Ihan kiva elämä - Blogit

Sometus vs. googletus

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 24 Apr 2013 20:51:19 +0300

Olen niitä, jotka googlettavat lähes kaiken. Myönnettäköön, että sitä tulee tehtyä myös silloin kun ei tarttisi, rutiininomaisesti ja maneerina. Mutta viimeaikoina on ollut asioita, joita en joko ole halunnut googlettaa tai osannut etsiä.

Tosi ystävyyttä on googlettaa ystävän puolesta sairaustietoja. Jokaisella pitäisi olla oma googlekaveri joka etsii netin syövereistä terveysongelmiin niitä vähemmän raflaavia vaihtoehtoja joihin ei liity syöpä tai parantumaton.

Eilen jäin vaihteeksi jumiin siihen, että en löytänyt keskustan useista isoista paperikaupoista vaakasuoraan leveämpiä viivattomia muistikirjoja. Kymmenessä minuutissa some kertoi mistä niitä saa ja mitä ne maksavat. Samaa tietoa ei löytynyt googlella. Toki löysin vastaavia muistikirjoja pilvin pimein, ulkomaisista nettikaupoista ja kalliimmalla.

Tänään sometin kaverin puolesta: kaverin allergiatesteissä löytyi uusi, harvinaisen oloinen, allergia. Gluteenihydrolysaatti. Kyseinen lisäaine on ilmeisesti vaaleissa jauhoissa käytettävä kuohkeutin. Koska sitä ei tarvitse merkitä erikseen tuoteselosteisiin ajattelin kysellä tietääkö kukaan tuttavapiiristäni tästä enemmän. Googlen tiedot aiheesta ovat toistaiseksi olemattomat, mutta luottaen kuuden erottavan askeleen teoriaan uskon, että edes jotain parempaa tietoa löytyy.

Googlen etu on anonymiteetti ja se, että se hakee tietoa koko maailmasta. Useimmiten kuitenkin mulle itselleni riittäisi vähäisempikin allas, mistä tietoa ammentaa. Oman tuttavapiirini parhautta on se, että sieltä löytyy ihmisiä niin järjettömän monelta alalta. Kun viikko sitten lapseni joutui yllättäen leikkaukseen sain somesta monialaista vertaistukea alkaen lääkäreistä päätyen vahtimestariin. Vaikka jakelu tekstille oli suppeahko - edes koko omalle tuttavapiirilleni en asiasta puhunut - oli ihan muutamassa tunnissa tuttavapiiriltä saatu apu ylitsevuotavalla tavalla konkreettista ja helpottavaa. Aika paljon elämässä on niitä kysymyksiä, joihin vastaus ei ole tiedossa vaan toivossa.

Sosiaalisen median maisterit

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 18 Aug 2011 10:08:00 +0300

Olen aika aktiivinen erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja ajoittain väsyttää siellä pyörivä Sosiaalisen median maisterit, tuttavallisemmin SMM:t. Tämän ryhmän keskinäinen nokkimisjärjestys selkeästi rakentuu kontaktien määrän eikä laadun mukaan. En ole oikein mihinkään uuteen sosiaalisen median palveluun päässyt ennen kuin SMM:t ovat saapuneet puhumaan mistäs muusta kuin somesta. Google plussassa pystyin yllättävän pitkään ihan vaan kavereiden kanssa sillai letkeesti. Minä pidän plussasta, siitäkin huolimatta että inhottaa olla niin googleriippuvainen. Mulle plussa on nykyään jo hinppasen luontevampi paikka puhua asioista joille haluan rajatun kohdeyleisön. Mä olen netissä sosiaalisen elämän vuoksi, osin harrastusten ja vähän työnkin puolesta. Mutta tunneside ihmisiin on se, mikä mut ajaa Facebookkiin ja Googleplussaan. Mulla on etenkin Facebookissa sellaisia ihmisiä jotka ovat tulleet oikeastaan millään tavalla tutuiksi vasta facebookin kautta. On tuntunut hyvältä saada itselleen virtuaalitsemppaajia ja kanssakulkijoita kun elämä on ajoittain ollut vähän rankkaa. Haluan myös rajata sen mitä jaan kenenkin kanssa. Ei niin että mulla varsinaisesti olisi normaalia isompia salaisuuksia ole mutta jotkut politiikkajutut on vaan parempi keskustella politiikan harrastajien kesken jne.

Tältä pohjalta tuntuukin todella vieraalta kun ihan jokaisen sosiaalisen median palvelun kohdalla olen törmännyt nimilistoihin joissa kerrotaan ketkä "suomalaiset/ käsityöläiset/ käsityöyrittäjät/ politiikan harrastajat/ toimittajat" ovat juuri tämän tietyn sosiaalisen median käyttäjiä. Näitä listoja kokoavat lähinnä "sosiaalisen median ammattilaisiksi" itseään kutsuvat henkilöt. Suhtautuminen listoihin vaihtelee ilahtuneesta "hei minut huomattiin, rock" tyyppisestä "päästäkää minut pois teidän paskalistaltanne"- välillä aika rajusti. Eivätkä tunnereaktioiden lisäksi myöskään mielipiteet aiheesta juurikaan kohtaa koska siinä missä listojen tekijäpuolella nähdään listat vain helppoina tapoina löytää mielenkiintoista sisältöä sosiaaliseen mediaan se toisista tuntuu menevän reviirikiistan puolelle. Pahimmillaan näille listoille lisätään sisältöä jota alunperinkään ei ole tarkoitettu julkiseksi - esim. sosiaalisessa mediassa oleva kuvaus, titteli, parisuhdetieto tms. jota listan tekijä ei ymmärrä rajatulle yleisölle tarkoitetuksi tiedoksi.

Oikeastaan koko listausilmiö muistuttaa - siis mua - siitä ylä-asteen tyttöjen kokoamasta "nämä ovat suosittuja henkilöitä"- pelistä jolla omasta statuksestaan epävarmat yrittivät pysyä edes jotenkuten mukana ryhmässä. Listaan jonne itse liittyy suhtautuu paljon positiivisemmin kuin listaan jonne tulee tietämättään liitetyksi ja jonka joku toinen on kerännyt. Somelistojen keräilijät on mun mielikuvissa aikalailla samaa ihmisluokkaa kun spammerit: tyyppejä jotka haluavat mahdollisimman paljon kontakteja että voisivat edes jollain tavoin rahastaa niillä. Ja jotta kontakteja saadaan paljon niitä myös listataan julkisesti jotta joku toinen äityisi listaamaan lisää kontakteja. Tällä tavoin uurastamalla voi päätyä tuhansien ihmisten twitterseurattavaksi vaikka valtaosa nettipresessiä on linkittää viiden artikkeli päivätahdilla "some sitä, some tätä" sisältöisiin nettikirjoituksiin ja muutaman kerran viikossa päivittää statukseensa "omintakeisen" kääntämällä lainatun "someoivalluksen". Sekä mainontaa tulevista luentokeikoista.

Mutta eihän se asia ole näin yksinkertaista. Hassua kyllä olen törmännyt useisiin Sosiaalisen Median Maistereihin jotka luennoivat nettipresenssistä ja samaan aikaan eivät oikeasti tajua miltä heidän oma verkkokäyttäytymisensä ja persoonansa vaikuttaa pelkästään sen datan perusteella mitä suurin osa ihmisistä jopa heidän "verkostoissaan" näkee. Ihan varmasti Sosiaalisen Median Maisteritkin jakavat omalle sisäpiirilleen niitä "koirani kakkasi tänään eteiseen kun olin lähdössä tärkeään palaveriin enkä voinut muuta kuin sulkea oven ja häipyä" tyyppisiä arki-ihanuuksia. Yllä oleva aika tyly näkökulma syntyy juuri siitä kokemuksesta, että ihmiset SMM:n ympärillä ovat vain pönkitysapua ja että henkilön viestinnästä puuttuu tyystin kaikki läsnäolo. Jos sosiaalisen median osaamisesta annettaisiin professuureja niin myöntäisin sellaisen Jyrki Kasville. Jyrki on, mielestäni, onnistunut yhdistämään samaan aikaan asiatietoa rajusti levittävän mutta silti omana itsenään ilman kulisseja läsnäolevan nettiolemisen yksityisyyttään myymättä.

Ja sitten se pähkinänkuori koko juttuun? Nää, mulla oikeasti muuta ollut kuin tämän mielipiteeni esille tuontia jotta pääsen itsekin vähän pätemään ja lievittämään huomionkipeyttä Ei näitä keskusteluja VOI ottaa ihan niin vakavasti kun joskus otan. Ja ristiriitaistahan tämä on koska ihan selvästi asiasta puhuminen tekee itsestäkin vähän somebesserwisserin. Yäh.

Osta pienyrittäjältä päivä - kerran kuussa

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 22 Nov 2010 19:06:03 +0200

Kuulin ystävän ajautuneen konkurssiin. Näitä riittää kädentaitoalalla. Vika ei tälläkertaa ollut tyypissä eikä tuotteissa - eikä edes hinnoissa. Marketin on vain helpompi myydä tismalleen samanlainen tuote samalla hinnalla kuin yksittäisen pienyrittäjän.

Olen katsellut kädentaitoalaa kohta parikymmentä vuotta on/off omanapa/kaverinapa perspektiivistä. Pyörittänyt pariakin käsityöyhdistystä ja ollut mukana niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin järjestöissä. Menestynein tuttuni tienasi jenkeissä yhtenä vuonna toista miljoonaa taalaa ja seuraavana alle 10 000. Suomessa suhdanteet ovat loivempia ja menestykset pienempiä, mutta yhtäkaikki arvaamattomia.

Perjantaina on älä osta mitään päivä. Mä haluaisin perustaa sen rinnalle myös "Osta pienyrittäjältä" päivän jota voitaisiin viettää kerran kuussa. Koska oikeasti se merkitsee ja tuntuu meidän pienten yrittäjien arjessa heti.

