mutta olen ehdolla Helsingissä. Vaalinettisivuni löytyvät osoitteesta http://iki.fi/porro
Pääasiallisesti vaaliviestintäni kulkee facebookin puolella Pörrö Sahlberg- poliitikko- sivulla.
Tervetuloa mukaan kampanjaan joko facebookin puolella tai lahjoittamalla minulle rahaa. Rahaa tarvitsisin vielä noin 500 euroa jotta pystyisin ostamaan Helsingin Sanomiin mainoksen vaalipäivän lehteen. Itselläni siihen ei ole valitettavasti varaa.

Luottamustoimien ydinongelmia

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 23 Jul 2012 23:21:00 +0300

Yksi niistä asioista joista haluaisin puhua kunnallispolitiikassa enemmänkin liittyy siihen, mitä muilta edustajilta kokouksissa suusta pääsee. Lautakuntien kokouksista on kuitenkin sovittu, että niissä keskusteltu on luottamuksellista ja vain päätökset, äänestykset sekä eriävät mielipiteet ovat julkisia. Olen yrittänyt pelata näillä pelisäännöillä ja vain tyytynyt yleisesti toteamaan, että minua harmittaa sellaiset luottamusmiehet jotka tulevat kokouksiin avaamatta papereita ja/tai ovat silminnähden harmistuneina siitä, jos kokouksessa kysytään yksityiskohtia päätöksen alla olevista asioista.

Tuntuu nuljulta se, että joutuu kerta toisensa jälkeen muistuttamaan virkamiehiä siitä, että päätöksenteon alla olevat paperit tulee olla saatavilla. Että tarvittavat liitedokumentit - kaikki - ovat käytössä. Että tuttuunkin asiaan liittyvät taulukot, tilastot, hinnastot jne. kuuluvat osaksi päätöksentekoa. Että ne myös virallisesti pitää liittää asiakirjapinoon mukaan jotta esityslistan kapulakieli ei tule tulkituksi väärin. Samaan aikaan kokouksissa saattaa istua useampiakin ihmisiä jotka eivät ole edes vilkaisseet esityslistaa saati liitteitä. Ihmisiä jotka pitävät suljettujen seinien sisällä täysin pöyristyttäviä puheenvuoroja siitä, kuinka esim. lautakunnan päätösvallan alla olevat miljoonien eurojen hankintapäätökset ovat "lillukanvarsia" tai "suorittavaa työtä johon ei lautakunnan tule puuttuman".

Tuttu vinkkasi eduskunnan sivulta Miapetra Kumpula-Natrin (sd) lausumaan, joka tiivistää mielestäni sen, mikä on vialla liian usein päätöksenteossa:

Minä en käy läpi enkä kaipaa monisatasivuista sopimusta, koska tiedän, että Suomen virkamiehet, ministeriöiden virkamiehet, esiintyvät virkavastuulla. Luotan heidän asiantuntijapapereihinsa, joissa on tämä malli käyty moneen kertaan läpi, sekä siihen, mikä on myös näihin tiedonantoteksteihin laitettu ja pitkin syksyä, viime kesästä asti, kun neuvotteluja on käyty, suuren valiokunnan kokouksissa käyty tuosta mallista läpi.

En voisi olla enemmän eri mieltä. Olkoon substanssi mikä tahansa olennainen asia on se, että päätöksen alla olevat dokumentit ovat kokonaisuudessaan päätöksentekijöiden käytössä ja kernaasti myös senverran aikaisin että niihin ehditään kunnolla tutustua. Koko demokratian perusajatus luottamusmiehistä jotka valvovat virkamieskuntaa vaarantuu mitä enemmän tämänkaltainen ajatusmaailma yleistyy politiikassa.

Tottahan se on helpompaa olla kyseenalaistamatta, varskinkin kun sosiaalinen paine myötäillä virkamieskuntaa on jo kunnallispoliittisella tasolla melkoinen. Kaikkien luottamustoimissa toimivien edustajien tehtävänä on kuitenkin edustaa kansalaisia ( kuntalaisia - asiakkaita jne.) eikä suinkaan sokeasti luottaa virkamiehiin. Luottamus on annettu luottamusmiehille ja sen kyseenalaistamaton delegoiminen virkamiehille osoittaa kyvyttömyyttä ymmärtää omaa asemaansa.

Ei meistä kukaan - minäkään - aina ehdi niitä papereita suurennuslasilla kolata, mutta erityisesti silloin kun päätetään isoista asioista pitäisi olla vielä normaaliakin huolellisempi jotta päätös on tehty demokraattisesti parhaan ja puoluettoman datan pohjalta eikä yhdenkään tulkinnan pohjalta. On vaikea arvostaa niitä poliitikkoja - ihan puolueeseen katsomatta - joille riittää sama kuin Kumpula-Natrille. Erimielisyyden hyväksyn ja kestän silloin kun materiaaliin ja sen liitteisiin on tutustuttu, mutta sokeaa luottamusta virkamiehistöön en sitten millään ole oppinut sietämään kovin hyvin vielä kahdeksassa vuodessakaan.

Nutan ritarit Viikin nuorten puolesta

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 01 Jun 2012 19:30:48 +0300

Olen asunut Viikissä vuodesta 2001 ja toiminut kunnallispolitiikassa vuodesta 2003. Koko sen ajan olemme yrittäneet saada Viikkiin nuorisotaloa - tuloksetta. Muuttaessamme tänne nuorisotalo luvattiin valmistuvaksi 2004 mutta talo on virkamiesten ja valtuuston toimesta siirretty hamaan tulevaisuuteen jo yli vuosikymmenen ajan. Tänä aikana nuorisoa on riepoteltu pitkin kylää väliaikaisissa tiloissa mm. pienille lapsille kalustetun leikkipuiston tiloissa, koululla ja nyt vanhan apteekin pienissä tiloissa. Tämänhetkisen arvion mukaan nuorisotalo saadaan Viikkiin ehkä 2017 vaikka on kiistaton totuus, että Nuorisomäärää kohden nuorisotilaa on täällä Vesalan kanssa suhteellisesti vähiten.

Viikissä asuu aika loistoteinejä - nuoria joilla on sanottavaa ja keinot sanoa se. Tänään Nutan Ritareiden järjestelmä teatteripolku oli nuorten itsensä ideoima ja toteuttama kertomus siitä, millaista heidän elämänsä Viikissä on. Näytelmän ideoijana on toiminut Ida Lönnqvist joka hyvin selkeästi kertoi missä täällä oikeasti mennään. Totuuksia jotka jokainen teinin äiti mielummin haluaisi sulkea jonnekin kauas pois.

Näytelmäpolun viesti oli kristallinkirkas: nuoret haluavat yhteisen, turvallisen, kokoontumispaikan jossa aikuiset valvovat ettei kukaan jää yksin tai kiusatuksi ja jossa voi oikeasti olla tuntematta olevansa jonkun toisen reviirillä. Paikan jossa on lämmin talvellakin ja jossa nuorisolaumaa ei pidetä häiriönä. Nyt Viikin nuorilla on pienet jakautuneet jengit eri kauppojen kulmilla. Kun toisia ei tunneta on konfliktien uhka kokoajan olemassa. Nuorten mukaan niin viinaa, tupakkaa kuin huumeitakin on helposti saatavilla Viikissä. Paine päihteiden käyttöön on nuorten itsensä mukaan hankala asia: jos haluaa hengailla jossain kavereiden kanssa on vaikeaa olla niin pieni kuin haluaa jos samalla ostarinkulmalla notkuvat myös ne täysi-ikäiset. Toisaalta tilojen puutteen takia nuoriso myös valtaa lasten leikkipuistoa joka - nuorten itsensä mielestä - on ymmärrettävsti pienten lasten vanhemmista pelottavaa. Rapuista on tullut pienten porukoiden nuorisotiloja joista nuoret monesti ajetaan pois huutaen.

Väliaikaisen nuorisotilan tilat ovat riittämättömät alueen tarpeeseen: tilassa on vain yksi pienehkö yleishuone sekä kaksi kymmenneliöistä ikkunatonta kopperoa. Tämänkin tilan kaupungin nuorisotoimi sulkee kesäksi koska toiminta keskitetään muutamiin lähiöihin.

Nuorisotalo saataisiin rakennettua nopeammin jos tahtotilaa löytyisi. Loppuviimeksi kyse ei ole rahasta - kuten Guggenheimista opimme 180 miljoonaakaan euroa ei ole kaupungin budjetissa ainakaan virkamiesten mielestä missään määrin iso summa koska samanhintaisia liikenneinvestointeja tehdään jatkuvasti. Kyse on siis valinnoista: kumpi on oikeasti tärkeämpää: nuoriso vai autoliikenne. Itse pidän tätä aika helppona kysymyksenä.

Nutan ritareista voi lukea lisää sekä heidän blogistaan että liittyä facebooktykkääjiin. Ja tätä viestiä saa levittää koska veikkaan, että monelle aikuiselle tässä kaupungissa tekisi ihan hyvää tajuta, etteivät ne kauppojen kulmilla hengaavat nuoret välttämättä ole roskasakkia vaan sitä satojen teinien porukkaa, jotka eivät vaan millään voi mahtua tilaan joka vetää maksimissaan 50 ihmistä - jos nämä istuvat sylikkäin.

Ps. Olen pyytänyt tilaisuudessa sekä kuvausluvan että luvan julkaista kuvat. Jos sattumalta olet kuvassa etkä halua sitä nettiin, pistä mulle meiliä osoitteeseen theporro at saunalahti piste fi niin otan kuvan pois!

Kustannussopimus

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 29 May 2012 08:58:23 +0300

Hämmentävää että tämä on blogaus jonka olen halunnut kirjoittaa jo varmaan 10 vuotta mutta silti olen istunut tämän päällä miltei viikon hehkutellen aihetta lähinnä sosiaalisen median puolella. Ehkä en vieläkään ihan ole toennut siitä, että joistain haaveista tulee sittenkin totta.

Kävin viimeviikolla allekirjoittamassa Minervalla kustannussopimuksen kirjasta, joka kulkee työnimellä "Koruja askartelumassoista". Kirjan alustava julkaisuaikataulu on ensivuoden alkuun.

Kustannussopimuksen allekirjoituksen jälkeen soitin pari puhelua ja kävelin kohti kamppia. Söin itsekseni törkykalliin sushilounaan. Ostin marjoja ja menin työhuoneelle juhlimaan sopparia työhuonenaapurin kanssa. Katselin kun facebookpäivitykseni sekä kaupan puolella että omalla seinällä keräsivät kymmeniä tykkäyksiä ja onnitteluita ja leijuin - leijuin niin korkealla kun ihminen voi leijua.

Tänä kesänä saan tehdä mielekästä työtä: sitä mitä olen halunnut tehdä vuodesta 2002. Askartelumassoista on tullut, vihdoin, kaiken tämän kovan työn tuloksena materiaali jota oikeasti harrastaa muutkin kuin minä. Niin moni, että kirjalle on jo markkinat. Wau. Kun itse aloitin massailun ei internettiä sellaisena kuin me sen tänäpäivänä tunnemme vielä ollut. Suurin osa ohjeista oli sanallisia eikä massailun perustekniikoitakaan isolta osalta oltu vielä keksitty. Kun postituslistat vihdoin syntyivät olin mukana alusta asti - monet perustekniikat jotka tänäpäivänä ovat itsestäänselvyyksiä syntyivät näiden keskusteluiden tuloksena. Tänä päivänä massailun alottaminen on helppoa: parin tunnin googlettelun jälkeen on jo jonkinlainen käsitys siitä mihin kaikkeen materiaali taipuu.

Vaikka englanniksi netistä löytää paljon kaikenlaista on suomeksi aiheesta kirjoitettu mun omien tekstien lisäksi todella vähän. Paljon on harrastajien määrää lisännyt se, että Ihana- lehti on alusta pitäen tarjonnut mulle massailuun keskittyvän ohjepalstan. Olen kiitollinen Minervalle siitä että he ovat osoittaneet mua kohtaan sekä arvostusta että luottamusta. Olen onnellinen siitä että mulla on vihdoin mahdollisuus kirjoittaa se kirja jonka haluankin, sisällöstä tinkimättä. Tälläkertaa mulle ei riitä että teen parhaani. Yritän tehdä vähän enemmän kuin mihin luulen pystyväni.

Päivän asu

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 15 May 2012 15:06:28 +0300

Tänään mietin hartaasti melkein minuutin mitä päälleni laitan. Käyttövuoroon pääsivät violettiraidalliset sukat (tarjoustalo, hinta ehkä neljä euroa 3 paria) sekä farkkuverkkarit. Paidaksi valikoitui pirteän musta veltto tunika. Alusvaatteet ovat tyylikkäästi eriparia (köh) ja jalkoja koristaa ergonomiset nahkasandaalit. Lisäksi vasemmassa kädessä on musta nahkahihna.

Wanha blogistania vetää kättä lippaan uudelle blogistanialle. Kyllä mekin osaamme asublogata!

Paikallinen äiti äimistelee

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 15 May 2012 13:28:00 +0300

Sisäpiiriltä tuli kehoitus blogata koska polkattiinhan me silloin viimevuosituhannellakin. Meinasin jo sanoa ettemmä jaksa kirjoittaa kuin asiasta mutta tulihan sitä asiatontakin sitten vastaan, onneksi.

Meinaan mainoksia facebookissa:

15 kiloa tekisi noin 105 000 kaloria joka taas tarkottaisi 3750 kalorin päivittäistä energiavajetta. Aika todennäköistä, eikös vain? Etenkin kun mainoksen mukaan riittää vain kun nauttii tuotetta. Melkoiset on olleet paikallisen äidin päivittäin napaansa ahtamat kalorit!

Huvitus maximus pääsi valloilleen kun menin klikkaamaan mainosta ja päädyin tälle nettisivulle.

