Heikkoja signaaleja eli kunka ottaa wlan yhteys tulevaisuuteen

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 03 Feb 2006 17:07:34 +0200

Olin tänään tilaisuudessa, jossa Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka puhuivat trendeistä, tulevaisuuden tutkimuksesta ja heikoista signaaleista. Vaikka kaikki tämä olikin mielenkiintoista ja ansaitsisi parikin sivua pohdintaa, hauskinta mielestäni oli tutkijanäkökulma erityisesti siihen, miten open source ja yleisemminkin harrastus/amatööripohjalta nousevat liikkeet näyttäytyvät tällähetkenä tulevaisuuden lupauksina.

Otan kuitenkin taaksepäin hieman: omat kokemukset tulevaisuudentutkimuksesta rajoittuvat pitkälle asiaa sivuopintoina opiskelleen filosofituttavan käsittämättömiin vuodatuksiin jossain kapakkapöytien päällä ja alla joskus silloin opiskeluvaiheessa. Tutulla oli tapana viljellä terminologiaa jonka määritelmä normaalissa kontekstissa ei selventänyt tippaakaan sitä, mitä mies itse tarkoitti asioilla. Käsitteellinen sössö herätti lähinnä vain ärtymystä ja kyllästyneisyyttä.

Vettä, paljon, joki jne.

Tänään olin kai itsekin jotenkin vastaanottavaisemmalla tuulella, ja elänyt useita vuosia näissä yhteisöissä ja ylipäätään aikalailla teknologian avustamassa yhteiskunnassa jossa koska tahansa on mahdollista kysyä Intialaiselta papilta miten paprika pitää käsitellä jotta siitä tulee sopivan makeaa kasvispataan. Monet ilmiöt ovat olleet sellaisia joissa olen ollut mukana jollain tavalla itsekin. Käytän nykyään ubuntu- linuxia ja suosin pääasiallisesti open source- koodia. Olen mukana blogaamassa, pyöritän kädentaitoharrastusfoorumia joka näyttää muutamista sääntöjä tuskailevista ihmisistä huolimatta toimiva konsepti. (Rajat tekevät luovuuden, tästä ehkä joskus myöhemmin).

Tämä ei oikeastaan enää ole mitenkään luentoihin liittyvää vaan siitä eteenpäin pakkasessa palellessa suodattunutta, mutta;

Jotenkin tänään tajusin ensimmäisen kerran, että se, mikä minulle on jo arkipäiväistä voi joiltain osin olla heikkoa signaalia esim. vanhempieni ikäpolvelle - vaikka oikeasti itse en juuri tunne mitenkään pienessä porukassa olevani näine harrasteineni. Ja että itse on jo sisäistänyt tulevaisuusvisioissaan lainalaisuutena sen, että tulevaisuus on monihaarainen seikkailu, jossa voi tapahtua monenlaista. Yhtäkkiä se, miten erilainen maailmankuva esim. vanhemmillani tai heidän vanhemmillaan on täytynyt olla suoraviivaisemman ja tasaisemman maailmankaikkeuden kautta kirkastui eteen. Heillä oli selkeä käsitys siitä, miten elämä menee: opintojen jälkeen työ, perhe ja asuntolaina. Elämä oli jana, jota pääsi etenemään kun suoritti sitä askel kerrallaan. Meidän sukupolvellamme on ollut lama, työpaikojen epävarmuus, tietotekninen vallankumous joka on tuonut maailman näppäimistön juureen.

Toinen oivallus siitä, miksi harrasteyhteisöt ovat niin suosittuja välähti mieleen bussissa: ei me tuttavien kanssa koskaan keskustella siitä, saako jostain työstä riittävän elannon vaan siitä, millaista työ on. Meille ei oikeasti riitä työstä palkkioksi raha. Enemmän kuin rahaa ihmiset hakevat vapautta ja arvostusta. Ja tunteen siitä, että kuuluu edes jonnekin. Parhaat ja innostavimmat jutut syntyvät kun ihmisillä on aikaa olla toistensa kanssa.

A.B sanoi tänään todella hienosti että se, miten tätä aikaa kuvattiin keskustelussa/luennossa toi hyvin mieleen teini- iän jossa tärkeää oli olla erilainen yksilö osana yhteisöä. Että tavallaan kultuurissa eletään teini-aikakautta. No, itseasiassa A.B sanoi sen kyllä hienommin, mutta tärkeää oli kuitenkin ajatus.

Kitara, loputon ilta, nuotio ja Puf on lohikäärme, niin iloinen... Sitä se olisi, jos se parasta olisi.

Ihan kiva elämä - X

Heikkoja signaaleja eli kunka ottaa wlan yhteys tulevaisuuteen