Eikö voitais jo puhua jostain kivemmasta?

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 15 Nov 2010 00:34:38 +0200

Olen tässä viikonloppuna törmännyt parikin kertaa näihin "keskustelua aiheesta x on liikaa, eikö tämä hullutus jo voisi loppua ja palattaisiin vaan entiseen"- tyyppisiin lausahduksiin. Mukavuudenhalusia ihmisiä on kyllästyttäneet ainakin torkkupeitot, einesruoka, homosuhteet, kirkollisvaalit, marraskuun säät sekä tietysti heijastimeen liittyvät keskustelunaiheet. Ei siis erityisesti minun suustani vaan noin yleisesti. Eräskin totesi, että "en halua ajatella tuollaisia asioita koska sitten tulee vaan paha mieli". Niin. Aikuisuudesta tulee aika usein paha mieli. Ikävä kyllä se pakeneminen ei täyspäiseltä poista sitä pahaa mieltä vaan siirtää sen käsittelyn sitten jonnekin pinnan alle. Torjunta on reaktiona kauhean raskas ja rankka niin kantajalleen kun tämän ympäristölle.

Eduskunnan torkkupeitoista tuli tänään pari uutta: Iltasanomat kertoi ettei peittojen hinnassa ollut tekijälle katetta kuin 10%. Samalla Iltasanomat kysyy, olisiko pitänyt mielummin ostaa halvat ulkomaiset peitot. Iltalehden lukijakunnan mukaan olisi. Ilmeisesti halpatyövoiman käyttö ulkomailla onkin siis kansallinen tavoitetila. Tai onhan se, senverran moni iloiten ostelee parin euron t-paitoja. Toisaalta, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei silläkään ole välttämättä mitään tekemistä moraalisesti tai eettisesti kestävän kanssa jos samanmoinen tuote maksaa toisessa kaupassa kolmekymppiä. Olen koko viikonlopun odotellut että Uuden mustan palvelin nousee jotta voin linkittää tähän polkkaan siitä mistä viiden euron paidan hinta koostuu.

Tästä on jo aika monta vuotta aikaa mutta ystäväni teki töitä merkkivaateliikkeessä, jossa myytiin 90 markan t-paitoja. Naapurikaupassa oli tismalleen samaa t-paitaa myynnissä 13 markan hintaan. Mikä vielä hauskempaa kumpikin liike, itseasiassa, oli samalla omistajalla ja niiden varasto oli yhteinen. Vaatteisiin kiinnitettiin hintalaput vasta liikkeen puolella kun ne haettiin varastosta. Ja kauppa kävi, hyvin. Molemmissa liikkeissä.

Kateus vie kalatkin vedestä

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 09 Nov 2010 23:26:26 +0200

Tänään on kohistu siitä, kuinka eduskuntaan on tilattu kansanedustajille 127 euron torkkupeitot. Meidän rahoillamme, torkkupeitot.

Pitkin päivää on selvinnyt, että kansanedustajien työhuoneet katsotaan edustustiloihin jolloin niitä myös sisustetaan edustustilaan mitoitetuilla tarpeilla. Arkkitehti on määrännyt värikartan ja sen mukaiset torkkupeitot on päädytty tuottamaan käsityöläisellä mittatilaustyönä.

No, olen ehkä eri mieltä siitä tarvitaanko työsuhdetorkkupeittoja ylipäätään - tämä on ainoa asia josta olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä. Sensijaan siitä olen jyrkästi eri mieltä että kyseiset peitot olisivat kalliita. Jostain syystä tämä tuulipukukansa on ylen ihastunut ajatukseen siitä, että ylintä päätäntävaltaa maassamme käyttävät edustajat saavat aivan liiian paljon kaikkea kun kukaan muu ei saa mitään - ja missään nimessähän mitään yksittäistä käsityöläistä ei tule tukea sillä käsityöläisille osoitetun tuen tulisi olla lähinnä mustavalkokuvattu juttu naistenlehdessä tai joku söpö arvomitalli - paljon eettisempää toki olisi maksaa rahaa jollekin globaalille kodintekstiilifirmalle jolta voisi ostaa koneella tai kiinalaislapsien tekemänä vähän halvempia peitteitä.

Designtyöstä 127 euroa ei ole paljoa, eikä se varsinkaan ole paljon hyvälaatuisesta tekstiilistä. Olen tienannut kädentöistäni rahaa toista vuosikymmentä ja tämä on ollut ehkä masentavin päivä olla se käsityöläinen joka tekee joulumyyntiin koruja. Joka ikisestä tuutista olen saanut lukea kuinka hirvittävää riistoa on pyytää 127 euroa peitosta. Kun peittoja, muovisia koneella tehtyjä tosin, saa Prisman alesta kolmella eurolla. Ja hemtexissäkin on niitä viidelläkympillä. Jos jokunenkin kommentti jossa on tarjouduttu tekemään sama 120 eurolla on osunut vastaan. En pidä pelkkää hintaa järin hyvänä mittarina millekään, erityisesti en laadulle enkä eettisyydelle. Kolmen euron peittojen takana on todennäköisesti kiinalainen massatuotanto.

Linkitän tähän nyt jotain järkyttävää mutta haluan ensin varoittaa. Jos olet erityisen herkkä ÄLÄ klikkaa seuraavaa linkkiä.

Halpatyövoimalla ei ole ainoastaan vaikutuksia ihmisten palkkaan ja elämään. Se myös saastuttaa ympäristöä järkyttävin tavoin.

Jos iltapäivälehtien kuviin on uskominen eduskunnan peitot on tehty villalangoin, kantattu ja kudottu. On vaikea arvella aikaa mitä yksittäisen peiton tekemiseen on mennyt, mutta ilman tarvikkeitakin on ihan hyvä kysymys montako tuntia suostuisi tekemään töitä 127 eurolla niin että maksaisi siitä myös veronsa? Tarvikehinta, tietenkin, tulee vähentää tuosta 127 eurosta ja alvi myös. Eipä sitä pottia enää olekaan niin moneksi tunniksi jaettavissa.

****
Edit 10.11 : sain tarkempaa tietoa vilttien materiaalista.
"Peitot ovat 80% merseroitua puuvillaa, lämmittävä villa on rakennettu kerrosten väliin kankaan rakenteeseen, kanttaus muotoutuu samoin kankaan rakenteeseen, jotta päärmäys on saatu kauniiksi."

127 euroa ei kuulosta kalliilta enää. Ei todellakaan.
****

Kuten jo tossa aiemmin sanoin kysymys siitä hankitaanko ylipäätään torkkupeittoja työsuhde-etuna on validi kysymys. Sensijaan tämä nurina kädentaidon hinnasta vaikuttaa ihan rehellisesti sanoen masentavalta näin käsityöläisnäkökulmasta. Kärjistäen osan viesteistä ydin tuntuu olevan että käsityöläisen palkka on suoraa pois asunnottomilta. On aidosti kummallista kuinka kädentaidot ovat osalle ihmisistä edelleenkin ylenpalttisuuteen viittaavaa turhuutta vaikka samaan aikaan samat ihmiset nielevät sekuntiakaan miettimättä sen, että pienelle urheilijaeliitille subventoidaan kymmeniä miljoonia rahaa kaikenlaisina tukiaisina. Sensijaan kädentöihin kohdennetut muutaman kyppitonnin hankintaostot aiheuttavat samalle porukalle valtakunnallisen kriisin.

En voi myöskään olla miettimättä mikä osa tästä valituksesta on siinä, että kyse on naisten tekemistä tuotteista eikä miesten "tärkeistä asioista". En ole hirveämmin nähnyt urputusta siitä, että aikalailla rutiinisti meidän yhteisillä rahoillamme hankitaan tonnin työtuoleja tai viidensadan kirjahyllyjä. Tottakai koko eduskunta voitaisiin työntää Jakomäkeen bunkkeriin kierrätyskeskuksesta hankituin huonekaluin jos niikseen tulee mutta se söisi koko maan uskottavuutta jos ylimmän päätöksenteon arvovaltaa osoitettaisiin siten. Sensijaan edustustilaisuuksiin hankitaan pitopalveluruokaa ja edustustiloihin arvokalusteita ja tekstiileitä.

Niin kateellinen kuin ajoittain olenkin niin tästä en kateelliseksi tullut. Onnea ja menestystä urallesi Katja Huhmarkangas. Valitettavasti en löytänyt sinulle toimivia yritysnettisivuja mutta toivon, että ekosurffatessasi tiputat linkin itseesi kommenteihin. Olet kaiken sen mainonnan arvoinen mitä tällä tapauksella sait.

Taksitarkastajan vastaus Taksidata Oy:n tiedottajalta

nospam@example.com (Pörrö) — Tue, 23 Mar 2010 15:22:57 +0200

Maanantainillini taksiseikkailustani jatkuu:

Taksitarkastajan spostiin lähettämääni reklamaatioon vastasi TaksiData Oy:n tiedottaja (o.O). Vastauksessa todetaan näin:

Hei,

kiitos yhteydenpidostanne.

Tapahtumakuvauksenne perusteella ei nyt vaikuta ihan siltä, että koko tilanne ja se, että jouduitte odottamaan kauan kyytiä, olisi ollut puhtaasti taksinkuljettajan syytä. Aamulla tuohon aikaan on ollut takseissa ruuhkaa, kuten lähes aina arkiaamuisin kello 8 ja 9 välillä. Siksi ensimmäiseen tilaukseenne ei heti löytynyt vapaata taksia. Teitte tilauksenne kello 8.13. Viikin alueella ei ollut tuolloin yhtään vapaata taksia ja lopulta ensimmäinen vapaa taksi (915) kuittasi tilauksenne kello 8.21 Myllypuron alueelta. Taksin ajoaika Viikkiin kesti noin seitsemän minuuttia eli auto oli paikalla kello 8.30. Tähän siis kului ensimmäinen 15 minuuttia, jonka jälkeen taksi ajoi siis viemärikaivon kuoppaan.