Jännät nää kuluttajauutiset. Todella jännät. Ja mikä hienointa nämä ovat itsekin laittaneet "kuluttajauutiset" lainausmerkkeihin. Sivun otsikkokuvan alt tekstinä toimii "Tämä sivusto ei ole sidoksissa minkään sanomalehtijulkaisun kanssa". tyrskis Sivustolta löytyy myös isoimpien medioiden logoja ja väitteitä että mainostettu tuote olisi näistä medioista tuttu. Klikkaamalla mediakuvia päätyy kuitenkin mainossivulle. Mutta kuten alalaidan terms & conditions toteaa, "We are not affiliated in any way with YLE TV1, MTV3, Nelonen, Sub, or CBS.YLE TV1, MTV3, Nelonen, Sub, and CBS". Ja entäpä itse "artikkeli":

Kaikkialla näkyy Internet-blogeja, mainoksia tai lääkäreitä, jotka mainostavat Corexinia uutena ihmedieettinä, joka edistää laihtumista. Mutta voiko tämä pieni pullo olla kaiken hehkutuksen veroinen? Vai olemmeko hyväksyneet uusimman Hollywoodin trendin ilman todellisia meriittejä tai tieteellisiä todisteita siitä, että Corexin voi todella auttaa sinua karistamaan liikakilot ja -sentit?
Me täällä "Kuluttajauutisissa" olemme hieman skeptisiä emmekä ole varmoja siitä, että olemme nähneet päteviä todisteita näiden pillereiden laihdutustehokkuudesta. Siksi päätimme testata nämä tuotteet. Mikä olisikaan parempi tapa saada selville totuus kuin tehdä oma tutkimus?

Senverran monta kuluttajaviraston ohjetta näyttää unohtuneen että pistinpä nyt myös kuluttaja-asiamiehelle viestin aiheesta.

Kuluttajauutiset- domain on rekisteröity whoisGuardin kautta joten sen omistajatiedot eivät näy netissä. Eikä sivuillakaan ole muuta sisältöäkuin tökerösti kirjoitettu "lehtiartikkeli". Klikkaamalla kahden euron tarjouslinkistä päätyy FormLife.nu:n sivuille. Nämä sivut on whoisin mukaan rekisteröity Köpenhaminalaiselle Larsen Datalle.

En tiedä kuka tuollaisia tuotteita tilaa, mutta olisi ihan mielenkiintoista juoksuttaa pilleripurkki - jos tuolta nyt oikeasti tilaamalla pillereitä saa eikä vain laskua - johonkin labraan. Parhaimmillaan se sisältää vain kalkkitabletteja mutta pahimmillaan tulokset voivat olla aika huolestuttavia.

Ja näin näppärästi vedin samalla yhteen myös ehkä noin 8 vuoden ajalta olennaisimman tästä blogista: nillitys, huono huumori ja tutkiva googlettelu yhdistettynä viranomaisten & virkamiesten pommitukseen. Moon kyllä aikalailla vakuuttunut siitä että elämässä pitäis olla jotain sisältöäkin mutta näköjään se on tätä, edelleenkin

Opintiet

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 10 May 2012 12:03:00 +0300

Aloitin maanantaina tekemään luovan alan yrittäjän ammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Koulutus on räätälöity aikalailla tämäntyyppisen alan tarpeisiin ja meitä on vissiinkin 14 naisyrittäjää opissa. Koulutuksen järjestää Naisyrityskeskus.

Mulla ei - ihan rehellisesti sanoen - ollut niin kauhean isot odotukset koulutuksesta sinäänsä tai mitään erityistä tarvetta saada mitään tutkintoa suoritettavaksi. Koulutuksen parasta antia noin etukäteen ajatellen on sen tuomat apuresurssit oman firman pyöritykseen sekä se, että koulutus suoritetaan monimuoto-opetuksena jolloin joudumme kuukausittain tekemään niin kirjallisia kuin fyysisiä tehtäviä omassa firmassa. Deadlinet sopivat mulle - olen saamaton ja laiska tekemään vaikeaksi mieltämiäni asioita jollei niihin ole aikarajaa. Enkä saa aikaiseksi asettaa niitä päivämäärärajoja itselleni - tai ainakaan pidettyä niistä kiinni koska lupaukset itselle ovat niitä jotka mun on helpoin murtaa. Muille lupaaminen on niin paljon enemmän kunnia-asia.

Hämmentävää kyllä jo maanantaista jäi käteen senverran ajatuksia että ne selvästi ovat jo nyt muuttaneet jossain määrin omaa ajattelua. Konkreettisesti maailma muuttuu vain tekemällä mutta ainakin itselläni suurimpia esteitä tekemiselle ovat usein ajatukset ja luulot - lukot joita itselleen solmii ihan vain koska ei uskalla muuttua. En ihan ennalta uskonut että innostuisin liiketoimintasuunnitelman päivittämisestä - liikesuunnitelma kun tuppaa noilla valmiilla pohjilla olemaan jotain sellaista jonka päivitys on sitä samaa liirumlaarumdiipadaapaa kuin suurin osa muistakin strategoista ja suunnitelmista. Tähän asti olen kyllä ajoittain raapustellut swottia paperille kun olen jotain muutoksia toimintaani tehnyt, mutta ajatus liiketoimintasuunnitelman pilkkomisesta työsteppeihin - hallittaviin sellaisiin - on jotenkin onnistunut pysymään siellä samassa massassa jossa muutkin "pitäis joskus tehdä"- asiat. Todella monet tällaiset hahmotelmat yms. tuntuvat järjettömän isoilta työmääriltä ja kun jo nyt aikaa tuppaa menevän töiden parissa niin paljon niihin ei tule tarttuneeksi koska yksinkertaisesti ei jaksa.

Toinen kouluttajistamme toisti mantraa, että yrityksen menestys on siitä kiinni, että tekee "riittävän määrän oikeita asioita oikealla tavalla". Niin. Monesti tekee liikaakin, vääriä asioita ja väärällä tavalla. Toimii siten kuin pitäisi, tai olettaa että pitäisi, omasta lähtökohdastaan lähtien. Uskoo, että koko maailma on saman näköinen kuin itse on.

Minä olen ihminen joka meni Louvreen ja kuvasi MonaLisaa katsovia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä kuvasi MonaLisaa. Ei lienee ihme että ajoittain markkinointi tuntuu vaikealta jos sitäkin katsoo väärästä kulmasta Mulle markkinointi on jotain sellaista joka mieltyy päässä puhelinmyyjiin ja agressiivisiin autokauppiaisiin - jotain ihan hemmetin ällöttävää ja vastenmielistä. Ja kuitenkin se on niin, että jollei ihmiset tiedä mitä mä myyn niin eipä ne sitä myöskään osta. Kas kummaa! Joten nyt, ihan harjoitteen vuoksi, kerrottakoon mitä mä myyn:

Ihan kiva kauppa myy askartelumassoja, joilla jokainen ihminen ilman mainittavia pohjataitoja voi tehdä itselleen uniikkeja koruja. Askartelumassojen käyttöön ei vaadita juuri minkäänlaisia työkaluja vaan ihan tavan katkoteräveitsi ja neula riittää kokeilua varten. Massat kovetetaan kotiuunissa eikä siihenkään tarvita kuin ulkopuolinen lämpömittari - kinkkumittareitakin on joka kodissa.

Jos haluaa panostaa harrastuksen aloittamiseen ostamalla hyvät työvälineet tarvitsee uunilämpömittarin lisäksi kolme asiaa: leikkausterät, kaulimen ja neulatyökalun. 28 eurolla saa siis kaikki tarvittavat työvälineet. Mitään muuta ei välttämättä tarvita. Tunnen muutamia hyvin arvostettuja ammattitaiteilijoita jenkeistä joilla on näiden lisäksi vain pastakone massojen veivaamiseen- ja oikeasti vain se. Ei mitään muuta työvälineitä.

Jos et ole koskaan kokeillut massoja ja kuvittelet niiden olevan mie-let-tö-män vaikeita kannattaa vilkaista firman facebookseinältä mitä mun oppilaat on saaneet aikaiseksi. Iso osa oppilastöistä on ensikertalaisten aikaansaannoksia eikä nuo pidemmällekään harrastaneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tätä harrastaneet vuositolkulla.

Tarvikkeiden, työvälineiden ja askartelumassan lisäksi myyn osaamistani: kirjoitan ohjeita lehtiin sekä kaupan blogiin, teen itse koruja ao. materiaalista sekä vedän kursseja. Koska askartelumassat ovat suomessa vielä niin harvinainen materiaali olen itse sekä opiskellut että opettanut niitä USAssa. Seuraavan kerran matkustan USA:an opinto & opetusreissulle kesäkuussa.

Ja kas. Siinä oli muutaman kappaleen kaupallinen viesti jonka kirjoittaminen ei tuntunutkaan pahalta koska se oli - ainakin omasta mielestäni - totta kaikki. Jos en tähän uskoisi niin minkä ihmeen takia olisin perustanut massailun ympärille nettikaupan siinä kohtaa kun tiesin kuusi muuta massailijaa suomesta? Miksi olisin tätä jaksanut jatkaa nämä vuodet, jollen ihan oikeasti olisi hulluna tuohon materiaaliin ja sen mahdollisuuksiin? Businesideana tämä oli järjetön. Mutta nyt, kun olen puurtanut vuosia tehdäkseni massoja tunnetuksi ja opettaakseni sitä ihmisille sen ovat onneksi löytäneet muutkin. Käsityöharrastajista ehkä kolmasosa on joskus kokeillut jotain askartelumassaa ja aktiivisia harrastajia on jo satoja. Nyt sitä käyttävät jo myös useammat muuutkin käsityöläiset töihinsä. Ehkä sittenkin jotain on tehty oikein vaikka koulutuksen ensimmäisen luennon lähinnä mietin että onpa todella paljon juttuja joita en ole tehnyt oikein - tai lainkaan. Mutta eipä hätä. Tärkeää on kai jatkossa tehdä oikeita asioita riittävän paljon oikealla tavalla

Sananen Guggenheimista

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 03 May 2012 14:11:36 +0300

Ei lienee ole jäänyt selväksi, että vastustin Guggenheimin rakentamista verovaroin. Mielestäni projektissa haisi sekä "selvitystyö" että ehdotettu rahoitusmalli.

Tämän päivän Hesarin pääkirjoitus kuitenkin antaa vielä aiheen yhdelle kommenttiblogaukselle. Hesarin mukaan

Ajatus kansainväliseen Guggenheim-verkostoon kuuluvan taidemuseon perustamisesta ja rakentamisesta Helsinkiin ei koskaan saavuttanut suurta suosiota. Hanketta vastaan asettui laaja rintama. Sitä vastustivat ne, jotka vierastavat kaikkea ulkomaista, ne, jotka pelkäävät, että kaupungin peruspalveluihin tarvittavaa rahaa törsätään turhuuteen, ne, jotka vierastavat Amerikkaa ja kaikkea Amerikasta lähtöisin olevaa, sekä ne, jotka pelkäävät, että kansainvälinen taidemuseo veisi määrärahoja muilta täällä jo toimivilta museoilta ja ylipäätään suomalaiselta kuvataiteelta.

Guggenheim-projektin suurin ongelma ei suinkaan ollut brändin ulkomaalaisuus vaan se, että siinä Guggenheim- museo itse ei ollut valmis sitoutumaan millään tavoin taloudellisesti projektiin mutta samaan aikaan halusi päätäntävallan projektista. Projektin kannattavuuslaskelmat olivat Guggenheimin laatimia eikä riippumatonta selvitystä edes yritetty tehdä. Sopimus oli selkeästi Helsingille monella tavalla epäedullinen.

Helsingin Sanomat varmasti halusi Guggenheimin Helsinkiin. Kaikesta päätellen myös Guggenheim- museo edelleen on toiveikas projektin jatkon suhteen. Ja epäilemättä Guggenheimhaaveet tullaan vielä kaivamaan laatikosta esiin kunnallisvaalien jälkeen. Syksyn kunnallisvaaleista tuleekin varmasti myös kulttuurivaalit. Ja hyvä niin - näin kulttuurialan ammattilaisena olen enemmän kuin ilahtunut siitä jos keskustelemme myös kulttuurista ja sen merkityksestä Helsingin vetovoimalle.

Kuten ennenkin sanoin olen valmis toivottamaan Guggenheimin tervetulleeksi Helsinkiin kunhan se rahoitetaan muulla kuin verovaroilla. Olen jopa valmis ensimmäisten joukossa lobbaamaan tarvittavalle rakennukselle ilmaista vuokratonttia - jos hanke oikeasti ja aidosti on niin kannattava taloudellisesti kun sen puolustajat ovat esittäneet, on ihan itsestäänselvää että sillä on toteutumismahdollisuuksia myös yksityisrahalla. Mikäli projektin puolustajat aidosti uskovat projektiin sitä tulee ilman muuta edistää yksityisrahoitusmallin pohjalta. Ehkäpä Helsingin Sanomat voisi omalta osaltaan panostaa asiaan maksamalla uuden 1,2 miljoonan selvityksen siitä, miten Guggenheim-museo voitaisiin rahoittaa ilman verovaroja.

Ehkä kuitenkin tärkeämpänä kuin satojen miljoonien investoinnit koen kysymykset siitä, miten käytännössä kaupunkitilaa saadaan kulttuurikäyttöön - niin taiteelle kuin tapahtumille. Katutilan hallitsijana on tällähetkellä rakennusvirasto. Taide ja kulttuuri ei ole pelkästään rakennuksia ja megalomaanisia instituutioita. Kulttuuri - taide - tarvitsee myös muunlaista tilaa kuin vakituista näyttelytilaa. Olen jonkinverran tutustunut Chekpoint Helsinki - työryhmän ajatuksiin ja niissä on paljon mielenkiintoista ja varteenotettavaa. Silti ehkä tärkein kulttuurin este tässä kaupungissa on pienemmän mittakaavan tilojen puute: työtilojen, popup-taidenäyttelytilojen, katutapahtumien jne. Kaupungilla on paljon kiinteistöjä omistuksessaan ja osa niistä on syystä tai toisesta tyhjänä pitkiäkin aikoja. Taide- ja kulttuuritapahtumia varten ei välttämättä aina tarvita dedikoituja rakennuksia vaan kulttuuria voi - ja pitäisikin - nähdä myös vähemmän instituutionaalisissa tiloissa. Taide kuuluu kaikille eikä sen esiin tuomiseen aina tarvita miljoonia, ainoastaan kekseliäisyyttä.