Toinen taksintilauksenne tehtiin kello 8.39. Tähän tilaukseen löytyi vapaa taksi Pihlajamäen alueelta kello 8.41 ja järjestelmämme mukaan taksi oli paikalla kello 8.47.

Faktisesti en sinäänsä ihmetellyt taksin tuloa, mutta kun sitä odottaa kahteen otteeseen niin on kieltämättä kipeänä jonkinverran eri asia kuin terveenä ja muutenvaan.

Toki ihmettelemme, miksi kuljettaja ei voinut tilata Teille uutta taksia huomatessaan olevansa estynyt hoitamasta kyytiä loppuun asti. Se, että hän ei ottanut Teitä enää kyytiin päästessään irti kaivosta, on kyllä aivan ymmärrettävää, koska tämä uusi tilaamanne taksihan olisi muutoin tullut paikalle aivan turhaan.

Minusta taas ei ole ymmärrettävää että taksinkuljettaja ei olisi voinut edes yrittää peruttaa jo tilattua taksia.

Laitamme palautteenne hyvityspyyntöineen edelleen taksin 915 liikenteestä vastaavalle henkilölle, joka on siis kuljettajan työnantaja. Pyydämme myös selvityksen kuljettajalta, miksi hän ei asiakkaan pyynnöstä huolimatta tilannut uutta taksia paikalle.

Olemme erittäin pahoillamme tapauksesta ja Teille aiheutuneesta viivästyksestä johtuen kuljettajan epäonnistuneesta ajovalinnasta. Tiedoksenne vielä, että tekstiviestitilauksen hinta on 1,70 euroa per lähetetty viesti.

Hinnan olin tosiaan katsonut väärin. Jään odottelemaan jatkoa.

Terveisiä taksin 915 kuljettajalle

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 15 Mar 2010 20:54:57 +0200

Olin vaihteeksi menossa kättärille tänään - leikkauksen jälkitautina sain inhan hematooman ja tulehduksen jonka takia jouduin vaihteeksi tarkastuskäynnille. Sanoinko jo että sekä seisominen että istuminen sattuu?

Tilasin taksin tekstarilla (1.90 euroa + pvm) ja se kuitattiin vasta kymmenen minuutin päästä poimituksi tilaukseksi. Siihen kun auto saapui meni vielä kymmenen minuuttia. Istuin taksiin, sanoin osoitteen ja kuski päätti kääntää autonsa tien perällä onnistuen tiputtamaan oikean eturenkaan jäältä viemärikaivon kuoppaan. Siis sen ainoan viemärikaivon mitä kunnanmiehet suuressa viisaudessaan ovat tältä 2%:n kaltevuudella olevalta kadulta jättäneet auki.

No, kuski sitten totesi ettei auto lähde mihinkään, että tällä taksilla et pääse mihinkään. Pyysin tilaamaan mulle uuden taksin jolloin kuskilla oli otsaa valehdella että hän ei muka pääsisi puhelimella taksikeskukseen läpi koska taksikeskus ei vastaa. Että näin. No, tilasin uuden tekstaritaksin ja sitä sitten jäin odottelemaan 20 metrin päähän. Sillä välin taksikuski sai naapurilta lainattua työkaluja joilla madalsi jään kynnystä ja sai autonsa irti. Kysyin voisiko hän nyt sitten ottaa mut kyytiin (olin siis jo parikymmentä minuuttia viettänyt pihalla) mutta koska olin tilannut uuden taksin totesi kuski että ei hän minua ota kyytiin ja että ei tämä ollut hänen vikansa ja ajoi pois.

30 minuutin seisominen oikeasti sairaana oli lievästi sanoen aika rankkaa eikä taksikuskin asenne sitä kyllä yhtään helpottanut.

Taksitarkastajalle olen sähköpostilla toimittanut tämän samaisen tekstin korvauspyynnön kera. En siksi, että häviämäni summa rahaa (2,5 euroa) sinäänsä olisi niin iso vaan koska nämä samaiset ammattiveijarit - kuten mulle naamakirjassa parikin totesi - kuljettavat myös vammaisia ja vanhuksia jotka usein eivät jaksa valittaa.

Kiitoksia pikkujouluista

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 13 Dec 2009 20:59:57 +0200

Kiitoksia eilisistä pikkujouluista itse kullekin taholle. Erityisesti pitää mainita että kiva oli nähdä Kaisaa ja kaisan kynsiä pitkästä aikaa. Viimeksi missasin Kaisan kun olin toisenpuolen salia ja pääsin vain rapskoista lukemaan muiden lällättelyä Kaisan tapaamisesta

Raporttien kirjoittamisessa hirveintä on se, että kun alkaa listata ihmisiä unohtaa vahingossa jonkun. Sen takia en uskalla nyt edes aloittaa listaa, mutta seura oli hyvää, hauskaa, kaunista, komeaa, älyvapaata, lattavatsaista, kaljua jne. Eikä kaikkien nimi ollut Janne vaikka aika monien olikin

Muusta sisällöstä ihmisten lisäksi mainittakoon, että keskustelu "mitä pelimiesten tulisi tietää naisista" jäi vähän vaiheeseen mutta sensijaan kardiovaskulaaridietin yksityiskohtia tuli käytyä weeruskan menun keralla varsin kattavasti läpi. Yllättävää kyllä menuun kuului myös vegevaihtoehtona uppopaistettua punajuurta ja vuohenjuustoa - hämmentävää

Mitenkään hirvittävälle hunningolle ja tärviölle en joutunut vaikka yritystä oli. Turistin kanssa poistuttiin säädyllisessä ajassa ja olin - kiitos Mikaelin - kotona jo puoli kahdelta. Ainoa eilisestä muistuttava oire on tavaton lamaannus ja väsy, joka toisaalta on leimannut tätä syksyä noin muutoinkin eli ei mitään hätää. Olipan tekosyytä istua ja pelata BrettSpielWeltissä Dominionionia koska kuulin eilen että sinne oli tullut uusia kortteja. Ja notkua vähän naamakirjassa ja irkissä. Ja vähän päivitellä useampaa nettipalvelua.

Ja sitten piti vähän surffata rukkejakin kun kävin eilen kehruutapaamisessa katsomassa millaista se nyt sitten oikeasti on tuo kehrääminen. Kalliita pirulaisia ovat modernit rukit, mutta tuollainen tai tuollainen kelpaisi kyllä.

Nimettömien kommenttien jättäminen murhaajasta ja muita ihmeellisyyksiä

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 02 Oct 2009 13:16:19 +0300

On perjantai mutta nillityttää, niinpä;

-

Parin viimepäivän ajan blogissani on viuhunut deletenäppäin kommenttilootan suhteen urakalla. Lauma verenhimoisia mammoja on innostunut yrittämään kommentoida vanhaa kirjoitustani Anneli Auerista. En ymmärrä tämän naisporukan logiikkaa tulla maanisina riehumaan mun blogiini tapahtuneen takia. Pahimmat tapaukset tuntuvat ip-osotteista päätellen olevan aivan vimmaisia ja kirjoittavat useita kommentteja. Ymmärrän sinäänsä pettyneen ja ahdistuneen fiiliksen, perhis, mammadietti ja kotiäitinet ovat monille olleet tärkeitä henkireikiä monotonisen arjen keskellä ja nyt siltä kaikelta on sekä mennyt pohja että osin artikkelit joista on voimaa ammennettu osottautuvat vain tarinoiksi ilman todenperää. Inha tunne on varmasti aika kova ja käytöksestä päätellen se aidosti järkyttää joitakuita.

Minä en ole vahingoniloinen tapahtuneesta. En myöskään kauhistunut. Ihminen on hirveä otus - ja selvästi tänne kommentoivan lauman käytös osoittaa että jokunen näistäkin vaahtoturvista tiukan paikan tullen todennäköisesti menisi paljon pidemmällekin käytöksessään kun anonillittäisi netissä.
En silti hittovie ymmärrä miksi se pitää kaataa mun niskaani ja tähän blogiin.

-

Nillinnallin Matti Vanhanen ja media myös. Joskin on Ylen tilanne erikoinen lähdesuojan vuoksi niin eipä siitä paljoa poikkea pääministerinkään toiminta. Kun pääministeri ei uskaltanut haastaa Yleä oikeuteen päätti Matti Vanhanen kutsua TM:n Rakennusmaailman tarkastamaan taloansa. Tuntuu erikoiselta tämä kuvio: Matti Vanhanen ohjailee omien sanojensa mukaan Pääministeriä (tai ainakin puhuu pääministeristä passiivissa) ja pääministeri taas ohjaa eduskuntaa lainsäätäjän roolissa. Matti Vanhanen ei kuitenkaan oman käytöksensä perusteella usko että maassamme oikeus toimii. Tämä jos mikä on mielestäni huolestuttava signaali kansalaisille: pääministerin mielestä oikeus on turha laitos.

STT jo kieltäytyi tuomarinroolista asiassa, mutta Yhtyneissä Kuvalehdissä oletettavasti laskettiin kassakoneen kilinää kun tarjous otettiin vastaan. Toivottavasti jostain löytyy sekin taho joka tutkii onko Rakennusmaailma miten riippumaton media tässä asiassa - löytyykö vanhoja golfkaveruuksia ja millaiset ovat olleet Keskustan mainosmäärät ao. julkaisuissa. Ja kuinka paljon Yhtyneillä on ollut taulu- ja patsaskauppoja...

**

Lienee vihdoin aika painua pois koneelta tekemään jotain vähän tuottavampaakin. Ja jos sää tällaisena pysyy niin sitten iltapäivällä pihalle hetkeksi. Jos nyt ei muuta niin tähän aikaan vuodesta ne hetket kun valoa on ovat värikkäitä ja kauniita. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti nyt kun vielä jaksaa ulkona olla. Marraskuun loskassa sitä tuskin tulee paljoa tehtyä.

Viisivuotias

nospam@example.com (Pörrö) — Sat, 07 Feb 2009 21:28:43 +0200

Tämä blogi on ollut nyt pystyssä viisi vuotta. Tajusin vuosipäivän tulevan tuossa muutamia viikkoja sitten. Selailin itse arkistoja läpi ja noloilin, nauroin, ihastelin, innostuin itse. Että tämmönen elämä - tai oikeammin elämän julkisivu, se mitä sanotaan ääneen melkein kelletahansa, minkä väliin kudotaan niitä hopealankoja siitä toisesta todellisuudesta jota oikeammin elän. Sillä eihän se tätä ole, tai vain tätä, vaan paljon hetkiä joista ei halua puhua. Sitä kun lapset käpertyvät sohvalla viereen, toinen selkä minuun päin kyljelleen saman peiton alle, toinen siten että päämme ovat samalla tyynyllä. Niitä hetkiä kun kulkee loskassa postilaatikolle ja näkee itselleen vieraan linnun. Kohtaamisia ystävien kanssa, kahvikuppeja milloin missäkin. Parisuhdetta. Töitä. Askartelua. Taidetta. Pitkiä puheluita sellaisten ihmisten kanssa joita en koskaan esittele täällä blogissa sen tarkemmin. Hiekkaa eteismatolla, riitoja lasten kanssa tavaroiden jättämisestä jokapaikkaan. Rikkimeneviä kodinkoneita. Alennuslöytöjä. Asiakkaita joista tulee hyvä mieli moneksi päiväksi. Hauskoja pikku sattumuksia joissa ei juuri ole mitään kertomista - että syksyn viimeinen lehti tipahtaa tammikuussa siitä puusta, jota on elokuusta asti tuijottanut ja miettinyt miksi tuo yksi lehti edelleen tuossa lepattaa näitten kaikkien myrskyjen jälkeen. Sukulaisia, syntymäpäiviä, häitä, kihlajaisia. Ystävien lapsia, eroja ja uusia parisuhteita. Surua ja sairauksia ja ja ja....

Jotenkin se motivaationpuute mikä on viimeaikoina vaivannut blogin suhteen karisi näitä kaikkia rivejä ja niiden välejä lukiessa. Oikeastaan se on edelleenkin ihan kiva elämä. Ajoittain kivempi kuin toisinaan, mutta monella tapaa omannäköinen, vaikka varsin arkinen onkin.

Hiidet - sivusto on avattu

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 05 Jan 2009 18:38:52 +0200

Avasimme Petterin kanssa taiteeseen ja yhteistyöhön liittyvän nettisivuston osoitteeseen www.hiidet.com. Ajan kuluessa tulemme päivittämään tänne yhteisiä töitämme. Toistaiseksi siltäosin sivu on vielä keskeneräinen.
Sivuilla on myös blogi, johon päivitämme molemmat kuluvan vuoden ajan omaa henkilökohtaista taiteeseen liittyvää projektiamme. Petterillä se on tekstuuri, minulla erilaiset helmet. Sivuston kieli on englanti, mutta valtaosa blogauksista sisältää lähinnä kuvia.

Askarteluohjeita sivulta on turha etsiä, mutta massoista kiinnostuneet saattavat hyötyä jo pelkistä kuvista. Rss-syötteen lisäksi Hiidet voi myös tilata blogilistalta tai seurailla päivytksiä facebookin kautta.

Tervetuloa!
*********

Same in English

We opened co- operative art pages with Petteri Leppikallio at www.hiidet.com. With time this will be the place where we showcase our co-operative artworks. Thispart of the pages is still under construction.
We also have a blog where weboth update pictures of our yearly challenge. Petteris challenge is about textures, mine about beads.

You can add ourRss-feed or follow us up on Facebook.
If you are from Finland you also can mark us as your favorite blog at
blogilista.

Welcome!

Sanoma Digital rikkoi blogilistan

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 11 May 2008 18:26:00 +0300

Blogilista on buginen paska.

Pahoittelen tätä kaunista aloitusta, mutta jos kerran blogilista haluaa ottaa ensimmäisen rivin blogauksestani kuvittelen, että tällä saisin haluamaani huomiota. Semminkin, kun tämän julkaisun jälkeen voin olettaa blogilistan huomaavan päivitykseni ehkä jo viiden tunnin päästä. Olen tälläinen ikävä muutosvastarintainen betatestaaja joka muiden samanlaisten kanssa on tässä saanut huomata, että meidän tekemämme työ listan testauksessa kuitattiin Sanoma Digitalille ominaisella asenteella.

Blogilista on nykyään kaupallisrahoitteinen palvelu - ja sen todella huomaa. Vaikka vanha lista toimi perustoiminnoiltaan hyvin on uusi versio Sanoma Digitalin toimesta tuotu keskeneräisenä tuotantoon. Kehittäjillä on betatestaajien raporttien johdosta ollut kuitenkin kokoajan selvää, että koodissa on suuria puutteita.

Blogilistan pääasialliset käyttötavat ovat blogien hakeminen eri tavoin (asiasanat, haku, kanavat) ja blogien päivitysten seuraaminen omien suosikkien kautta. Kummastakin päätoiminnosta tiedettiin jo betatestauksessa että nämä eivät toimi. En lienee kovin ilkeä jos sanon, että Sanoma Digitalin intressiristiriita näkyy aika selvästi siinä, miten tämä blogilistan uudistus on toteutettu.

OMAT SUOSIKIT

Tänä aamusta nappasin kuvan siitä, miltä omat suosikkini näyttävät ja piirtelin siihen punaisella koska nuo blogit ovat oikeasti päivittyneet:

Jep. YKSI ainoa blogi näistä oli tänään päivittynyt ja senkin päivityskellonaika oli blogilistalla väärin. Tämä virhe on ollut blogilistan kehittäjien tiedossa jo ennen blogilistan uuden version julkaisua - tästä on jaikussa puhuttu viikkotolkulla.

Betatestausvaiheessa kehitystiimin mielestä blogien päivittyminen järjestelmään oli riittävän nopea koska "Botti vierailee yhdessä blogissa yli kymmenen kertaa päivässä. Tarkistustiheys on sen verran pieni, että erillistä tarkista nyt -nappia ei tarvita."
Minä en tiedä mistä se kymmenen kertaa koostuu - ainakin tällähetkellä blogirobotti vierailee omissa blogeissani noin viiden tunnin välein eikä silloinkaan aina ymmärrä päivityksiä päivityksiksi.
Vasta tuotantoon siirtymisen jälkeen on lupailtu "päivitä nyt" nappia takaisin. Työn teettäminen bloggaajilla jotta blogilistan "palvelu" toimisi tuntuu kuitenkin väärältä lähestymistavalta tähän ongelmaan. Päivitysrobotin ongelmista on tiedetty jo puolitoista kuukautta ja pingausmahdollisuutta on lupailtu joskus tulevaksi. Jaikun sekavuuden ja muun huonon tiedotuksen johdosta voi vain toivoa ettei ajatus ole unohtunut.

HAKU

No entäpä haku, kai se nyt sentään toimii?

Käytetäänpäs malliesimerkkinä ohjeistuksessa annettua "Ilkka Kanerva"- hakulauseketta

Kun painaa hae- nappia haku muuttaa haun sanojen kaikki kirjaimet pieniksi kirjaimiksi

Jos nyt yrittää hakea merkintöjä, haku palauttaa tyhjän hakuruudun....

Että näin kun tekee haun ohjeistuksen mukaan. Hakutermillä Ilkka Kanerva löytyy 0 blogia ja haku muuttaa sanat muotoon ilkka kanerva, jolloin merkintöjen puolelta löytyypi 41 merkintää aiheesta.

Hakutoiminnon muista ongelmista, mm. erikoismerkeistä, wildcardista yms. on betatestausvaiheessa mainittu useita kertoja. Esimerkiksi haku elä* palauttaa oheisen kuvan mukaiset blogit

Wildcard elä* ei siis palauta esim. Ihan Kiva Elämä blogia...

Hakutoiminnon ongelmista on jaikussa puhuttu pitkään, mutta kehitystiimi on suorastaaan ignoroinut kommentit aiheeseeen liittyen. Erityisesti ihmetyttää suhtautuminen sellaisten betatestajien kohdalla jotka ovat nähneet varsin paljon vaivaa aiheen tiimoilla.

STATISTIIKAT

Kuuma lista tänään jossain vaiheessa aamupäivää:

Listan ensimmäisenä olevan blogin tiedot:

Ei toimi. Listan järjestysongelmat tiedossa jaikun mukaan jo ennen tuotantoon menemistä.

Ei toimi. Toplistan ongelmat tiedossa jaikun mukaan jo ennen tuotantoon menemistä.

Kahden oman blogini statistiikat osoittavat hyvin, että statistiikat noin yleisemminkin ovat pielessä:

TIETOSUOJA JA TEKIJÄNOIKEUDET

Uuteen palveluun siirryttäessä (tai ehkä jo aiemmin, en ole luonut tässä välissä tunnusta) tuli esiin myös tilanne, jossa blogilistan tunnareiden kautta voi antaa suostumuksensa mainonnan lähettämiseen:

Olen betatestausvaiheessa kysynyt, mitä tämä käytännössä tarkoittaa: myydäänkö käyttäjien sähköpostiosoitteita eteenpäin vai postittaako Sanoma Digital mainospostit eteenpäin. En ole edelleenkään saanut vastausta. Yritin etsiä palvelun käyttöehtoja tai rekisteriselostetta mutta niitä ei löytynyt ennenkuin kirjauduin ulos ja menin rekisteröitymislomakkeeseen. Sieltä löytyi linkki käyttöehtoihin joka kuulema lähetetään aina kun ehtoja muutetaan sähköpostitse kaikille käyttäjille. En kyllä muistaakseni ole tuollaisia käyttöehtoja koskaan ennen nähnyt, mutta saatanpa tässä kohtaa vain muistaa väärin. Käyttöehdoissa kuitenkin todetaan mm. seuraavaa:

4.8 Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.