Käsityöläinen riistää itseään

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 01 May 2012 14:55:20 +0300

Näin työläisten päivänä sananen yrittäjyydestä, kädentaitoyrittäjyydestä nimenomaisesti.

Kuva Miriam Korlee

Seisoskelin viikonlopun kolme päivää messuilla joiden järjestäjä oli onnistunut mokaamaan mainonnan melkoisen totaalisesti ja jatkoi valitsemallaan linjalla myös halliopasteiden osalta. Siinä turhan hiljaista hallia katsellessa oli poikkeuksellisen paljon aikaa verkostoitua muiden kädentaitoyrittäjien kanssa ja jotain aika olennaista jäi resonoimaan ihon alle.

En minä sitä sanoiksi saa, en nyt vielä, enkä mitenkään koherentiksi tekstiksikään. Mutta kuluttajat puhuvat usein siitä, kuinka he haluavat eettisesti tuotettuja tavaroita ja laatua. Että kotimaisuus merkitsee, että kivijalkakaupoilla on merkitystä. Tosiasiallisesti suomalaiset kuitenkin jonottavat suurmarkettien kassoilla saadakseen hullunhalpoja vaatteita, kodinkoneita ja somistustavaroita joiden tietävät melkoisella varmuudella olevan tuotettu enemmän tai vähemmän epäeettisesti. Ehkä ei lapsityövoimalla, ei aina, mutta useimmiten halpatyövoimalla maissa, joiden ympäristökuormitus tappaa jatkuvasti valtavan määrän asukkaita alle viisikymppisinä ja joissa elämä on enemmän tai vähemmän kärsimystä. Osalle tämä on taloudellisesti ainoa mahdollisuus selvitä arjesta, mutta omassa tuttavapiirissä on valtava lauma keskituloisia joiden tiedän surutta kuluttavan rahojaan myös merkkivaatteisiin, laatuviineihin ja luomuruokaan. Peruskuluttajan valintoja ohjaileekin yleensä rahan lisäksi monenkirjava eettinen- ja laatustandardisto jossa toisilleen ristiriitaisia arvoja ei yleensä edes tiedosteta.

Samaan aikaan käsityöläiset puhuvat oman työnsä laadusta, eettisyydestä ja kunnon palkasta mutta kituvat todella olemattomilla tuloilla pitkien työpäivien ja jatkuvan stressin alla. Me maksamme huikeita messupöytämaksuja, nettikauppamaksuja, pankkipalvelumaksuja, eläkemaksuja, alveja yms. ja silti näyttää siltä, että ensimmäinen mistä me leikkaamme menoja on oma tuntipalkka - ei suinkaan työn laatu, taso tai malliston vaikeus. Työpäivät ovat pitkiä ja arvaamattomia eikä ihan harvinaista ole että yhteistyökumppani tuntuu vain rahastavan pieniltä yrityksiltä tekemättä omaa puoltaan diilistä. On Itellan huolinnassa makailevia tavaratullauksia, maksuissaan hidastelevia jälleenmyyjiä, varkauksia, kohonneita vakuutusmaksuja, mainontaa joka ei tuota yhtään asiakaskontaktia. Oppirahat pienyrityksissä ovat monesti suuria ja kalliita ja pahimmillaan johtavat toiminnan loppumiseen.

Käsityöläisten pitäisi olla kymmenen alan ammattilaisia. Oman työnsä lisäksi pitää osata siivota, somistaa, hoitaa kirjanpitoa, toimia verosuunnittelijana, myyjänä, markkinoijana, roudarina, valokuvaajana, mannekiinina, opettajana, tiedottajana... Jokaisella meistä on puutteita kaikenlaisessa. Useimmiten puutteet ovat niitä, mitkä vaikuttavat myös tulokseen. Viimeisen kolmen vuoden aikana tuttavapiirissäni on lopettanut tusinan verran pienyrittäjiä koska toiminta ei kannata. Itse en haluaisi liittyä heidän joukkoonsa. Niinpä hain tuossa jokunen kuukausi sitten alan täsmäkoulutukseen ja pääsinkin. Ensi viikon perjantaina aloitan oppisopimuskoulutuksessa tekemään luovan alan yrittäjän ammattitutkintoa. Koulutuksen taso tuskin odotuksiani vastaa mutta jostain päästä on nyt lähdettävä hakemaan viisautta joka itseltä puuttuu.

Mun osalta messut meni väkimäärään nähden loistavasti. Mulla on paljon aivan superihania asiakkaita jotka jaksaa tulla moikkaamaan mua vaikka minne. Pari ihan uutta ihmistäkin tuli ständille käymään mukanaan massatöitä joita ovat mun ohjeilla tehneet. Sain useita ihmisiä innostumaan kokeilemaan massoja ja myyntiäkin oli senverran ettei nyt varsinaisesti takkiin tullut. Ja tulipahan messuilta bongattua yksi uusi tukkuri ja kasapäin kollegoita joista osan tunsin (tiesin) vain netin kautta. Esim. Susannan tapasin vasta nyt ensikerran. Susannan työt ovat aivan hur-maa-via, hinta kohdallaan ja ständikin oli todella hieno. Susannalle nämä olivat ensimmäiset "isot" messut ja messuraportti löytyy täältä. Vastapäätä mua oli Enkeli Werstas joiden vetäjiin vihdoin tutustuin hyväntuulisen moi-mitä-kuuluu- huutelun sijasta. Viikonloppuni pelastuksia tämäkin. Ja jos sisustusta harrastaa tuolta kyllä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista.

Järjestäjän mokat ovat kuitenkin sellaisia että ammattilaisten kesken niistä riittää puhuttavaa vielä joksikin aikaa. Onneksi tässä kohtaa kollegat ovat olleet varsin samanmielisiä ongelmien suhteen. Suomen käsityöyrittäjät ovat, btw, kaikessa hiljaisuudessa verkostoituneet lähinnä facebookin kautta - jos haluat mukaan laita mulle meiliä niin kerron enemmän - ja tästä toivon mukaan pidemmän päälle tulee olemaan koko alalle hyötyä.

Jos olisin mennyt jonnekin pitämään vappupuhetta se olisi kai ollut tätä lyhyempi. Ehkä olisin sanonut vain näin:

Ammattiliitot turvaavat edes jotenkuten työläisen etuja. Jos työpaikallasi ei noudateta lakia, vaadi ammattiliitoltasi enemmän! Käsityöläinen riistää lähinnä itseään. Myös kädentaitoyrittäjien verkostoituminen on ainoa tapa vaikuttaa isompiin kokonaisuuksiin. Kaikilla meillä on mahdollisuus ostosvalintojemme kautta vaikuttaa globaalisti.

Talent studio jatkoa

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 19 Apr 2012 07:21:55 +0300

Lähetin aspulaiskaupunginjohtaja Rädylle viestin liittyen Talent Studio caseen jo miltei kuukausi sitten. Yli viikko viestin jälkeen kaupunginsihteeri Olli Hari vastasi että Räty on lomalla ja nyt eilen vihdoin sain Harilta "vastauksen" kysymyksiin. Vastaus ei vastaa yhtään mihinkään eikä oikeastaan kerro mitään olennaista. Sähköposti on tätä tasoluokkaa

”My e-Desing-hanke on World Design Capital Helsinki 2012 –statuksen saanut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kehityshanke. Se on jatkokehittelyä muutaman vuoden toimineelle Talent-studiolle. Liitetiedostossa on tarkempaa tietoa kummastakin hankkeesta.

My e-Design haluaa edistää kuntalaisten e-asiointia ja e-työnhakua. Kehityshanke tukee sosiaalivirastossa asetettua tavoitetta ehkäistä kuntalaisten digitaalista syrjäytymistä ja edistää heidän osallisuuttaan yhteiskunnassa uusien mediasovellutusten avulla. Sähköiset palvelut viedään sosiaaliasemien palvelupisteisiin ennen kaikkea edistämään sosiaaliasemien asiakkaiden sähköisen asioinnin osaamista. Hankkeen tavoitteena on tuottaa myös ikonipohjainen käyttöliittymä eli e-palvelunavigaattori helpottamaan viranomaisissa asiointia.

Sähköpostissa esille nostettu kohu liittyy sosiaaliviraston WDC-hankkeiden esittelytilaisuudesta 11.1.2012 koottuihin videoihin. My e-Desing video nostatti arvosteluryöpyn Youtubissa sen huonona pidetyn tason takia. Toinen kysymys liittyi kustannuksiin, jotka arvioitiin tasoon nähden korkeiksi. Videomme tasoon on vaikuttanut se, että se on tuotettu harjoittelijoiden ja työllistettyjen omin voimin. Tästä syystä myös sen kustannukset ovat olleet minimaaliset (noin 1000 euroa).

Talent-studio puolestaan tarjoaa maksutonta sähköisen työnhaun lyhytvalmennusta lähinnä sosiaaliasemien asiakkaille. Valmennuksen aikana tehdään ansioluettelo ja työhakemus, tutustutaan sähköiseen työnhakuun, tehdään työnhakua edistävät kotisivut tai opetellaan systematisoitua työnhakua sekä itsensä markkinointia työnantajille."

Lisäksi spostissa on liitteenä mainitun my e- designin lehdistötiedotteet mutta KAIKKIIN kriittisiin kysymyksiini projektin ammattimaisuudesta, kustannuksista jne jätettiin vastaamatta.

Olen aika äimänä. Ilmeisesti sosiaalivirastossa on ajateltu että pistämällä Talent Studion nettisivut pois näkyviltä projektia voidaan jatkaa sellaisenaan eikä mitään kriittisyyttä tarvitse noudattaa projektin toiminnan suhteen. Musta tää ei voi mennä näin. Kysymyksiin pitää olla muitakin vastauksia kuin että "tää on nyt tällainen projekti". Lähetin takaisinpäin uudistetun kyselyn mutta en ole ihan hirveän toiveikas sen suhteen että sosiaalilautakuntaa kiinnostaisi tai sosiaalivirastossa asiaa edes oikeasti tutkittaisiin syvemmin.

Antimainostilaa myydään

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 18 Apr 2012 23:07:03 +0300

Ajoittain kysellään myisinkö mainostilaa tästä blogista. Jätän useimmiten vastaamatta.
Mutta tänään mulle markkinointiin mainontaa niin absurdiin asiaan etten voinut kuin innostua tästä mainostusideasta. Mikä ettei, kyllähän täältä mainontaa saa ostaa:
Myyn antimainostilaa. Lupaan haukkua firmasi netissä tonnilla. Hintaan kuuluu sekä haukkuminen sosiaalisessa mediassa, tässä blogissa että myös kirjoitan samalla vaivalla yleisönosastokirjoituksen. Mikäli haluat myös kuluttajan rankan kertomuksen päivälehteen, kertakorvaukseni iltapäivälehdissä avautumisesta on 469 eur + alv.

tulipään läskimaratooni ja muita jorinoita ihmiselämästä

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 12 Apr 2012 20:44:00 +0300

Olen se liikuntatunnin lintsarityttö joka vetelehti lähisillan alla tupakoimassa kaikki suunnistustunnit muiden lusmujen kanssa. Se, joka oli aina vähän kömpelö, huono eikä koskaan oikeasti innostunut mistään. Toisaalta olen se sama tyttö joka polki satunnaisesti 12 km kouluun, ui uinticooperista täydet. Jossain vaiheessa nuoruutta harrastin miltei vuoden taitohyppyjä trampoliinilla - se oli kivaa mutta loppui siihen kun jäin auton alle ja nilkkani korvattiin metallilla ja kaikki tärinä kiellettiin. Hyvästi juoksu ja korkokengät.

Urheilussa sylettää kaikki, erityisesti pukuhuoneet, hikoilu ja hengästyminen. Ryhmäliikunnasta ainoa josta olen vähänkään oikeasti pitänyt oli kaveireiden kanssa pesiksen pelailu teininä. Ainoa liikuntamuoto mistä varsinaisesti pidän on kävely: niinä kausina kun kävelytyttää kävelen helposti 20 km viikossa.

Näistä asenteista huolimati minulle saatiin markkinoitua ajatus potkupyörästä tuossa pari vuotta sitten senverran perusteellisesti että kun sellainen osui merkittävässä tarjouksessa vastaan osstin sen pois ja olen sitä laiskanpulleasti ajoittain ulkoiluttanutkin. Sanottakoon, että inhoan polkupyöräilyä koska hengästyn, hikoan ja en jaksa. Potkupyöräily on pyöräilyä noin kolme kertaa raskaampaa. Vuosi sitten lainasin überlelua johon saa mitattua painot, pituudet ja joka mittaa sykettä suorituksen aikana ja laskee teoreettisen kalorikulutuksen tunnissa. Mulla se nousi silloin jonnekin 950 kalorin paikkeille. Nyttemmin olen jonkinverran kevyempi ja oppinut tekniikan paremmin, joten kulutus lienee jonkinverran pienempi.

Hassua kyllä, potkulautailussa on kaikki ne elementit mitä liikunnassa vihaan mutta se on silti kivaa.

Luettuani tässä pari viikkoa joka hemmetin uutislähteestä että istuminen tappaa otin sitten kierroksia senverran että päätin ryhdistäytyä. Kaivoin Kick Biken varastosta ja sain sille pientä keväthuoltoapua. Tästä on nyt viikko. Ajattelen että jos saan potkittua itseni töihin ja tultua vain toisen suunnan bussilla siinäkin on tällaiselle ammatti-istujalle parannusta. Yhtään ei kyllä napannut lähteä tiistaina töihin potkimalla kun maanantaina oli tullut mutta lähdin silti. Ja vaikka sattui otin ja urheuduin kotiin takaisin. Keskiviikkona edestakainen matka onnistui jo jonkinverran kivuttomammin. Tänään kävin töissä autolla ja kotiin tultua oli pakko lähteä iltalenkille koska tuntui vain siltä. Lenkkiä kertyi 9 km. Olen viikon kuluessa potkinut läskejäni 42 kilometriä pitkin Helsinkiä. Maratoonin verran. Maratoonin!