Herää kyllä aika monta kysymystä siitä, mitä tämä ylläoleva tarkoittaa.

Henkilötietojen käsittelystä todetaan, että

Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja kerättävät tiedot käyvät ilmi rekisteriselosteesta, joka on nähtävissä Palvelun verkkosivuilla www.blogilista.fi."

Käsi ylös kaikki jotka yllättyvät siitä ettei rekisteriselostetta löydy osoitteesta www.blogilista.fi.

SUMMA SUMMARUM

Pyöritän itse useampaa palvelua vapaaehtoistyönä ja vaikka kuinka muutoksista tiedottaisi vastahankoista ja valittavaa väkeä löytyy aina kuin pieniä sieniä syksyllä. Niin kauan kun itse palvelu kuitenkin toimii ydinosiltaan voidaan mielestäni isoon osaan valituksista maksuttomissa palveluissa suhtautua kepeämmin kuin silloin, kun ihmiset valittavat toimintavirheistä. Tämän vuoksi itse olin valmis auttamaan koodin kehittämisessä betatestausvaiheessa jotta pahimmilta bugeilta tuotannossa vältyttäisiin ja jotta palvelu saataisiin käyttäjille mahdollisimman hyvässä kondiksessa.

Ikävä kyllä näyttää siltä, että betatestaajia kosiskeltiin vain näön vuoksi: jotain pikkuongelmia korjattiin kyllä testausvaiheessa mutta itse ydintoiminnoista kerrotut bugiraportit jäivät ignoroiduiksi. Olen pahoillani jos joku sankarikoodaaja nyt vetäisee pepsit nenäänsä tämän kirjoituksen vuoksi koska julkisesti tulee haukutuksi koodista jolle ei ole annettu riittävästi aikaa ja resursseja kehittää - en halua yhdenkään nörtin päätä vadille, mutta haluan oikeasti Sanoma Digitalin vastuuhenkilön julkisesti selittävän MIKSI keskeneräinen koodi on viety tuotantoon. Ymmärrän, että lehdille riittää nettisivujen päivittäminen muutaman kerran päivässä, mutta blogien ja blogilistan idea nimenomaan on ajantasaisuus.

Blogilistan koe-eläin

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 27 Mar 2008 09:09:44 +0200

Pääsinpä minäkin testaamaan uutta blogilistaa ja paljon on hyviä ominaisuuksia tulossansa. Muutamia bugeja on osunut eteen ja jotain pientä epäloogisuutta, mutta tämä vaikuttaa pitkälti siltä mitä tässä on pidempään toivottu. Silti blogilista on rss-feederiin verrattuna kankea tapa jatkuvaan blogien seurantaan ja se palveleekin enemmän uusien blogien löytämistä.

Olen jonkinaikaa jo käyttänyt Googlen readeria ulkomaisten blogien seuraamiseen. Olen vakavasti harkinnut siirtyväni siihen myös kotimaisten kohdalla koska silloin kaikki syötteet tulisivat samaan paikkaan. Osa suomalaisista kädentaitajista vain ei salli syötteitä ja osalla syötteet ovat vailinaiset (ilman kuvia) joka vähentää kädentaitopuolen seurattavuutta. Olen kokeillut useampaa rss-feedinlukijaa, mutta en vielä ole löytänyt sitä täydellistä versiota joka pystyisi kaikkeen mitä haluan: omiin kansioihin, omiin tageihin blogeille, blogien luokitteluun tyylillä "luen aina", "luen kun ehdin", "luen joskus". En haluaisi luoda miljoonaa kansiota ja alakansiota vaan haluaisin automaatin joka omien mieltymysteni mukaisesti oppisi tarjoamaan minulle "kiire, luen vain vähän"- valinnalla ne herkullisimmat poiminnat ja "mää täs ajattelin istua tän puoli päivää"- valinnalla kaiken mitä yleensä seuraan. Eikä sekään paha idea ole että readeri ehdottaa syötteitä jotka vaikuttavat samanlaiselta. Ainakin googlella olen löytänyt muutaman aivan helmen tätä kautta.

Jos nyt jotain ominaisuutta blogilistalla erityisesti kaipaan on se, että omat tilaukset voisi itse kansioida haluamallaan tavalla. Nyt kun kaikki teemat ja kaikenlaiset blogit puuroutuvat yhdeksi mediakakofoniaksi tulee toisinaan turhautunut olo. Joinain päivinä kun olisi kiva lueskella neuleblogeja ja toisina taas tekisi mieli lukea ajankohtais-poliittis-ideologisia puheenvuoroja. Tälläistä lukijaa readerit palvelevat paremmin.

Ilmeisesti seuraamansa blogit saisi myös julkisesti näkyviin - tässä kohtaa mulle vain osui vastaan bugi jonka takia en pysty tätä omalta kohdaltani muuttamaan. Tämä varmasti on hyvä tapa löytää uusia blogeja kavereiden mieltymysten mukaisesti. Jos vielä jonain päivänä listoja pystytään hyödyntämään siihen, että minulle voidaan suositella (ostoskorisoftatyyppisesti) muita blogeja sillä perusteella mitä muut samaa blogia lukevat tilaavat, olen tyytyväinen. Blogilistalla kun on senverran kohinaa että uusia helmiä hukkuu virtaan tavattoman paljon liikaa.

Lisäksi ainakin itseäni vaivaa kysymys, mihin sähköpostiosoitettani edelleen jaellaan kun uudessa systeemissä kysytään saavatko yhteistyökumppanit lähetellä mainontaa minulle antamaani spostiosoitteeseen. Koska toteutustavasta ei ainakaan vanhan tunnuksen siirron yhteydessä kerrota mitään, jää avoimeksi myykö blogilista tietoja eteenpäin vai tarjoaako se vain postituspalveluja.

Blogimiittiraporttia täältäkin päin.

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 16 Dec 2007 17:17:36 +0200

Blogimiitistä mm seuraavat huomiot:
- Lord Boredom oli hauska tavata livenä
- Marin tissit vilkkuvat ja pyllyssä on hs.fi tatuointi niinkuin muillakin ostetuilla bloggaajilla
- Kasvi oli hauskempi kuin yleensä, mikä nyt ei yllätä kun törmäämme satunnaisesti lähinnä puoluekokouksissa joissa joko ollaan tekemässä tosissaan töitä tai sitten lauletaan väärällä nuotilla karaokea
- Kari Haakanalla ei ole partaa
- Lupasin Sedikselle kunnon elokuvakritiikin tästä ensiteoksesta. Huoh. Kännissä tulee selkeästi mahtailtua, mutta tulossa on. Vielä. Joskus.
- Mielitty on kaunis ja tietää ihan liikaa natsipornosta. Tosin minä epäilen että se alkoi taas Visukintusta tämänkin keskustelunaihe. Vai oliko sen alku sittenkin Junakohtauksessa? Niin tai näin tuli taas sivistystä jota en erityisemmin kaivannut...
- Lostiksen ja Turistin kanssa hubailtiin vanhaan malliin. Terkkuja myös Mikaelille
- Pää auki on hauska niin blogissa kuin livenä. Ja "sen äiti" Sun Äitis päihitti tekno-gadget kilpailun blingbling korvakoruilla joita kadehtivat kaikki.
- Alternative Arboretumin kanssa löydettiin blogien ulkopuolisia yhdistäviä tekijöitä.
- Kriisin kanssa puhuttiin tisseistä ja keskustatunnelista
- Illemmalla seuraan liittyivät Mitvit, Skrubu, Veera,

Muutamien kanssa ehdin vain vilkutella pöytien yli kuten Tuijan, Jannen, Schizo.Jannen..

Raportti on kyllä puutteellinen, mutta kommentteihin saa ilmottautua. Tiedän että emmentalaukoissani lymyilee ainakin viitisen ihmistä jotka unohdin nyt mainita. Pardon asianosaisille, mutta pitää tästä suoria yhteen kokoukseen - ei niin pyhää päivää etteikö siihen jotain aktiviteettia mahtuisi...

Elämäntapaohjelmista

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 22 Oct 2007 12:15:01 +0300

Mieheni kutsuu elämäntapaohjelmiksi kaikkia sellaisia ohjelmaprojekteja joita käyttääkseen tarvitsee vaan "sisäistää" ohjelman logiikka ja hyväksyä sen rajoitteet ja sen jälkeen assimiloitua ohjelman käyttäjäksi.

Juu.

Mä en nyt aijo sanoa mitään rumempaa Drupalista kuin sen, että sen kuvien käsittelytapa on täysin hanurista ja se on syvältä ja poikittain monissa muissakin suhteissa. rm *

No sit on kans toi phpbb jonka virallista kolmosversiota odotan mielenkiinnolla. Testausten perusteella sekin on hankala elämäntapasofta, mutta onpahan siinä sitten ainakin joitain nykyisessä alustassa olevia ongelmia saatu ratkaistua. Nähtäväksi jää mikä määrä elämäntapaa on siinä samassa tullut lisää.

Facebookin käyttöliittymä on sekin varsin tuubaa. Monet kilkkeet jotka olisi noin teoriassa kivoja tuppaavat kasvattamaan sivua tauhkaiseksi puuroksi. Osa kivoimmista kilkkeistä ei toimi ellei niille mene erilliselle sivulle. Luulen että friends pad saa kyytiä ihan just nyt. Facebook on myös vuosien tauon jälkeen tuonut kiertokirjeet takaisin mun elämään. Erityisen nannaa on nää "jos et lähetä tätä takaisin niin sä et oo oikeasti mun ystävä"- kirjeet. Diggasin niitä jo lapsenakin ihan kympillä heti niiden "lähetä tämä kymmenelle kaverillesi tai saat märkäruven"- kirjeitä.