Uhoaminen on pahasta enkä tosissaan tiedä kuinka kauan tätä ihmettä jatkuu mutta koska olen juuri elämäni ensimmäisen endorfiinihumalan vallassa voin kertoa, että tämä fyysinen tunne on ihan käsittämätön. On musta tuntunut mukavalle rasituksen jälkeen ennenkin, en sitä sano. Mutta lähinnä se on sellaista "hakkasin halot ja kävin saunassa"- tyyppistä väsymys-itsetyytyväisyyttä. Nyt menee lämpimiä aaltoja (kuin kylmiä väreitä) selkärankaa pitkin ja ihon alla tuntuu siltä kuin veri juoksisi paikoin hieman nopeammin ja notkeammin. Ei kyllä paha. Vaikkakin tätä autuutta hieman häiritsee se, että kaikki isot lihakset käsivarsista pohkeisiin ovat varsin kipeät rasituksesta

Palkitsin päättäväisyyteni käymällä vihdoin kampaajalla. Suosittelen Vision Hair Viikkiä. Sitä saa mitä tilaa: mä tilasin säpsäkän punaisen tukan joka on vino, koneella ajeltu takaa ja toiselta sivulta lyhyeksi ja jossa on jotain tummia raitoja. Loput jätin ammattilaisen käsiin, luotan siihen että käsityöammatissa olevat osaavat juttunsa paremmin kuin minä. Ja niinpä tuo osasikin.

Ps. Itsensä kuvaaminen ja hymyileminen samaan aikaan ei onnistunut

Vierivä kivi ei sammaloidu

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 29 Mar 2012 20:22:08 +0300

Meillä oli tänään Teknisen palvelun lautakunnan ja Yleisten töiden lautakunnan yhteiskokous oman kokouksen alla. Tai siis: yleisten töiden lautakunnalle se oli virallinen kokous, meille tplk:ssa kyseessä oli vain "tapaaminen". Selitykseksi väitettiin kaupungin päätöksentekojärjestelmä Ahjoa mutta rohkenen epäillä tekniikkaselitystä, senverran moneen Ahjosta on tekosyyksi...

Normaalien esittelyiden jälkeen keskustelulle oli varattu huikea tunti. Jep. Vaikka oli ihana pullakahvitella vanhojen tuttujen kanssa niin kaupunkilaisten etu ei ihan hirveästi toteudu ennenkuin molemmat yleisiä töitä valvovat lautakunnat saavat kunnolla aikaa yhteisten asioiden hoitoon: siinä missä virastot toimivat tilaaja-tuottajamallissa on molempien lautakuntien tehtävänä valvoa kaupunkilaisten etua. Eikä kaupunkilaisten etu aina toteudu kirkasotsaisessa paperisodassa: tarvitaan yhteisiä keskusteluita ongelmakohdista ja poliittisia päätöksiä sen eteen, että esteet raivataan. Kaupunkilaisillehan tässä töitä tehdään molemmissa virastoissa. Esitinkin itse ensinäkin vuosittaista yhteisseminaaria ao. lautakuntien välille jatkossa sekä myös esitin hartaan toiveen siitä, että investointi/korjaus/kunnostus- vuosikelloa siirrettäisiin tilaajan puolella aikaisemmaksi jotta tuottajan puolella tehtävät kilpailutukset tulisivat kaupungille edullisemmiksi. Pieniä ovat summat, tonni siellä, viisi tuolla, kaksikymmenttä tuolla mutta kyllä niistäkin kertyy rahaa vuosikierrossa merkittävästi.

Tänä talvena molemmat lautakunnat ovat sattuneesta syystä joutuneet aika paljon tekemisiin lumipalautteen kanssa. Ihan vaan linkkiä etsiessäni tsekkasin mitä omilta kulmilta kartalta löytyy. Lumipalaute näyttää annetun 19.3 ja nyt on 29.3. Ainakaan asiaa ei kartalla ole merkitty hoidetuksi... Huokaus. Lumi varmaan on jo itsekseen sulanut tuoltakin pois. Toivotaan että ensi talvena systeemi on jo oikeasti paremmin käytössä. Viikin aluetta hoitaa yksityinen yrittäjä ja työn kuittaamattomuus saattaa johtua siitä ettei yrittäjä pääse koneella merkitsemään työtä tehdyksi. Silti kaupunkilaisen näkökulmasta tuo vaikuttaa siltä ettei lumipalautteisiin reagoida. Ei hyvä. Toivotaan että ensitalvena homma alkaisi olemaan jo oikeasti kunnossa.

Teknisen palvelun lautakuntaa varten olin askarrellut nelisen tuntia taulukkolaskennan kanssa. Nelosen uutisten bongattua kivityöurakkaongelmat lautakunta on tarttunut aiheeseen aika jämäkästi. Kilpailutuksen toimintatapaa on muutettu: aiemmin urakoitsija arvioi töiden hinnan itse ja jos työmäärät nousivat saattoi kilpailutuksen tuloksena halvimmaksi tarjoukseksi todettu ollakin tosiasiallisesti kallis. Kolmen eri alueen kiviurakat on kilpailutettu siten, että on ensin nimetty työ, arvioitu tätä urakkakaudella toteutettava määrä ja annettu sille viraston toimesta pistearvo. Kilpailutuksessa tarjoajilta pyydettiin pisteille kerroin millä pisteet muutetaan euroiksi. Edelliseen lautakunnan kokoukseen virasto ei ollut toimittanut lautakunnan tarvitsemia liitedokumentteja joten asia jouduttiin jättämään pöydälle. Nyt taulukot saatiin vihdoin myös luottamusmiesten käyttöön.

Koska en nyt voine mennä tässä tiukkoihin yksityiskohtiin tiivistän olennaisen bointin kuvitteellisella esimerkillä:

Eri alueilla samalle työlle on useimmiten kaupungin toimesta annettu eri pistearvo. Osa siitä on perusteltua - esim. keskusta-alueella töiden tekeminen maksaa työjärjestelyiden ja olosuhteiden takia jonkinverran enemmän - mutta kun kilpailutusalueena on Läntisen kaupunkitekniikan alueella keskustan lisäksi Pitskua jne. se ei oikein selitä koko alueen korkeaa hintatasoa. Tähän olemme jo yrittäneet aikaisemmin lautakunnassa puuttua tuloksetta. Tänään esitin kaikki kilpailutuksessa olevat työkohdat (yli sata riviä) taulukolla: merkitsin värikoodein kailleinta ja halvinta hintaa sekä tein kaksi lisävälilehteä joihin laskin jokaisen alueurakan hintaeron halvimpaan koko kaupungissa käytössä olevaan hintaan sekä laskin myös suurimman ja pienimmän tarjouspisteen prosentuaaliset erot kolmanteen taulukkoon. Tätä kilpailutusta ei voitu pysäyttää mutta tarjouksiin tulleet alhaiset kertoimet viestivät että kaupungin arviohinnoittelussa mennään turhan yläkanttiin. Kannatti puurtaa koska lautakunnan loputkin jäsenet tuntuivat vihdoin tajuavan tematiikan ongelmat. Esittelijä muutti esittelyään siten, että seuraavalla kerralla lautakunnalle tuodaan kilpailutuskriteerit jo ennen kuin tarjouspyyntöä lähetetään. Toivottavasti vihdoin meidän vihreiden esittämä malli jossa keskusta-alue kilpailutetaan erikseen tulee vihdoin oikeasti viraston puolelta esittelyyn koska ei ole mitään järkeä maksaa läntisissä lähiöissä keskustan työhintoja.

Tiedän että tämä ei kuulosta niin järkälemäisen massiiviselta duunilta kuin miltä se tuntui mutta olen harvinaisen tyytyväinen siihen, että tein tämän. Kolmisivuista taulukkoa ei näköjään enää sitten tytötellä ja puhuta "suorittavasta työstä" joka - kuulema - ei kuulu lautakunnan valvontaan Pah. Olen kokoajan tiennyt mistä puhun ja nyt toivottavasti tietävät muutkin asiaan kuuluvat tahot.

Siwan turvallisuus ja muita ihmettelyn aiheita

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 28 Mar 2012 09:40:00 +0300

Viimevuotinen äitienpäiväaamupalani <3

Siwan turvallisuusjohtaja Harri Uusitalo oli antanut eilen maikkarille haastattelun Siwaryöstöjen kannattavuudesta ja Siwojen turvallisuudesta. Haastattelussa Uusitalo toteaa:

Ryöstöihin on kuitenkin kaupoissa varustauduttu. Uusitalon mukaan työntekijöille järjestetään asian vuoksi muun muassa turvallisuuskoulutusta.

– Meillä on olemassa turvallisuusohjeet, erilaisissa henkilöstöpalavereissa ja koulutuksissa meillä on aina turvallisuusasiat mukana. Pelkästään tämän vuoden aikana meillä on koulutettu yli 4000 ihmistä turvallisuuden verkkokurssilla, jonka ovat saaneet yhdessä aikaan Kaupan liitto ja Palvelualojen ammattiliitto.

Meinasi mennä kahvipulla väärään kurkkuun. Siwoja on netin mukaan 504kpl. Näiden työntekijöistä on siis 4000 koulutettu VERKKOKURSSILLA. Kaikki kunnia etäopetukselle mutta jos turvallisuus, työturvallisuus jopa, hoidetaan verkkokurssina niin se herättää minussa isoja epäilyksiä.

Käyn useammassa Siwassa satunnaisesti ja kummassakin on muutama vakkarityöntekijä ja lauma jatkuvasti vaihtuvia tuntiekstroja. Useimmiten myyjät ovat ainakin kaupan etutilassa yksin. Pari kertaa olen todistanut vierestä kuinka känniörde raivoaa kun ei saa kaljaa ostettua kassalta juopumuksensa vuoksi. Eivät ole tuntuneet ihan hirveän turvallisilta tilanteista. Mä henk. koht olisin varmaan molemmilla kerroilla myynyt, siitäkin huolimatta että se on rikollista, välttääkseni vaaran. Uusitalo toteaa haastattelussa:

– Esimerkiksi Helsingissä on tapahtunut tänä vuonna kolme Siwan ryöstöä, jotka kaikki valitettavasti sattuivat viime viikonloppuna. Mutta vain yhdessä näistä ryöstöistä myyjä oli yksin töissä ryöstön sattuessa.

Vain? 30%:ssa rystetyistä Siwoista työntekijä joutui tekemään hommiaan yksin. Se vaikuttaa todella isolta prosentilta. Eräs tuttuni kertoi yksityisesti että vartijat saa toki soittaa paikalle jos on levotonta. Vartijoiden tulo kuitenkin maksaa ja kestää - määräaikaisen tuntiekstran kynnys tilata vartijat paikalle edes tarvittaessa on melkomoinen koska alalla annetaan ymmärtää ettei liian kalliiden työntekijöiden määräaikaisuuksia jatketa.

Toivoisi että kaupanalan ammattiliitot vähän terävämmin ottaisivat kantaa yksin työskentelyyn ja myyjien turvallisuuskysymyksiin. Vaikka rosmot varmasti kameroista tunnistetaan ja kiinni saadaan se ei kuitenkaan auta työntekijöiden tilannetta yhtään.
--
Tämä aamu alkoi inhoissa merkeissä. Ensin huomasin aamukahvin loppuneen (grr) ja sitten lapsi rääkyi keittiössä kun paahtoleivästä löytyi ötökkä. Yää. En ehkä kirjottaisi tätäkään blogaukseen asti mutta senverran korpesi Fazerin kuluttajapalvelun reklamaatiolomake että kynnys ylittyi. Virheitä sattuu, fine, mutta jos niihin voi antaa palautetta vain nettilomakkeella josta ei saa itselle mitään kopiota tai todistetta reklamaation lähettämisestä. Lomakkeessa on yhtäaikaisesti näkyvissä vain viisi riviä tekstiä joka tekee ajatuksessa pysymisestä hankalaa. Palautekanava ei kyllä ole omiaan lisäämään luottamusta brändiin. Otin ötökästä kuvan mutta lomakkeella ei sitä pystynyt lähettämään. Fazulla on kyllä facebooksivut joille niitä kuvia ei arvatenkaan haluta.

Sain jo vastauksen asiakaspalvelusta jossa luvattiin ottaa kuvat lähettävään sähköpostiin vastaan. Ymmärrän toki tarpeen pyrkiä keräämään mahdollisimman paljon tuotetietoa lomakkeen kautta, mutta tällöin lomakkeen kirjoittamiseen varatun alueen tulisi olla riittävän iso, lomakkeeseen tulisi voida liittää kuvia ja siitä pitäisi automaattisesti tulla kopio myös lähettäjälle.
--

Sosiaalivirastosta ei ole vastattu vielä mitään. Talent Studion nettisivut suljettiin sen jälkeen kun olin saanut lähettämästäni sähköpostista lukukuittauksen Junno Kaarnalta. Sivuja ole ainkaan vielä avattu. Lähetin viestiä myös ap. kaupunginjohtaja Rädylle joka myöskään ei ole vastannut.

Kommentteihin ja spostiin tuli muutama mielenkiintoinen linkki, nämä kannattaa katsoa
Heli Sirkiä ei kelvannut Talent Studion asiakkaaksi
Talent Studio facebookissa. Kuvassa Jone Nikula, 2 tykkääjää
Junno Kaarnan julkiset videot facebookissa.

Sylttytehtaalta päivää

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 23 Mar 2012 10:02:00 +0200

Tietoviikko kävi haastattelemassa sosiaalivirastoa my e-designin tiimoilta.Haastattelussa sosiaaliviraston työnohjauksen päällikkö Pirkko Nyholm epälee että heitä kohtaan on masinoitu hyökkäys ja tämän takana on joku sylttytehdas.

Nostan käden pystyyn, se olin minä. Kirjoitan tämän jotta siellä sosiaalivirastossa ei käytettäisi minunkin veroeuroja nyt täysin irrelevantin "selvitystyön" tekemiseen. Kuten blogauksessanikin kerronsain linkin sosiaaliviraston mye-design- sivulle ja kun en tekstiä tajunnut lähdin sitten selvittelemään mistä ihmeestä on kyse. Löytämäni videot olivat senverran omituisia että sekä linkitin niihin facebookissa että blogasin aiheesta. Ensin videoita kävivät katsomassa nettituttuni ja koska se oli niin käsittämätön niitä linkitettiin aika nopeasti eteenpäin. Näin netti toimii: uutisjutut, videot jne. leviävät aivan itsestään, sen mukaan kuinka kiinnostavia ne ovat. Esim. tällä MyeDesign- projektin videolla on tätä kirjoittaessani vasta 427 katselukertaa mutta siinä on kaikki potentiaali tulla hyvinkin suuria ihmisjoukkoja kiinnostavaksi nettihitiksi:

Tietoviikon haastattelussa sosiaalivirastosta kerrotaan kyseessä olleen harjoitustyön jonka taltiointi tarkoitettu "pääasiassa tilaisuuteen osallistuneille ja niille, jotka eivät jostain syystä sinne päässeet. "

Alkaa mennä mielenkiintoiseksi. Alkaa herätä lisää kysymyksiä.:

1. Tilaisuudesta kuvatulla haastatteluvideolla näyttää siltä, että tilaisuuteen osallistui jonkinmoinen lauma kaupunginvaltuutettuja. Heillekö sosiaaliviraston wdc- hanke esiteltiin? Ilmeisesti kuitenkin mediaa oli kutsuttu paikalle koska hankeesta on sosiaaliviraston nettisivuille myös tehty tiedote. Keitä tilaisuuteen oli kutsuttu ja mitkä olivat tapahtuman kustannukset?

2. Jos video oli tarkoitettu vain suljetulle ryhmälle, miksi se on ladattu you tube- palveluun julkisena?

3. Videon selitetekstissä ei kerrota videon tekijöistä mitään. Jos kyseessä on harjoitustyö, eikö olisi ollut asianmukaista myös mainita videon tekijöiden nimet tässä yhteydessä? Semminkin jos harjoitustyöt on tehty työnhankkimisen edistämiseksi?

4. Tuttavani on kysynyt videon taustamusiikkia esittäneeltä Villa Nah- bändiltä onko näiltä pyydetty lupa musiikin käyttöön. Bändi ei ole ollut tietoinen musiikkinsa käyttämisestä. Se ei vielä tietenkään tarkoita etteikö teostomaksuja olisi asianmukaisesti maksettu joten kysynkin nyt onko Sosiaalivirasto maksanut teostolle videossa käytetyn musiikin teostokorvaukset?

5. Youtubessa olevan my e-design videonkuvaustekstissä mainitaan, että "Lähtökohtana hankkeelle on kohtaanto-ongelma julkisen e-palvelutuotannon ja kaupunkilaisten asiointitarpeiden välillä." Mitä tämä lause tarkoittaa?

6. Samaisessa videossa mainitaan Ipod yhtenä brändinä jonka kautta "sinä ja minä olemme toimijoita mediassa". Miten Ipodia voidaan käyttää edistämään sähköistä työnhakua?

7. Videossa todetaan näin:

Jätämme päivittäin digitaalisia jalanjälkiä internettiin. Google on huomiotalouden keskus ja oletkin mr.Nobody jos et ole netissä. Työhakemus ja ansioluettelo eivät siis riitä. Talentit on mediumi. Asiakkaamme kehittävätkin koulutuksen aikana itselleen nettipresenssin. Kotisivut, facebook, blogit ja työprotfoliot luovat virtuaalisen identiteetin. Se on kilpailuetu työmarkkinoilla.

Tietosuojavaltuutetun kanta työnhakijoiden googlettamiseen on kuitenkin kielteinen.Eikö tämä projekti ole ristiriidassa laillisen työnhakuprosessin kanssa?

8. Videossa luvataan yhdistää sata pankkivarmenteista palvelua yhteiseen käyttöliittymään. En löydä mistään tietoa mitä palveluita käyttöliittymään on tarkoitus yhdistää. Missä lista on esillä?

9. Sosiaaliviraston nettisivuilla olevasta tiedotteestaohjataan media google docs sivuille joissa on hankkeen kuvamateriaalia.Kuudesta kuvasta yksi on logoja yksi pirstaloitunut kuvaihmisryhmästä ja magneettikuvauslaitteesta. Neljän muun kuvan alla lukee ~~canon~~ Olympus digital camera ja niissä on kuvattu alikulkukäytävä, kaksi Aarnion pallotuolia joista toisessa istuu ihminen ja toisessa on tietokoneen (?) näyttö, abstrakti kuva pyöreistä valo-objekteista sekä epätarkka kuva tablettitietokoneesta.Koska kuvat herättävät minussa lähinnä hämmennystä haluaisinkin kysyä, miten kuvamateriaali kuvaa projektia?

10. E-design hankkeen takana on ilmeisesti kaupungin työnhaun talent studio, joka nettisivuillaan kertoo kouluttavansa asiakkaita nonstop viikottain erilaisista aiheista. Ilmeisesti joka tiistai asiakkaita koulutetaan teemalla "Kotisivut internetiin työnhaun tueksi. Paranna näkyvyyttäsi nettisivuilla. Erotu eduksesi ja nappaa työnantajien huomio." Mitä koulutuksessa konkreettisesti tehdään ja minne kotisivut luodaan?

11. Talent Studion omilla nettisivuilla väitetään, että työnohjausyksikkö sijaitsee internetissä URL-osoitteesta www.talentstudio.tarjoaa.fi. Alleviivattu url-osoite ei toimi linkkinä vaikka se on merkitty alleviivaamalla linkiksi. Itse osoitteessa ei ole mitään sisältöä.

Koska Talent Studio kuitenkin kouluttaa työnhakijoita nettisivujen tekemiseen haluaisin kysyä ovatko opettajat samoja henkilöitä jotka ovat tehneet yllä olevat nettisivut ja mikäli ovat, mikä on heidän ammattipätevyytensä?

12. Talent studion sivulla todetaan:

Työnantajat pyrkivät selvittämään kiinnostavien työnhakijoiden ns. virtuaalisen identiteetin. Google on hyvä työkalu, jonka avulla työnhakijan harrastukset ja yleinen aktiviteetti voidaan selvittää. Haut saattavat tuottaa tietoa siitä, että työnhakija on aktiivinen nettikeskustelija, pitää omaa blogia tai facebook-sivustoa ja omia kotisivuja. Työnhakija nimi saattaa löytyä jonkin urheiluseuran tai yhdistyksen toimintaa esittelevältä sivustolta, joka voi olla positiivista hakijan kannalta.

Kuten jo edellä totesin, työnhakuprosessiin liittyvä työntekijöiden googlettaminen ei tietosuojavaltuutetun mukaan ole asianmukaista. Miten selitätte ristiriidan?

13. Koska sekä E-design että Talent Studio näyttäytyvät julkisen viestintänsä perusteella melko sisällöttöminä haluaisinkin nyt tietää millaisella rahoituksella projekteja tehdään ja kuinka paljon ne ovat maksaneet? Onko hankkeeseen haettu työllisyyspoliittista avustusta vai toteutetaanko se kokonaan kunnallisin verovaroin?

14.Sosiaaliviraston toimintakertomuksessa vuodelta 2011 mainitaan vain että Talent Studiossa oli ollut 290 asiakaskäyntiä. Miten hankkeen sisältöä, kustannuksia, laatua ja vaikuttavuutta valvotaan?

Koska oletan että nämä kysymykset kiinnostavat muitakin kuntalaisia olen kirjannut kysymykseni julkisesti tähän blogaukseen.

Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla piisaa rahaa

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 21 Mar 2012 15:27:51 +0200

Osuipa facebookissa vastaan linkki tällaisellekin Helsingin kaupungin sosiaaliviraston My e-design hankkeen sivulle.
Hankkeen tavoitteita kuvataan mm. seuraavasti:

Lisäksi kaupunkilaiset voivat edistää työllistymistään luomalla itselleen nettipresenssin My e-Design –koulutusformaatin avulla. Lähtökohtana hankkeelle on kohtaanto-ongelma julkisen e-palvelutuotannon ja kaupunkilaisten asiointitarpeiden välillä.

Anteeksi mitä?

No, asiaa piti vähän googletella ja kas, löytyihän tältä porukalta selventävä youtubevideo jota tätä kirjoittaessani on katsottu huikeat 152 ja niistäkin kolmekymmentä viimeistä sen jälkeen kun linkitin videoon itse naamatussa.

Melkomoinen video, melkomoinen todentotta.

Taustalla soi Villa Nahin biisi "Running On" on myös erikoinen valinta: "It’s keeping me up all night
It’s keeping me up all night, yeah. You’re keeping me up" . Toivottavasti teostot on maksettu...

Yritin googletella kuinka paljon tähän konsulttikuraan on käytetty veroeuroja mutta eipä ihan helpolla löytynyt.

Sensijaan löytyi kyllä sosiaaliviraston WDC lanseerauksessa nauhoitettu pätkä siitä mitä tilaisuuden vieraat, pääasiallisesti kaupunginvaltuutettuja, aiheesta sanoivat:

o . O Näin meillä käytetään verorahoja.

Vetää harvinaisen sanattomaksi.

Lumenkaato mereen pitää lopettaa

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 07 Mar 2012 14:30:00 +0200

Hesarin Omakaupunki uutisoi tänään ympäristökeskuksen tekemästä selvityksestä lumenkaadon ympäristövaikutuksista. Itse selvitys löytyy kokonaisuutenaan täältä. Selvityksessä on tutkittu kolmen maalla sijaitsevan lumenkaatopaikan roskia ja lumensulatuksesta aiheutuneita vaikutuksia ympäristössä. Tutkimuksen mukaan maanäytteistä ja hulevesistä on löydetty merkittävästi suurentuneina pitoisuuksina mm. lyijyä, kuparia, sinkkiä, öljyä ja kloridia (katusuolaus). Tutkimuksessa otetuissa näytteistä Herttoniemessä 30.5.2011 otettu sisälsi hyvän uimaveden laatuvaatimusta suuremman määrän määrä Escherichia coli -bakteereja (690 mpn/100ml). Selvityksessä todetaan, että lumen sulatus maalla siten, että sulamisvedet johdetaan lähiympäristöön kuormittaa ympäristöä. Samoin tutkimuksessa todetaan että lumenkaato mereen aiheuttaa selkeitä ympäristöongelmia, erityisesti roskaantumista, jonka vuoksi se tulisi lopettaa. Olen itsekin tehnyt useita esityksiä samasta aiheesta toimiessani YTLK:n jäsenenä vuosina 2004-2008 ja osa niistä on mennyt lautakunnan yksimielisinä päätöksinä läpi. Siitä huolimatta Helsingin kaupunki edelleenkin ajaa etenkin kantakaupungin lumikuormat mielummin mereen kuin ryhtyy investoimaan vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Samaan aikaan Helsingin kaupunki on näkyvästi esillä erinäisissäkin Itämeri-projekteissa.

Kuvan (c) Mira Riipinen Helsingin ympäristökeskus

Rakennusviraston oman arvion mukaan lumi sisältää noin 1–2 % jätettä, kuten hiekoitussepeliä ja roskaa. Osuus riippuu siitä, kuinka kauan lumi on odottanut kuormausta. Mitä tuoreempana lumi kuormataan, sitä vähemmän se
sisältää jätettä. Rakennusviraston arvion mukaan jätteestä noin 70 % on hiekoitussepeliä.

Tutkimuksessa esitelty Maununnevan vastaanottopaikka on ottanut vuonna 2010 vastaan 27 000 kuormaa lunta. Paikalta on viety Rakennusviraston ilmoituksen mukaan pois noin 500 kuormaa jätettä (sivu 29). Poisvietyjä jätekuormia ei kuitenkaan tilastoida luotettavasti. Jätteen osuus on siis rakennusviraston oman arvion mukaan ollut Maununnevalla noin 1,9% kuormasta. Tarkasteltaessa sivun 21 haitta-ainetaulukkoa voidaan huomata, että Maununnevan kohdalla useiden haitta-aineiden pitoisuudet ovat kuitenkin vähäisempiä kuin Oulunkylän vastaanottopaikalla. Pitäisi tutkia, kulkeutuuko jätteitä joillekin vastaanottopaikoille esitettyä 2 %:n suuruusluokkaa enemmän koska haitta-ainepitoisuuksissa on näin merkittävä ero.

Vuonna 2011 Rakennusvirasto on tilastoinut vastaanottaneensa 330 000 kuormaa lunta eri vastaanottopaikoille. Noudattaen Rakennusviraston antamaa 1-2%:n jätemäärää vastaanottopaikoille on siis otettu vastaan noin 3300- 6600 kuorma-autollista roskaa ja jätettä. Rakennusvirastosta 7.3.2012 saamani tiedon mukaan Hernesaaren lumenvastaanottopaikalla on tänä talvena kipattu mereen noin 60 000 kuormaa lunta. Samalla prosenttikaavalla laskien mereen on siis kaadettu Helsingin kaupungin toimesta noin 600-1200 kuorma-autollista jätteitä. Ei enää kuullostakkaan ihan niin pieneltä määrältä.

Tutkimuksessa kuorman kooksi on arvioitu 15 m3 joka tarkoittaa sitä, että jos tämän jätteen levittäisi metrin korkuiseen kasaan se täyttäisi vähimmillään 95 x 95 metrisen alueen, kahden prosentin arviossa jo 135 m x 135 metrisen kentän. Tämän määrän roskaa Helsingin kaapunki kaataa mereen joka vuosi. Tarkoituksella. Jos tämän kasan yrittäisi läjittää mille tahansa julkiselle alueelle sille pitäisi hakea ympäristölupaa.