Mamboa olen Viikki-Seuran puitteissa joutunut käyttämään pidempään. Melkoinen elämäntapasofta sekin. Ja saman sukulainen on Joomla joka tuossa eilen tuli asennettua paikkaan x sivustoa y varten. Joomlan kunniaksi on sanottava se, että vaikka se on varsin elämäntapapainotteinen ajattelumalliltaan se kuitenkin näyttäisi perusjutuissa toimivan tunnin tutustumisella jotenkin, mutta en ole vielä edes uskaltanut alkaa leikkiä templaten tai yhtään muutoinkaan vaativampien ideoiden kanssa.

Kaikenkaikkiaan näihin elämäntapasoftiin menee ihan määrättömästi aika, energiaa ja kärsivällisyyttä. Silloin kun joskus aloin käyttää tietokoneita se helpotti joidenkin asioiden tekemistä. Niinkuin tekstin käsittelyä ja kirjanpidon pitämistä. Nyttemmin tuntuu, että aina kun jotain pitäisi isommin tehdä tai tiedottaa tulee aina vastaan uusi sovellus jonka mukana pitäisi niellä myös sen sisältämä ajattelumalli. Kaikki kunnia erilaisuudelle ja sateenkaariyhteiskunnalle, mutta joskus tuntuu että tietokoneohjelmia kehittävät ihmiset ovat järjestäen ihmisiä, joille ei ole mikään ongelma muistaa että sivun A asetuksiin vaikuttavat myös komponentit 1-400 randomjärjestyksessä. Globaalit muuttujat on näppäriä vasta siinä vaiheessa kun on sisäistänyt mikä globaali muuttuja milloinkin jossain on viturallaan. Sitä ennen ne tuntuvat lähinnä rasitteelta.

Ainoa toimiva elämäntapasofta mikä on vastaan osunut on Settis. Se syö yleensä lähinnä vain aikaa - jota muutoinkaan ei ole liikaa

Mainostusta bloggaajien nimellä

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 14 May 2007 12:14:37 +0300

Tuttava totesi tuossa irkissä, että uusi nettipalvelu terveyskeskus.fi on yllättäen, pyytämättä ja kysymättä lyönyt hänen blogiinsa linkin etusivulta. Terveyskeskus.fi - portaali myös antaa mahdollisuuden pisteyttää ulkopuolista sisältöä . Mistään ei voi päätellä, että sivujen takana oleva yritys Medixine oy toimii täysin blogien pitäjiltä kysymättä vaikka blogiperiaatteet sivulla todetaankin

"Blogi on Internetissä pidettävä päiväkirja, joka usein keskittyy tiettyyn teemaan. Terveyskeskus.fi hakee Internetistä mielenkiintoisia blogeja ja julkaisee niihin linkkejä sivuillaan. Terveyskeskus.fi:n lukijat voivat äänestää palvelusta linkitettyjä blogeja, suosituimmat näkyvät Terveyskeskus.fi –etusivulla.
Blogit eivät ole Terveyskeskus.fi:n sisältöä eikä Terveyskeskus.fi ole millään tavalla vastuussa blogien sisällöstä."

Useammilla osastoilla näyttää olevan osaston aiheen tiimoilta blogeja linkitettynä. Sivulta syntyy kuitenkin selkeästi vaikutelma, että luetellut blogit olisivat jollain tavoin yhteydessä kyseisiin täysin kaupallisiin mainossivuihin koska linkit esitetään osana sivuston sisältöä niin visuaalisesti kuin myös pisteytyksen kautta.

Sivuston toteutus on muutoinkin säälittävä ja amatöörimäinen, ei ainoastaan sisältönsä vaan toteutuksensa puolesta. Ja mahtanenko nyt joutua pahoihinkin ongelmiin kun sivuston webmasteriin yhteyttä ottamatta linkitän blogistani suoraa sivuston linkityssääntöihin, joissa todetaan mm. että "Kaikista linkityksistä tulee ilmoittaa webmasterille sähköpostilla." Öh, eikö teillä ole siellä palvelimella mitään softia käytössä jotta voisitte katsoa ihan itse mistä sivuillenne linkitetään?

Palautetta terveyskeskus.fi:stä voi lähettää tämän webbilomakkeen kautta.

Suosittelen myös jokaiselle blogiin kysymättä linkitetylle blogaajalle sitä, että kirjoitatte blogiinne tiedon, että Medixine Oy käyttää blogianne markkinoinnissaan teiltä kysymättä.

Pöh pöh ja muita kuolemattomia

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 04 May 2007 11:57:49 +0300

Blogipöhinä oli - kuten nämä blogimiitit yleensä - jees. Oli toisaalta vähän yllätys itsellenikin että päädyin olemaan pariinkin pilkkuun asti mukana ;D

Hyvistä yrityksistä huolimatta kukaan ei halunnut enää puhua tisseistä mutta buzzzzzzzwordia veppi kakkonen viljeltiin senkin edestä. Mikä siinä on että maailman tylsimmästäkin ihmisestä tulee het välleen hauska kun se yrittää saada ujutettua sanat "Web 2.0" johonkin oikeaan lauseeseen mukaan. Akateeminen ja markkinataloudellinen kiinnostus sosisaaliseen mediaan on kieltämättä viehkoa, mutta kun itse olen asunut koneen ja netin äärellä jo nyytisistä asti niin aika usein herää sellaisia tyrskynaurukohtauksia kohdissa joissa merkittävimmäksi asiassa nostetaan "ihmiset niinkö ihan itse tekee sisältöä" tyyppiset lauseet. Ainahan niitä on tehneet ihmiset: nykyään vaan on tajuttu antaa pelivälineitä vapaampaan käyttöön ja saatu aikaiseksi tilanne, jossa palveluntarjoajat pääsevät pistämään ison kasan it-jamppoja yt-neuvotteluihin kun ei enää tarvita kuin raamit.

Muutamia uusia kasvojakin näin eilen ja se oli gutaa. Lukulistalle pääsi heti kolme blogia ja kännyn puhelinluetteloon yksi ihminen. Lisäksi mun lauman kavereita ja tuttuja oli paikalla runsaasti - mikä oli sekä hämmentävää että ihanaa. Helsingin pitää olla pieni, silloin se on kotoisa.

Valitettavasti mä en ajatellut linkittää nyt kuin äidille koska kuitenkin jättäisin jonkun vahingossa pois ja sitten harmittaisi. Äiti sentään piti kirjaa läsnäolevista ja lupasi raportoida kaikkien muiden puolesta. Mikä oli ihanan äidillistä niin me saimme keskittyä ~~ottamaan suojakän~~ seurustelemaan ilman raportointipaineita ja nauttimaan kesomorffiinista (= juustonaksuissa on Turistin mukaan heraa, herassa on kesomorffiinia, se on hyvää oloa tuottavaa ainetta).

Ps. Igglon tarjoamat kaksi drinksua taisi olla ne kaksi liikaa. Miksi meillä ei ole roskaruokaa kotona???

Parodia on mahdotonta

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 23 Apr 2007 13:17:34 +0300

Lehti repäisee myös mainonnalla tänään:
Mainosotsikoissa Kontrolli (vartiointipalvelumainos), Skitsofrenia (mielenterveystietoa), Viileetä lastenkamaa (wtf, pimppaa skidisi?!?) ja Psykoterapiapalvelua (perusterapiaa )

Ps. "Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse." Paavo Haavikko

Maanantainilli käsityöblogeista

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 02 Apr 2007 22:39:50 +0300

Hyv on, tänään nillitetään käsityöblogeista kun se taas kerran on tapetilla. Varoitus: tämä ei varmasti ole kaikista hauskaa, eikä tämä nyt kohdennu yhteenkään yksittäiseen kirjoittajaan eikä blogikriitikkoon.

1. Säännönlaatijat. "Käsityöblogissa pitää / ei pidä olla seuraavaa sisältöä" ja "mä en sit yhtään jaksa sellaisia neuleblogeja" ja "tylsää kun tyypit sotkee hyvään käsityöblogiin sitä tylsää arkielämäänsä"- tyyppiset valitukset. Blogi on joka ikisen henkilökohtainen areena jota ei ole pakko lukea jos ei tykkää. Sensijaan se, että ottaa oikein asiakseen valittaa ja määritellä muiden kirjoittamat blogit "oikeisiin" ja "vääriin" herättää mussa aina jonkinverran ihmetystä. Oli se sitten nörttiblogaaja joka vinkuu kauheista neuleblogeista tai neuleblogaaja joka vitisee epäortodoksisista käsityöblogeista tms. Ei kenenkään ole pakko lukea lehdestäkään joka ikistä juttua, mutta blogaajien keskuudessa osa tuntuu suhtautuvan blogeihin siten, että jos joka juttu ei itseä viihdytä ja stimuloi, blogi on "huono". Jotenkin tämä blog-survivor osin myös surettaa.

2. Herneet nenässä jos joku ei tykkää pitsisukista. Neuleblogaajat lienee kaikki paria poikkeusta lukuunottamatta aikuisia ihmisiä, mutta armias jos joku julkisesti tunnustaa ettei esmes pidä pitsisukista/ fair islesta / pääkalloneuleista / slipovereista niin jo joku ottaa tämän henkilökohtaisena kommenttina omista töistään. Kun neulojia on noin giljoona on takuuvarmasti aina joku joka kokee kaiken arvostelun tyyliä kohtaan kohdistuvan itseensä ja juuri männäpäivinä päivittämäänsä kuvaan tälläisestä työstä. Pakko sanoa: kaikki ei tykkää kaikesta, sitä ei tarvitse ottaa henkilökohtaisena loukkauksena edes silloin jos "Minna the neulequeen" ei tykkää virkatuista pitsikukista. Todennäköisesti "Minna the neuleking" tykkää kuitenkin muista käsityöntekijöistä eikä yritä mielipiteen ilmaisulla sanoa samalla, että tyypit jotka neuloo pitsisukkia olisivat huonompia.Ylipäätään tämä ei ole kilpailu jossa eniten suosiopisteitä yleisöltä saanut voittaa levytyssopimuksen ja vuoden keikat Rovaniemeltä Roskildeen.