Kun puhutaan itämerestä keskustelu menee usein siihen, että "tällaisiin asioihin takertuminen on piipertämistä koska venäjällä sitä ja virossa tätä". Niin. Aina on olemassa isompi paha mutta eikö kaupungin tehtävä ole pitää ympäristöä siistinä ja toimia asukkailleen esimerkkinä?

Nettikauppiaan arkea

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 02 Mar 2012 15:12:06 +0200

Olen nyt 5,5 vuotta pyörittänyt nettikauppaa ja siinä ajassa on tultu törmättyä kaikenlaiseen.

Viimeisimmät kuukaudet yksi jatkuvaa angstia aiheuttanut on ollut nettikauppasoftan palveluntarjoajan palvelussaan huolella hautomat bugit, joihin ei kuukausien valitusten jälkeen saatu korjauksia. Meni siis palvelu vaihtoon.

Kävin kauppasoftan vaihdossa läpi sen tavanomaisen "nämä ohjelmat, nämä palveluntarjoajat, nämä maksutavat"- rumban ja testasin tälläkertaa viitisen ohjelmaa. Yhtään kokonaan bugitonta ja oikeasti täydellistä systeemiä ei löytynyt mutta silti ohjelmista parhaan ensituntuman antoi Valmiskaupan softa. Maksuntarjojana olen aikaisemmin käyttänyt Maksuturvaa mutta koska Maksuturva uudisti hinnoitteluaan aivan töykeän kalliiksi vaihdoin samalla Chekout- maksujärjestelmään. Kaupan siirtämiseen ja maksujärjestelmien uusimiseen liittyy aina kaikenlaista pikkusälää ja asiakaspalveluita tulee pommiteltua aika paljon. Pakko sanoa kummankin firman eduksi että ainakin uutta asiakasta kohdellaan kuin kuningatarta. Erityisesti Valmiskauppa saakoon tässä erityisen kunniamaininnan koska kiireellisimpiin ongelmiin on tullut ratkaisu alle 30 minuutissa. Vau. Eli jos kuulut niihin lukijoihin joilla on nettikauppasoftan vaihto aiheellista kysyppä privana lisää, kerron kyllä todellisia käyttökokemuksia Uudistettua nettikauppaa voi käydä tsekkaamassa täältä.

Mutta tämäpä se on pientä verrattuna päivittäiseen murheenkryyniini Itellaan. Miten voikin olla NIIN hankalaa kaikki! Tilaan tavaraa kauppaan ulkomailta ja niitä sitten joutuu tullaamaan. Vaikka toisessa päässä tukku toimiikin kuin hyvin öljytty kone ja tavara saapuu suomeen viidentenä postipäivänä seisahtuu tavara Itellalle vähintään viikoksi, useimmiten kahdeksi. Olen nyt kokeillut sekä tullata tavaran itse käymällä tullissa, tullauttaa sen Itellan kautta ja nettitullausta. Nopeiten tavaran saa kun itse menee tulliin - mutta sinne voi mennä vasta kun saa saapumistilauksen kotiin. Pahimmillaan saapumisilmoituksiinkin menee lähes viikko. Ja jokakerta tullin tädeiltä tulee jotain natkutusta siitä, että "voisit nettitullata tai huolintaan antaan, täällä kun on näitä pieniä nimikkeitä niin paljon". Kokemusteni mukaan nettitullaus on vihoviimeinen bugikasa, käyttämistäni koneista vain yhdellä ei tule ongelmia softan puolesta - mutta silloinkin Itellan tavarantoimitus makuuttaa kuljetukseen klaarattua lähetystä viikon. En voi tajuta. Viimeisimmästä tukkutilauksesta lähetin huolintapyynnön Itellalle välittömästi saatuani siitä postitse saapumisilmoituksen (6 päivää laatikoiden saapumisen jälkeen!). Itella ehti lähettää toisen saapumisilmoituksen ja tullilaskun ennenkuin tavara saapui... Grrr.

Pahinta on se, että Itellan puhelinpalvelut (erityisesti huolinta) ruuhkautuvat muidenkin yrittäjien puheluista niin paljon, että sinne soitellessa päätyy aina jonoon. Inhottavinta jonottamisessa on se, että systeemi katkaisee puhelun automaattisesti 12 minuutin jälkeen ja päädyt taas takaisin jonon hännille. Jos taas lähetät sähköpostia saat odottaa vastausta viikonkin verran.

Asiakkaille multa lähtee sekä pakettipostia että kirjeitä. Paketit menevät perille pari-kolme päivää mutta ykkösluokan kirjepostia on tässä muutamaan otteeseen joutunut asiakas odottamaan neljäkin päivää. Postikulujen hinnankorotukset viime kesänä (lisää aiheesta täällä) olisi ehkä jotenkin voinut niellä jos palvelutaso olisi parantunut tai edes pysynyt samana, nyt kuitenkin näyttää että palvelu on huonontunut entisestään. Tänään uutisoitiin että Esan Kirjapaino olisi saanut postitoimiluvan. Olen jo välittömästi myötämielinen ja innokas testaamaan heidän palveluitaan näillä kokemuksilla...

Asiakkaana omat kokemukset nettikaupoista vaihtelevat. Tilasin viikko sitten sunnuntaina kaksi pakettia firmaa varten, yhden tuotteen Verkkokauppa.comista (postituksena "nopea ja halpa" Smartpost") ja toisen tuotteen jenkeistä. Tänään poimin sen jenkkipaketin postista (oli tullut jo eilen, en jaksanut hakea) mutta Verkkokaupasta tilaamani tuote on edelleen matkalla. Ensin kaupalla kesti neljä päivää saada maksettu tuote postiin ja nyt se seisoskelee seurannan mukaan lajittelussa...

Arjesta selviää appelsiinien voimin. Ei tätä hullukaan tekisi ilman.

Ystävänpäivä

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 13 Feb 2012 22:56:36 +0200

Sitä istuttiin naisporukassa, saunottiin, oltiin alasti ja lihavia laihoja arpisia surutta,
ja puhuttiin niitä, niistä kuten aina, jaettiin suhteita,
yksi oli kerran sanonut "sinussa on mukava tunnelma" ja tarkoitti sitä, tarkoitti hyvinkin.
Toinen kuulema ennusti että mies tulisi särkemään sydämensä -ja niin särkikin. Niin hyvinkin.
Yksi oli määritellyt että mies on kuin sulaa metallia olisi valettu keskelle huovutusvillaa. Oi niin monintavoin väärin.
Oli eronnut ja karannut, pettänyt ja petetty. Ja oli se yksi josta kukaan ei tiedä,
useampi äiti, yksi kärsivästi lapseton, yksi omasta valinnastaan.

Puhuttiin niitä, niistä kuten aina. Suhteista ja niiden kanssa elämisestä
kun kuistin paanuilla ropisi loppukesän sade, rantavedessä etäisesti meren tuoksu
ja lauteilla väljähtynyt olut hölisi tölkissä.

LUMITYÖT OVAT USEAN TAHON YHTEINEN HAASTE

nospam@example.com (Pörrö) — Sat, 11 Feb 2012 07:41:35 +0200

TIEDOTE 9.2.2012
Teknisen palvelun lautakunta puheenjohtaja Mirka Vainikka ja varapuheenjohtaja Pörrö Sahlberg:

LUMITYÖT OVAT USEAN TAHON YHTEINEN HAASTE

Katujen kunnossapito työt ja lumi on herättänyt keskustelua medioissa.

Kaduilla lumityöt hoidetaan tilaaja-tuottaja mallin mukaisesti. Helsingin kaupungin rakennusvirasto toimii tilaajavirastona ja sitä valvoo yleisten töiden lautakunta. Tilaajavirasto määrittelee ja pättää tilausvaiheessa sen, miten lumityöt kaupungissa hoidetaan. Teknisen palvelun lautakunnan valvoma Stara yhdessä yksityisten yrittäjien kanssa vastaa käytännössä lumityön tekemisestä HKR:n tilauksen mukaan eli toimii niin sanottuna tuottajavirastona. Lisäksi asiaa hoidetaan yhteistyössä lukuisten muiden tahojen kanssa kuten esimerkiksi huoltoyhtiöiden kanssa.

Tässä mallissa yhteistyön merkitys nousee tärkeään rooliin. Yhteistyötä tehdään niin päättäjien kuin virkamiesten toimesta. Kaupunki pyrkii toimimaan ”yhden luukun” -periaatteella niin, että virastot toimittavat palautteen aina oikeaan
osoitteeseen. Tässä on kyllä petraamisen varaa, muissakin asiassa kuin lumitöissä. Palaute huomioidaan aina ja toimintaa pyritään kehittämään sen perusteella. Katualueen hoitoon liittyvä palaute on keskitetty Rakennusviraston asiakaspalveluun ( 09 310 39000) josta palaute ohjataan edelleen. Mikäli asiasi ei etene virkamiesten kautta, voit myös olla yhteydessä luottamusmiehiin.

Tämän talven haasteiden lisäksi tulisi myös pohtia tulevia talvia valtuustostrategiatyön 2013-2017 muodossa. Haluamme hoitaa asiaa hyvässä yhteistyössä kaikkien oleellisten tahojen kanssa niin yleisten töiden lautakunnan kuin helsinkiläisten kanssa. Myös kaupunkisuunnittelulla on tässä mielestämme tärkeä rooli. Kaikki kehittämisideat kannattaa lähettää kaupungille.

Rauhallista lumitalvea!

Mirka Vainikka (Sdp)
Teknisen palvelu lautakunta, puheenjohtaja

Pörrö Sahlberg (Vihr.)
Teknisen palvelu lautakunta, varapuheenjohtaja

Ketjureaktio

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 05 Feb 2012 15:41:58 +0200

Leikittelin tässä eilen vähän teknisiä. Korussa on noin 3 cm / 2 ":n halkaisijalla olevia sisäkkäisiä renkaita.
Mä olen hyvin satunnaisesti jaksanut näperrellä ketjuja massasta, mutta eilen sattui sopiva fiilis ihan muiden hommien lomaan.

Massailu on sinäänsä useimmiten helppoa puuhaa, ainoastaan ajoittain hieman työlästä. Jos haluat oppia itsekin tekemään koruja, mulla on tarjolla useita kursseja aiheesta. Lisää tietoa tulevista kursseista löydät täältä.

Ihan kivoja massailukursseja

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 31 Jan 2012 20:35:03 +0200

Mainosmainos:

Ihan kivoja kursseja tarjolla Ihan kivassa kaupassa

11.2 la 10-16 Askartelumassailun peruskurssi 48 €
12.2 Su 10-16 Avoin workshop jo harrastaneille 30 €
18-19.2 la-su 10-16 Materiaalien imitointi (kivet, tekstiilit yms.) 87 €
3.3 la 10-16 Alkoholimusteita massojen kanssa 48 €
24.3 la 10-16 Millefiorikukkia: kolme erilaista kukkamillefioria (hieman pohjataitoja tarvitaan) 48 €
25.3 su 10-16 Illuusiotekniikkaa eli "hologrammikuvioita" askartelumassoilla 48 €

Tehtävä Helsingille

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 29 Jan 2012 08:24:43 +0200

Mulle on joskus sanottu, että osaan näemmä unelmoida tosi pienistä ja tosi suurista mutten mistään siitä väliltä.

Niin.

Tälläkertaa unelmoin siitä että saisimme hankittua kuukaudessa 25 000 allekirjoitusta kunnallisaloitteeseen jonka sanamuoto menee tismalleen näin:

Kunnallisaloite Helsingin kaupungille

Me allekirjoittaneet äänestysoikeutetut helsinkiläiset esitämme, että Helsingin kaupunginvaltuusto järjestää neuvoa-antavan kansanäänestyksen Guggenheim -museohankkeen toteuttamisesta verovaroin.

Tule mukaan. Lisää tietoa projektin blogista
sekä projektin Facebooksivuilta

Avoin kirje arvokonservatiiveille tuttavilleni

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 25 Jan 2012 23:27:37 +0200

Hei täysheterot arvokonservatiivit ystäväni!

Viimepäiväisistä (erityisesti facebookissa) on jäänyt päälle huoli siitä, että epäilette ja mietitte onko perhearvonne enää arvostettuja arvokkaita jos suomelle valitaan homopresidentti.

Olen yrittänyt olla hermostumatta, ja olen yrittänyt ymmärtää näitä "enhän minä itse välitä onko joku homo vai ei mutta kun joku voi välittää"- lauseista yhdistettynä "arvot romuttuvat" huokauksiin. Ärsyyntymättä, provosoitumatta, tiuskaisematta. Koska sisälläni tuntuu vaan ihan äärimmäisen pahalle ne sanat ja teot joita teette kipuillessanne asian kanssa.

Mutta.

Oivalsin juuri etten ehkä ole kuullut sitä olennaista tässä kaikessa: että ilmeisesti edelleenkin jollain tasolla uskotte heterouden tai homouden olevan valinta. Että uskotte että teidänkin pitäisi muuttua joksikin muuksi. Ja kun se ei luonnostaan sielusta taivu niin sitä kohtaan on vain ääretön ahdistus.

Ehkä teillä on jollaintavoin väärä käsitys biologiasta - että elämä ei näihin vuosikymmeniin ole vieläkään varmistanut että ihmiset vain ovat sellaisia, synnynnäisesti; heteroita, homoja, biseksuaaleja. Että näitä asioita valitaan yhtä paljon kun korvien muotoa tai pituutta: jossain kohtaa teininä sitä vaan katsoo peiliin ja sieltä tuojottaa hörökorvainen lyhyenläntä hetero tai pitkäsäärinen vinohampainen homo. Joku vähän outo kuitenkin, joku jonka kanssa on sitten vain elettävä. Hirveää olisi uskoa että oma ydin, oma minä, olisi valintakysymys, että tuosta noin vain voisi muuttaa jotain niinkin perimmäistä kuin sitä kehen rakastuu!