3.Sisäpiiri ja sen harmittelu. Oikeasti hämmentävää (siis muissakin harrastuksissa tai laumakokoonpanoissa) on se, että erityisesti ne jotka jättäytyvät kaiken ulkopuolelle ovat eniten kateellisia imaginäärisestä sisäpiiristä joka ulkoapäin näyttäytyy kiinteltä poissulkevalta joukolta ihmisiä. Pakko nyt ihan itse todeta tästä neulonnan sisäpiiristä, että vaikka notkunkin neulekanavalla ja Hgin neulontatapaamisissa olen itse omasta mielestäni osa joukkoa johon en kuitenkaan koe kiinteästi kuuluvani. En itseasiassa koe minkään osan porukkaa tai keidenkään tiettyjen ihmisten olevan "the sisäpiiri" vaan pikemminkin näen, että samankaltaiset harrasteet ajaa ihmisiä useasti yhteen jossa väistämättä myös tutustuu joihinkin "ihan oikeasti". En mä edelleenkään tiedä kaikkien neuletapaamisissa olevien ihmisten elämästä muuta kuin sen, mitä ne blogiinsa kirjoittaa ja mitä ne neuloo. Totta, olen oikeasti saanut myös ystäviä tuolta mutta se on ollut pitkälti kiinni myös siitä, että on halunnut oikeasti tutustua itse ihmisiin. Ymmärrän kyllä kynnyksen tulla ensikertaa rehvakkalta vaikuttavan akkalauman neulemiittiin, mutta neuletapaamisissa on uudet otettu vastaan varsin kiitollisuudella. Tilaa on ja tervetullut on vaikka kieltämättä porukka puhuukin paljon ja toistensa päälle. Ikupäivänä en olis tutustunut pariinkaan mahtityyppiin muutoin - hitto, meidän muut yhteiset harrastukset on suurinpiirtein joukkoliikenteen käyttäminen Ja jokainenhan tietää mitä uusille neuleblogeille blogilistalla käy? Jepjep. Mukaan pääsee kyllä jos vain tulee.

4.Tää mun originaali malli. Erityisesti korublogit ovat viimekuukausina kunnostautuneet riitelemään siitä, kuka nyt ensinnä on keksinyt ripustaa tietynlaiset helmet tietynlaiseen jonoon. Aika vähän maailmassa on täysin uniikkeja käsitöitä eikä käsitöiden ideana ylipäätään ole olla originaaleja luomuksia. Jossain kohtaa meillekin on rantautunut USAsta tämä ajattelumalli jossa jokainen luova ihminen on taitelija. Ei tarvitse olla: käsityö on taitolaji, idealaji ja tekniikkalaji. Taitojen kehittyessä myös kyky soveltaa oppimaansa uusilla tavoilla kehittyy. Oikeasti teknisiä tapoja toteuttaa samasta kasasta tavaraa jotain päälle puettavaa on useita mutta silti melko rajallinen määrä. Todella harvoin oikeasti näkee aidosti uniikkeja töitä, monestikin upeita, ihania, hienoja, täydellisiä. Useimpien korujen esikuvat ovat meille kaikille tuttuja kun yhteys tajutaan. Ei nyt tarvitse penkoa edes historiaa Etruskeista Egyptiin vaan esikuvia löytyy paljon lähempääkin. Näemme jokainen päivittäin niin töllössä, mainoksissa kuin vaikkapa nettiä surffatessamme koruja ja vaatteita, joita myös itse kopioimme, varioimme ja ideoimme eteenpäin. Osittain tarkoituksella, mutta hyvin pitkälle vielä enemmän tiedostamatta. Tottakai törkeitä plagiaattejakin tehdään, mutta suurin osa haloosta kädentaitoblogeissa niin meillä kuin ulkomaillakin tuntuu pohjimmiltaan olevan omaa epävarmuutta asemasta lauman jäsenenä.

5. Varkaat. Aika harvoin käsityöblogeissa tylysti kopioidaan toisilta (tunnetuilta) käsityöntekijöiltä kuvia tai malleja, mutta sensijaan lehdistä ja kirjoista julkaistaan materiaalia aika surutta. Aika monelta on myös jäänyt alkeetkin tekijänoikeuksista lukematta ennenkuin omat sivut täytetään Disneyn hahmoilla yms. Muutamat käsityöblogaajat ottavat lehtikuvasta kuvan digikameralla ja rajaavat sen siten, että se näyttää heidän omalta kuvaltaan ja keräävät sitten kehuja hienoista kuvistaan. Jotkut skannailevat lehdistä ohjeita ja julkaisevat niitä blogeissaan. Toisten nettisivuilta saatetaan myös kopioida kuvia omaan blogiin siten, että ne oikeasti latautuvat toisilta sivuilta vieden myös samalla toisten kaistaa. Onpa nyt nähty sekin käsityöblogi joka oli tehty kokonaan toisten netistä kootuilla kuvilla ilmeisesti googlemainontaa kerämään. Kokonaisuudessaanhan tekijänoikeus ei ole mitenkään selkeä ja yksioikoinen juttu ja tulkintakysymyksiä on miljoona auki, mutta perusasiat ovat aika selkeitä. Se, että kaikki tekevät jotain ja se parantaa blogilistasijoitusta ei kuitenkaan riitä muuttamaan varastamista oikeaksi.

Äideistä parhaimman sain?

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 23 Mar 2007 08:56:52 +0200

Vapauttavaa. Hulvatonta. Tämä blogi kirvoitti pitkästä aikaa parhaimman "kahvit-näyttöpäätteelle"- naurun.

Aika-ajoin sitä täällä angstaan aihetta "olen huono äiti" ja katson toivottomia tavarakasoja ja mietin kaikkea sitä mitä olisi pitänyt lasten takia ehtiä ja jaksaa tehdä, mutta joka lojuu puolitekoisena ja keskeneräisenä jossain. Viimetingassa askarrellut synttärikortit, korjaamatta jääneet farkut, alati hukassa olevat vaatekappaleet joita juuri tänään tarvitsisi, pesukoneella pilatut vaatteet. Kaikesta voi kantaa syyllisyyttä - ja kantaakin - jos rupeaa äidiksi.

Aina on liian vähän aikaa lapsille, liian vähän läsnä, liian vähän korvia kuulla olennaisuuksia, liian vähän kiinnostunut lapsen asioista kun omat murheet valvottavat yöt läpeensä. Pelkää tulevaisuutta ja sitä, millaisen maailman on oikeasti lapsilleen rakentamassa. Haluaa tehdä oikein ja pelkää ettei silti pysty.

Jotenkin tälläisen keskellä blogi, jossa revitellään huumorin keinoin kaikilla näillä asioilla vain osuu. Sekä hyvässä että pahassa.

Ja kyllä, mulla on tosi paha olla. Tämä ei kuitenkaan ole oikea paikka asiaa vatvoa eikä se ole oikein kumppaniakaan kohtaan. Silti on sanottava: vaikka parhaansa tekee joskus asiat silti menevät solmuun. Selvittely vie kaiken energiani enkä tällähetkellä aina oikeasti jaksa kuunnella kavereiden murheita kun yritän rämpiä hengissä seuraavaan aamuun, ja sitä seuraavaan. Kiitos silti ystäville jotka jaksavat tukea vaikka en kerro juuri mitään muuta kuin hajanaisia epäselviä palasia ja kiitos sinulle joka oikeasti tiedät kaiken. Se, että minulla on ihmisiä ympärillä antaa toivoa.

...Tissit...

Ps. lähettäkää mielummin hasselilinkkejä kuin huolestuneita kyselyitä tai tsemppauksia. Kaipaan ensimmäisiä enemmän kuin jälkimmäisiä.

Kolmen vuoden polkka

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 07 Feb 2007 00:06:00 +0200

Tämä blogi on nyt sitten kolmivuotias. Hupsistakeikkaa.

Toistaiseksi en ole kokenut mitään muiden blogaajien kirjoituksista tuttua erityistä blogiloppuunpalamista, mutta toisaalta kirjoitan siitä mitä milloinkin haluan. Elämä on muuttunut, minä olen muuttunut, tilanteet ovat muuttuneet, ja blogi niiden mukana. Blogimuoto selkeästi sopii mulle joka en todellakaan jaksa sivuja sen ensimmäisen kertarysäyksen jälkeen hirmuisen aktiivisesti päivitellä. Alunperin varsin monologinomainen puuhake on tuonut elämääni ison liudan ihmisiä, joista osaa tohdin jo nyttemmin kutsua nimityksellä ystävä. Ja toisen mokoman tuttavia joiden kanssa törmäilen julkisissa liikennevälineissä, blogimiiteissä, Rikhardinkadun kirjastossa ja vieläkin omituisemmissa yhteyksissä. Kuten taannoin eräässä pömpöstelypalaverissa pöydän toisella puolella istuikin yllättäen tyyppi jonka olin edellisen kerran nähnyt melko myötäisessä blogimiitissä...

Joo. Elämältä tää on maistunut ja maistuu edelleen. Siksi ajattelin edelleenkin olla blogaaja (yhdellä geellä) ja jatkaa polkkaamista (kahdella koolla).