Yritän opettaa paria lasta täällä uskomaan siihen, että sanoi kaverit mitä tahansa tärkeintä on kuitenkin tietää sisällään mitä itse haluaa ja toimia sen mukaan. Ja kaiken lukemani perusteella tekin niin opetatte. Me olemme ihan samanlaisia siinä, ja kuitenkin näitä omia oppejaan on välillä niin tuskastuttavan vaikea noudattaa kun on vaikeista asioista kyse. Minun, teidän. Ei se, että naapurin auto on punainen tee teidän sinisestä autostanne huonompaa. Elämä ei ole kilpailu eikä rakkaussuhteilla tarvitse mitellä.

Tärkeintä on loppuviimeksi se, miten suhtautuu muihin ihmisiin. Että ei ole se nutipää joka vie parkkipaikan toisen nokan edestä tai joka ottaa viimeisen kahvikupin työhuoneen keittimestä eikä laita uutta tulemaan. Että on sillä tavoin lojaali että antaa toisten olla kotonaan puputossuissa ja verkareissa vaikka itse meneekin aina tällingissä roskikselle - että on siinä joustava että tajuaa että meitä on aika moneen lähtöön eikä se ole itseltä pois.

Kaikkea vierasta saa vähän epäillä ja pelätä. Mutta rohkeutta ei ole se, ettei pelkää vaan että peloistaan huolimatta yrittää tutustua uusiin asioihin. Ikävän usein ne ovat sitä samaa vanhaa - kaikkein yksityisin on sittenkin kaikkein yleisintä - mutta aina joskus huomaa olevansa täysin uuden ajatuksen äärellä.

Ja tänään se uusi ajatus oli se, että on varmasti ihmisiä joille kukaan ei ole sanonut, että on "hyvä että sä oot just tollanen". Ja että vaikka aina puhutaan kuinka kipeää hyväksynnän puute tekee homoihin niin varmaan sitä kipua on ihan perusheterossakin. Että ihan jokaiselle jonkun pitäis sanoa ihan suoraan päin kasvoja että ne on ihan okei. Mielellään usemman.

Vaaleista viis. Minun kantani tiedätte. Mutta pitäkää itsenne ihmisinä. Kaikki on hyvin, ollaan matkalla vielä.

Guggenheim ja hankintalaki

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 18 Jan 2012 13:52:26 +0200

Heräsi kysymys: Miten voisi oikeasti hankintalain huomioon ottaen kaupungin ulkopuolinen tilaaja toimia tuottajana kunnan rahoittamissa toiminnoissa? Nythän Guggenheimselvityksen mukaan säätiöllä olisi enemmistöpäätösvalta siitä, mitä näyttelyitä museoon G:n verkostoista tuotetaan - ja nämä kulut eivät ole ilmaisia vaan G:n oma organisaatio luonnollisesti laskuttaa tästä palvelusta, ainakin selvityksen tekstin mukaan ne eivät kuulu lisenssimaksuun. Miten kaupungin ulkopuolinen taho voi tilata itseltään palveluita kaupungin rahalla?

Keisarin uudet vaatteet

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 17 Jan 2012 08:15:30 +0200

Paljon on Guggenheim-selvityksestä kirjoitettu. Olen lukenut selvityksen läpi kolme kertaa ja sieltä löytyy enemmän aukkoja ja epämääräisyyksiä kuin tosiasioita. Ei toisaalta ihan hirveästi hämmästytä jos kaikilla selvityksen tekijöillä on oma lehmä ojassa. Jostain syystä aiheesta ei olisi saanut keskustella ennen selvitystä. Englanniksi kirjoitettu "selvitys" on nyt julkaistu ja nyt onkin sitten kiire muutamassa viikossa päättää asia. Päätöksen mukana linjattaisiin Helsingin kaupunginmuseon toimintojen siirto Guggenheim-säätiölle kuulematta kaupunginmuseota tai sen lautakuntaa.

Kansalaiskeskustelu käy kuumana. Monet valtuutetut ovat käyneet blogitaistoon kertoakseen kuinka Helsingillä on kyllä varaa tähän ja kuinka merkittävä noteeraus Guggenheimin kiinnostus Helsinkiä kohtaan onkaan. Voi sen kokea näinkin. Toisaalta voi myös ajatella, että Guggenheim- säätiön selvitys aika suorasanaisesti kertoo, että Suomalainen taidekenttä on niin näivettynyttä että tänne ei kukaan tule ellei saada ulkomaalaisen arkkitehdin tekemään wau-rakennusta ja ulkomailta johdettua taidelaitosta Helsinkiin.

Mun ongelmani tämän selvityksen kanssa on mm. se, että sen faktat haisevat: kävijämääräennusteet, verotulovaikutukset, tieto siitä mitä lisenssituloilla saadaan ei ole selvityksessä selvästi vaan konditionaalissa, selvitys ei ole puolueeton, selvityksen vaikutukset muulle museotoiminnalle ovat arvioimatta. Mutta vielä enemmän kyseessä on keskustelu siitä, onko tämä se tapa millä verorahoja pitäisi käyttää.

Olen istunut parin lautakuntakauden aikana, erityisesti nyt viimeisen kolmen vuoden aikana, kuuntelemassa kun Pajunen latoo madonlukuja ja kertoo että koska Kreikka jne. horjuttaa Euroopan taloutta on taantuma väistämätön, siksi rahankäyttöä tulee nyt tarkastella erityisellä huolella. Viimeksi nyt syksyllä. Että "ei me nyt vaan VOIDA niitä nuorisotaloja rakentaa vaikka mieli tekis koska taantuma. Tämä ja tuokin investointi täytyy valitettavasti siirtää koska meillä on kuulkaas ihmiset tosi vähän fyffeä ja kaikki menee tosi heikosti." Näihin Pajusen ja talken madonlukuihin nojaten on aika paljon lakisääteisiä ja kaupunkilaisten tärkeitä asioita jätetty hamaan tulevaisuuteen kaikessa hiljaisuudessa budjettikirjasta pyyhkimällä. Ja valtuutetut ovat ääneen perustelleet investointihankkeiden vastustamista näillä numeroilla. Nyt Guggenheim-selvityksen jälkeen kuitenkin sama poppoo - mukana myös vihreitä - on todennut että "voi kuulkaa, kyllähän sitä rahaa on. Tämähän on vaan tahto ja uskalluskysymys. Jos me halutaan olla ulkomaalaisten silmissä jotain merkittävää meidän on vaan oikeasti sijoitettava siihen. " Muutaman viikon väli ja taloudellinen tilanne on sitä taivastelleiden puheissa täysin päinvastainen. Kovasti on oltu kilttejä jos joululahjaksi tällainen muutos on tullut, ei vain ole taloussivuja lukiessa itselle osunut tämä shokkikäännös vastaan...

Tästä Guggenheim-selvityksestä faktoja ei löydy, ei vaikka etsisi kunnolla. Mä olen siinä mielessä perinteinen ihminen että musta päätöksenteon pitäisi perustua faktoihin ja riippumasti tutkittuun tietoon. Tiedän että se on turhan pedanttia - olen kokouksissa katsonut vuosi toisensa jälkeen ihmisiä jotka tulevat avaamaan esityslistat kokoukseen eivätkä koskaan kysy yhtään mitään koska ilmiselvästi eivät joko ymmärrä substanssia tai eivät ole kiinnostuneita kuin omista kokouspalkkioistaan ja siitä, että kokous loppuisi mahdollisimman nopeasti. Niin kauan kun kysymyksiin ei ole vastauksia on mielestäni väärin luottamushenkilöiltä tehdä kaupunkilaisten puolesta päätöksiä - eihän tuntemattomiin vesiinkään saa sukeltaa pääedeltä laiturilta vaan kyllä se pohja käydään ensin tarkastamassa.

Facebookissa on pariin kertaan kysytty enkö halua Guggenheimiä tänne? Jos henkilökohtaista fiilistäni kysytään niin totta hemmetissä mä haluan sen. Tai ainakin ison laatumuseon. Enkä ole eri mieltä siitäkään ettei 130 miljoonaa investointina ole suuruusluokassaan mitenkään poikkeuksellinen. Oltiinhan meillä valmiita louhimaan autotietä maanpinnan alle joka projektina olisi ollut kalleusluokassaan paljon mittavampi projekti. Voi, se on kyllä ihan hirveän kiva unelma, Guggenheim tossa bussimatkan päässä. Minä kävisin siellä ainakin kerran kuussa. Että näkisi niitä näyttelyitä joita varten olen matkustanut useamman kerran ulkomaille... Jumalavita, se ois tämän ihmisen märkä unelma.

Mutta mutta. Paitsi että. Kun väitetään ettei asiat ole rinnakkaisia ne juurikin ovat sitä. Erityisesti silloin kun väitetään. Koska tälläkin viikolla mulle on oikeasti sanottu monta kertaa että "tää ja toi on kuule hei eri budjettimomentissa" ja että "nää on siis ihan budjetin ulkopuolista rahaa". Siis että mitä, meillä on sekä investointeihin 130 miljoonaa irrottaa "budjetin ulkopuolelta" että toimintamenoihin kulttuurille useita miljoonia vuodessa? Wtf, missä on ne rahat olleet tässä viimevuosina olleet kun kaupunginmuseon toimintaa on supistettu? Mitä helvettiä, että on rahaa jota ei näy budjetissa tai missään tileissä ja systeemeissä?

Tässä oikeassa todellisuudessa, niin ihanaa ja kivaa kuin kaikki kiva onkin, mä oon hiljalleen taipumassa kallistumaan sille ihan tavan kuntalaisen kannalle joka kattelee sitä oman lähiönterveyskeskusta jonka puhelinpäivystyksestä sanotaan 8.05 jotta "ei meillä ENÄÄ ole mitään aikoja kun teidän alueella ei ole väestövastuulääkäreitä. Voitte mennä iltapäivystykseen 14 tunnin päästä ton murtumaepäilyn kanssa tai sitten röntgenlähetteen voi tietenkin hakea yksityiseltä". Sellasen ihmisen kannalle jonka lähiöön ei saada investoitua edes 3 000 euron leikkivälineitä rikkoutuneiden tilalle puistoon. Joka on useamman vuoden ajan kuullut että alle 10 miljoonaa euroa maksava nuorisotilahanke kaupungin lapsirikkaimpaan lähiöön on kaupungille liian kallis tässä tilanteessa ja että tätä rakennusinvestointia pitää siirtää vuosilla. Sellaisen joka ei tajua miten 10 miljoonaan ei ole varaa mutta 130 miljoonaan on. Joka haluaa sanoa "Keisarin uudet vaatteet", ainakin toistaiseksi, niin paljon kuin haluaisikin ajaa bussilla ihmettelemään aitoja Kadinskyjä.

Ps. Helsinkikanavalla on Guggenheimtiedotustilaisuudesta yli parituntinen video.

Unikolle huppari

nospam@example.com (Pörrö) — Sat, 07 Jan 2012 19:11:48 +0200

Ostin ipanoille lankaa joululahjaksi - tähän aikaan vuodesta kun ehtii tehdä vähän omilleenkin eikä vain myyntiin.
Unikko tilasi hupparin. Surffailin ohjeita ja totesin, että kaikissa hupparimalleissa näytti olevan inha keskisauma hupussa. Sävelsinkin sitten stetsonharisonilla mallin: Ensin loin huppuun silmukat ylös keskelle tekemällä kahdeksikkoa langalla kahden puikon väliin ja sen jälkeen neuloin huppua edestakaisin niskalle. Aloitin raglanlevennykset sekä samalla lisäsin hupun reunoihin silmukoita, kun etuosa oli riittävän leveä yhdistin palmikon päällekäin läpi neulomalla ja jatkoin raglanlevennyksiä sileänä neuleena. Hihansuihin ja helmaan tein palmikkoresorin.

Lisää kuvia löytyy Ravelrystä.

Ihan kiva kauppa 5 v

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 29 Nov 2011 09:12:55 +0200

Heileijaa, olen pitänyt Ihan kivaa kauppaa viisi vuotta!

Kaupassa on alennuksia ja järjestänpä 25 euron lahjakortin arvonnankin. Lisää tietoa aiheesta löydät kaupan blogista.

Ps. Joulun lähestymisen näkee siinä, että reissaan paljon myyjäisissä myymässä pääasiallisesti itse tekemiäni koruja. Tässä lyhyt lista siitä mistä minut tänävuonna löytää:
3.12 Silmä, pisto, tikki- takki myyjäiset Tieteiden talo Helsinki, 10-17
10.-11.12 Käsityöläisten joulutori, Jyväskylän käsityön museo, 11-18
17.-18.12 Korjaamon markkinat 11-17 Helsinki

Kehruuretriitti

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 10 Oct 2011 09:12:51 +0300

Viime viikonloppu Päivölän kansanopistossa oli suurinpiirtein sitä mitä tohtori määräisi. Kehrääjiä ja neulojia, lankaa, kuitua ja hönppää yhdistettynä ammatillisen tiedon päivittämiseen.

Mä harvoin saan aikaiseksi tällaisissa mitään kovinkaan konkreettista, yleensä haahuilen ja seurustelen sekä vain räpelehdin tekniikkakokeilujen parissa siten, että sitten en loppuviimeksi mitään konkreettista aikaan saakaan. Tälläkertaa sain joitain kymmeniä grammoja maitokuitua lahjaksi ja aloin välittömästi kehrätä niistä säiettä. Kassinpohjalta löytyi mustaa viskoosia - jotenkin aina näitä mustia kertaussäikeitä löytyy (grin) - joten kehräsin siitä toisen säikeen, kertasin ne yhteen ja helvettiin joutumisen uhallakin aloin neuloa suoraa pesemättä lankaa ensin. Pakko kuitenkin senverran puolustautua että lanka oli varsin letkeää eikä nämä kiiltävät kuidut oikeasti syrttääkään samointein kuin villa tai mohair.

Sunnuntaina sain ihkuhuivin kaulaankin asti. Aikalailla hämmentävä hetki ihmiselle joka on tullut viikon taideleiriltäkin tuliaisina vain kourallinen itsetehtyjä helmiä. Eikä silti jäänyt höpöä ja hönppää vaille - kädet kävivät samaan tahtiin suun kanssa.

Kiitos kaikille osallisille. Tällä jaksaa taas jonkun hetken.

Ps. Mun massailukurssilista löytyy täältä. Peruskurssille kaivattaisiin vielä mielellään paria-kolmea henkilöä joten nyt on se kohta missä kannattaisi ilmottautua.

Slmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat 10-11.9

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 06 Sep 2011 09:07:30 +0300

Silmä, pisto, tikki, takki – Keittiönperäyrittäjien käsityö ja -tarvikemarkkinat 10.-11.9 Klo 10-17
Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, Kruununhaka, Helsinki

Tule tutustumaan kehräämiseen, lautanauhan tekoon, kuulemaan pitsineulonnasta, neulojan apuvälineistä ja tekemään tarvikehankintoja syksyn ja talven käsitöitä varten. Myytävänä myös valmiita käsitöitä.

Käsityöalan pienyrittäjien ensimmäiset markkinat on myös tapaamispaikka kädentaidoista kiinnostuneille. Myynnissä on mm. klassisia neulelankoja, käsinvärjättyjä lankoja, käsityöpusseja ja -kasseja, silmukkamerkkejä, sukkablokkeja neuleasusteita, koruja, puikkoja ja muita tarvikkeita. Markkinahinnoin tietenkin!

Mukana ovat mm.
Handu, Helmipuikko, Hippakoru, Ihan kiva kauppa, Kirjava kerä, Liila, Miia Lallukka, Mielitty, Peikonpoika, Puputsin puoti, Riihivilla, Simple-nukkekodit, Succaplokki, PAG, Pioni ja Parakiitti

Tapahtuman ideoivat: Handu, Kirjava kerä ja Peikonpoika

Onni asuu ihmisten välissä

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 01 Sep 2011 11:30:22 +0300

Onni on siitä jännä asia että se asuu ihmisten välissä,
sitä kaivatessa ei muista kaipaavansa ihmisiä, ihmistä.
Pitäisi muistaa katsoa silmiin, puhua totta, olla läsnä ja unohtaa
ettei kaikki ole sanoja ja tekoja vaan on hiljaisuutta,
avutonta räpistelevää äänettömyyttä jonka aikana joko kohdataan
tai ei.

Onni asuu pienissä hetkissä, pienissä ihmisissä, reikäisissä markettisukissa,
tarjousverkkareiden alla, makaroonilaatikossa, kolmessa ylimääräisessä askeleessa,
tekstiviesteissä, meileissä, laskupinojen väliin unohtuneissa postikorteissa.
Se ei ole älykäs eikä se järin paljoa tekniikkaa osaa vaan häilyy pitkin poikin sateisia päiviä,
tippuu keltaisina lehtinä puista ja unohtuu jääkaapin perimmäiseen nurkkaan.

Ja sinä huomaat sen vasta hieman viiveellä, siinä seisoessasi juustovoileivän kanssa,
siinä ikkunasta sadetta katsoessasi, siinä kun aurinko paistaa tuulen levittämään lehtikasaan.

*********
Kiitos eilisestä Mos, Anna, Minttu, Satu, Huono Äiti & Riikka. Ja eilisen konsertin kunniaksi linkki Laura Sippolan Kaunis Mieli- biisiin sekä Mikko Pohjolan Pullopostia - biisiin.

Sosiaalisen median maisterit

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 18 Aug 2011 10:08:00 +0300

Olen aika aktiivinen erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja ajoittain väsyttää siellä pyörivä Sosiaalisen median maisterit, tuttavallisemmin SMM:t. Tämän ryhmän keskinäinen nokkimisjärjestys selkeästi rakentuu kontaktien määrän eikä laadun mukaan. En ole oikein mihinkään uuteen sosiaalisen median palveluun päässyt ennen kuin SMM:t ovat saapuneet puhumaan mistäs muusta kuin somesta. Google plussassa pystyin yllättävän pitkään ihan vaan kavereiden kanssa sillai letkeesti. Minä pidän plussasta, siitäkin huolimatta että inhottaa olla niin googleriippuvainen. Mulle plussa on nykyään jo hinppasen luontevampi paikka puhua asioista joille haluan rajatun kohdeyleisön. Mä olen netissä sosiaalisen elämän vuoksi, osin harrastusten ja vähän työnkin puolesta. Mutta tunneside ihmisiin on se, mikä mut ajaa Facebookkiin ja Googleplussaan. Mulla on etenkin Facebookissa sellaisia ihmisiä jotka ovat tulleet oikeastaan millään tavalla tutuiksi vasta facebookin kautta. On tuntunut hyvältä saada itselleen virtuaalitsemppaajia ja kanssakulkijoita kun elämä on ajoittain ollut vähän rankkaa. Haluan myös rajata sen mitä jaan kenenkin kanssa. Ei niin että mulla varsinaisesti olisi normaalia isompia salaisuuksia ole mutta jotkut politiikkajutut on vaan parempi keskustella politiikan harrastajien kesken jne.

Tältä pohjalta tuntuukin todella vieraalta kun ihan jokaisen sosiaalisen median palvelun kohdalla olen törmännyt nimilistoihin joissa kerrotaan ketkä "suomalaiset/ käsityöläiset/ käsityöyrittäjät/ politiikan harrastajat/ toimittajat" ovat juuri tämän tietyn sosiaalisen median käyttäjiä. Näitä listoja kokoavat lähinnä "sosiaalisen median ammattilaisiksi" itseään kutsuvat henkilöt. Suhtautuminen listoihin vaihtelee ilahtuneesta "hei minut huomattiin, rock" tyyppisestä "päästäkää minut pois teidän paskalistaltanne"- välillä aika rajusti. Eivätkä tunnereaktioiden lisäksi myöskään mielipiteet aiheesta juurikaan kohtaa koska siinä missä listojen tekijäpuolella nähdään listat vain helppoina tapoina löytää mielenkiintoista sisältöä sosiaaliseen mediaan se toisista tuntuu menevän reviirikiistan puolelle. Pahimmillaan näille listoille lisätään sisältöä jota alunperinkään ei ole tarkoitettu julkiseksi - esim. sosiaalisessa mediassa oleva kuvaus, titteli, parisuhdetieto tms. jota listan tekijä ei ymmärrä rajatulle yleisölle tarkoitetuksi tiedoksi.

Oikeastaan koko listausilmiö muistuttaa - siis mua - siitä ylä-asteen tyttöjen kokoamasta "nämä ovat suosittuja henkilöitä"- pelistä jolla omasta statuksestaan epävarmat yrittivät pysyä edes jotenkuten mukana ryhmässä. Listaan jonne itse liittyy suhtautuu paljon positiivisemmin kuin listaan jonne tulee tietämättään liitetyksi ja jonka joku toinen on kerännyt. Somelistojen keräilijät on mun mielikuvissa aikalailla samaa ihmisluokkaa kun spammerit: tyyppejä jotka haluavat mahdollisimman paljon kontakteja että voisivat edes jollain tavoin rahastaa niillä. Ja jotta kontakteja saadaan paljon niitä myös listataan julkisesti jotta joku toinen äityisi listaamaan lisää kontakteja. Tällä tavoin uurastamalla voi päätyä tuhansien ihmisten twitterseurattavaksi vaikka valtaosa nettipresessiä on linkittää viiden artikkeli päivätahdilla "some sitä, some tätä" sisältöisiin nettikirjoituksiin ja muutaman kerran viikossa päivittää statukseensa "omintakeisen" kääntämällä lainatun "someoivalluksen". Sekä mainontaa tulevista luentokeikoista.

Mutta eihän se asia ole näin yksinkertaista. Hassua kyllä olen törmännyt useisiin Sosiaalisen Median Maistereihin jotka luennoivat nettipresenssistä ja samaan aikaan eivät oikeasti tajua miltä heidän oma verkkokäyttäytymisensä ja persoonansa vaikuttaa pelkästään sen datan perusteella mitä suurin osa ihmisistä jopa heidän "verkostoissaan" näkee. Ihan varmasti Sosiaalisen Median Maisteritkin jakavat omalle sisäpiirilleen niitä "koirani kakkasi tänään eteiseen kun olin lähdössä tärkeään palaveriin enkä voinut muuta kuin sulkea oven ja häipyä" tyyppisiä arki-ihanuuksia. Yllä oleva aika tyly näkökulma syntyy juuri siitä kokemuksesta, että ihmiset SMM:n ympärillä ovat vain pönkitysapua ja että henkilön viestinnästä puuttuu tyystin kaikki läsnäolo. Jos sosiaalisen median osaamisesta annettaisiin professuureja niin myöntäisin sellaisen Jyrki Kasville. Jyrki on, mielestäni, onnistunut yhdistämään samaan aikaan asiatietoa rajusti levittävän mutta silti omana itsenään ilman kulisseja läsnäolevan nettiolemisen yksityisyyttään myymättä.

Ja sitten se pähkinänkuori koko juttuun? Nää, mulla oikeasti muuta ollut kuin tämän mielipiteeni esille tuontia jotta pääsen itsekin vähän pätemään ja lievittämään huomionkipeyttä Ei näitä keskusteluja VOI ottaa ihan niin vakavasti kun joskus otan. Ja ristiriitaistahan tämä on koska ihan selvästi asiasta puhuminen tekee itsestäkin vähän somebesserwisserin. Yäh.

Colourscape Turussa

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 14 Aug 2011 12:29:00 +0300

Yksi Turun kulttuuripääkaupunkihankkeista on ollut tuottaa Colourscape- esitys suomeen. Colourscape on Englantilaisen Eye Music- ryhmän tuottama audiovisuaalinen kokemuksellinen taide-elämys. Tämä kaikki - ja kuvat mitä ennalta aiheesta näin - kuulostivat vähän poshilta mutta ihan hiton mielenkiintoiselta. Sellaiselta että sen eteen vähän ajalee junalla koska se vaikutti ainutkertaiselta.

Tapahtuma on viimeistä viikonloppua auki joten jono sisälle oli reilun tunnin mittainen. Ulkoapäin katsoessa vähän mietti että oiskohan nyt niin että vaihteeksi olisi liiallista hypetystä ilmassa, sen verran halvalta ja oudolta rakennelma ulkoa näytti. Mutta hittovie!

Kokemus ei itseasiassa ole vain visuaalinen vaikkakin se on helpoin tapa selventää tätä. Kamera - siis tavallinen järkkärini - kieltäytyi tyystin yhteistyöstä ja rupesi korjaamaan värjeä ja "luonnonmukaistamaan" näkymiä. Kännykän kamera onneksi pystyi ottamaan väreiltään miltei asianmukaisia kuvia. Itse tila on kolmiulotteinen, unenomainen, kummallinen vähän kuuma kuplasto jossa värilliset pinnat, "huoneet", muodostavat verkostoja ja onkaloista joista näkyy toisiin tiloihin. Valo on niin voimakasta että se joissain kohti sai silmät vuotamaan ja tietyt värit olivat niin intensiivisiä että ne aiheuttivat jo lievää pahoinvointia. Joissain valoissa ihmisten mikroilmeet korostuivat ja ventovieraiden ihmisten tunnekirjo lävähti yhtäkkiä niin esille ettei sitä voinut paeta. Toisissa valoissa ihmisten iho liukeni osaksi tilaa, raja "seinän" ja ihon välillä hävisi paikoitellen täydellisen varjottomuuden illuusion vuoksi ja ihmisten silmien väri määritteli oliko katse maaninen, rauhoittava, lempeä vai tyhjä. Kokemukseen kuuluu olennaisena osana myös musiikki: eilen musiikista vastasi englantilainen nelihenkinen torvikvintetti joka soitti vuoroin ultramodernia klassista musiikkia ja vuoroin improvisoi atonaalisissa harmonioissa jonkun perussävelen ympärillä. En ole mikään erityinen alppitorvien ystävä eikä rakennelman ulos jonoon kuulunut musiikki hirveästi saanut minua lämpenemään. Yllättävää kyllä kuplan sisällä kokemus oli luonteva ja ilmeinen ja musiikin tauottua sitä jäi jopa kaipaamaan.

Meille kävi siinä mielessä tuuri että myös Eye Music- ryhmän johtaja Simon Desorgher sattui samanaikaisesti kuplan sisälle. Kun kaikki vierailijat saivat värilliset viitat (vihreää, keltaista, punaista, sinistä) kulki johtaja hopean värisessä heijastavassa kaavussa josta erilliset valopisteet erottuivat täplinä. Muusikoilla oli valkoiset vaatteet ja muulla staffilla neonoranssit liivit jotka joissain valoissa muuttuivat hehkuvankirkkaiksi. Osana taidekokemusta nämäkin olivat hauskoja yksityiskohtia.

Kokemusta on mahdoton selittää eikä sitä pysty jäsentämäänkään normaalijärjen puitteissa koska aistihavainnot vääristyvät tilassa joka ei vastaa arkitajuntaa. Kaartuvat vinyyliseinät myös sekä imivät että toistivat ääniä omituisilla tavoin. Kuplan ulkopuolisen maailman meteli hävisi vaikka seinät ulkoapäin kuultuna eivät eristäneet ääntä juuri lainkaan. Musiikin hiljaisissa hetkissä oli mahdotonta ymmärtää mistä suunnasta jostain kaukaa kuuluva junan kolke mahtoi tulla. Olimme kuulemma kuplan sisällä 50 minuuttia. Se tuntui alle kymmeneltä.

Yksi kummallisimmista taidekokemuksista ikinä. Ehdottomasti junalipun, jonotuksen ja vaivan arvoinen.

Ps. Kuvista on isommat versiot Flickerissä, klkikklik