Ja älkää kysykö kenelle mä kirjoitan. En minä tiedä. Milloin kenellekin. Itselleni. Ystäville, tuttaville, ihmisille. Lapsilleni jonnekin tulevaisuuteen - siihen jossa he heräävät ihmisiksi ja haluavat tuntea vanhempansa ihmisinä (öh, kahdenkymmenen vuoden päähän). Toisinaan maailmankaikkeudelle tai koko kansakunnalle koska minulla on Tärkeää Asiaa (tm).

Vaan: kun noi tissit on kokeiltu, ja Pinserilässäkin on saman kuun aikana linkitetty tännepäin pari kertaa täytyy vielä kokeilla tilaajamäärien kasvattamista blogitauolla, joka myös jonkun lähteen mukaan toimii sijoituksen nostamisessa Koska sijoitus listallahan se ratkaisee mm. kaikki henkilökohtaiset ongelmani, poistaa ihottuman, saa mut laihtumaan, siivoaa kämppäni ja saa minut uskomaan itseeni. Ai ei vai? Darn.

Eivais, nyt on loman paikka. Irrotan pari kertaa vuodessa napanuoran internetistä ja se kohta on nyt tässä.

TissiHamsteri LankaHaakana - kaikkien hyvien puolesta pahoja vastaan

nospam@example.com (Pörrö) — Sun, 04 Feb 2007 13:39:57 +0200

Olin sillä kanavalla jolta tissiblogaus lähti ja olen itse osin tähän syypää. Koska hämmennys on hauskaa vain jonkinaikaa avaan sitten sanaisen arkkuni minäkin siitä, mistä kaikesta on ja voi olla kyse. Sillä, kuten kaikissa meemeissä, tässäkään ei ole vain yhtä osallistujaryhmää ja näkökulmaa vaan tämä kaikki mielestäni kuvaa hyvin olennaisella tavalla jotain internetistä, nettiverkostoista, blogeista ja ihmisen luonnosta noin ylipäätään.

Olipa kerran blogistan joka iloitsi vapaasta kansalaistoiminnasta ja siitä, että blogilistalta saa itse valita millaisia blogeja seuraa. Ja olipa kerran blogilista jonka kärjessä roikkui muutama hauska jamppa ja useampi teknillisesti suuntautunut ihminen. Blogeista povattiin yhtä suurta mullistusta kuin kännyköistä - tosin ilmiselkeästi ajatellen että itse tekniikka pysyy sisällön sijasta pääosassa. Vaan eihän se niin ole mennyt kuin korkentaan kännyköiden kohdalla - ja siinäkin loppuviimeksi arkipäiväistyminen on tehnyt ilmeisesti yhden ihmisryhmän (jo ongelmaksi koettavan kokoisen?) elämän jakamisesta puhelinluettelonsa kanssa aika reaaliaikaista rss-syötettä.

Olipa kerran myöskin neuleyhteisö jossa löydettiin blogien harrastekäyttömahdollisuus ja todettiin, että blogit ovat erittäin hyvä tapa jakaa harrastustietoutta toisille harrastajille ja muutoinkin esitellä väkerryksiään. Kun lähes joka kodissa on vähintään se yksi tietokone ei lienee mikään hämmästyttävä uutinen että balttiarallaa 20 000 aktiiviharrastajan joukosta löytyy ne 400+ blogaajaa kertomaan neulomisesta. Ehkä hieman yllättäen neulojista muodostuukin blogistaniassa noin 20% osuus kaikista blogaajista kun normaalielämässä neulojat ovat paljon pienempi vähemmistö. Kyllähän se vähän vääristää käsitystä siitä mitä koivun ja tähden alla tehdään jos blogilistan blogien sisällön perusteella katsotaan...

Tammikuun loppuun ja Helmikuun alkuun sijoittui blogilistalla kaksi näkyvää tilannetta: nekin mattimyöhäiset eduskuntavaaliehdokkaat jotka aikaisemmin eivät ole bloganneet alkoivat syöttää listalle blogjaan joiden sisältö oli pitkälti "perustin kampanjablogin" ja "seuraa suosikkiehdokkaasi matkaa eduskuntaan". Näistä vaaleista on povattu blogivaaleja joka selkeästi on kirvoittanut osaa ehdokkaista aloittamaan blogin ilman mitään sanottavaakin. Blogilistaa pidetään joidenkin toimesta mainosareenana jolla näkyvyys (siis listasijoitus) on Merkittävä Asia. Eräs hieman ulalla oleva tyyppi oli pahoitellen vaalikampanjansa avajaisissa erään nörtin kuullen todennut että kuumalla listalla hänen vaaliblogiaan ei erota kaikkien niiden muiden (lanka)blogien joukosta. Että onkohan noilla blogeilla nyt oikeasti mitään virkaa???

Samanaikaisesti aloitettiin myös jokavuotinen lankahamsteritempaus jossa osallistuvat neulojat paastoavat langan ostosta. Koska edellisellä kerralla saimme aikaiseksi bloggerin blogin täyttymisen (öh, älkää kysykö, mutta satakunta ahkeraa naista saa kummasti tuotettua materiaalia teratolkulla) jaettiin hamsterit emon toimesta useampaan ryhmään jotta hamsteritempauksen blogaukset saataisiin kaikki talteen. Syntyi blogit Lankahamsterit 1- 7 jotka ampaisivat luonnollisesti kuuman listan kärkeen hamsterikuukauteen osallistuvien (reipas sata neulojaa) tilattua blogit itselleen.

Puf. Kuuman listan kärjestä hävisivät Oma Nimi - tuleva kansanedustaja ja Oma Nimi - paremman elämän puolesta otsikoidut blogit. Kauheaa. Erityisen kauheaa tämä on niille mainostoimistoille jotka ovat blogijulkisuudesta tehneet Tärkeitä Analyysejä ja myyneet sitten ehdokkaille sivustotilaa lupauksilla että blogilista on se tapa saada nuoriso äänestämään ja halpaa mainosta itselle. Nyt ehkä sinne mainosmaailmaan voisin tälläisenä pitkään netin ääressä viihtyneenä vinkin antaa: vaaleissa ääniä ei todennäköisesti saa blogin nimellä tai listasijoituksella vaan ihan sillä perinteisellä sisällöllä ja äänestäjien motivoinnilla.

Sitten oli kanssa nörttejä jotka pitivät hamsteriblogien maihinnousua tavalla toisella hauskana ja huomioimisen arvoisena. Syntyi teekkarihuumoria ja ihan perinteistä kolumnikärjistystä vastaavia kirjoituksia aiheesta. Perustettiin uusia lankahamsteriblogeja ja nimettiin vanhoja langoin ja hamsterein somistettuina. Ja kuten se perinteinenkin hamsterdance, myös tämä meemi lähti leviämään. Kuka mistäkin syystä tarttui vihjeeseen ja toteutti sitä kukin omalla tavallaan. Olen nauranut itseni tärviölle blogilistan kanssa. Ja niin nauroimme eilen neulontairkissä ja siinä sitten vitsailtiin, että meidänkin pitäisi neulontablogien nimiin lisätä hamstereita. Tästä piti tulla Ihan Kiva Hamsteri. Mutta sitten - kuten tuolla porukalla aina - puhe meni taas tisseihin ja rupesimme kehittelemään neuleblogeista tissi-versioita. Ennenkuin kukko kolmesti kiekui meitä tissiblogaajia oli jo paljon Ja tissit ovat edelleen kasvussa päin.

No, mutta, aina kun jollakulla on hauskaa on jollakulla sitten epäkivaa. Näin se vaan menee vaikka tuskin ketään on erityisesti tarkoitettu loukata.
Toiset ovat saaneet lisää lukijoita, jotkut menettäneet ja yleistä keskustelua blogilistan käyttötavoista on käyty. Kun blogilista on tehty ihmisten käytettäväksi, ihmiset käyttävät sitä keskimäärin niinkuin haluavat. Osa käyttää sitä jakaakseen tai ottaakseen suosiota pois ja osalle se on vain työkalu jolla lukea blogeja. Toiset tilaavat kaikki neuleblogit ja jotkut eivät tilaa ollenkaan politiikkablogja. Ja näin on mielestäni hyväkin.

Lisäksi joitain aateeämmiä ilmeisesti närpii että naisen lisäksi saamatta jää myös bloginlukijat. Joitain neulojia närpii se, että koetaan ettei olla tervetulleita blogistaniaan koska neuleblogeista ei kaikki tykkää. Jotkut eivät ymmärrä mitä hauskaa on hamsteri-nimisissä blogeissa ylipäätään ja toiset taas kokevat ahdistusta tisseistä. Yhtä porukkaa ylipäätään tuntuu vaivaavan kaikki lapsellinen ja leikkimielinen ja muutamia taas tuntuu vaivaavan että leikkimielisyyttä on ihan liian vähän. Ja osa vaan tässäkin kohtaa kokee ulkopuolisuutta eikä ollenkaan ymmärrä mitä se SISÄPIIRI taas oikein duunaa.

Kaikkia ei voi kukaan miellyttää, mutta omasta puolestani sanon, että ainakin itselläni on ollut hervottoman hauskaa. Olen tosin luokitellut itseni kuulumaan niin neuleblogaajiin, pitkäaikaisblogaajiin, nörtteihin, nettiveteraaneihin ja mitävielä.

Ps. Tälle blogille ilmestyi eilen viisi lukijaa lisää ja tänään yksi närkästynyt "minä pudotin sinun kamalan lapsellisen pornoblogisi pois blogilistalta" sähköposti.Rivointa mitä olen kehdannut tehdä taisi olla linkittää ullan k-18 extraan joten on kyllä ihan mielenkiintoista nähdä miten aikuiset naiset suhtautuvat sanaan tissi blogin nimessä

Metablogausta vaihteeksi

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 22 Jan 2007 00:14:54 +0200

Jotenkin mennyt viikko on mennyt taas metablogistisia miettiessä tuossa työntehon ohella.
Ensin multa kyseltiin lautakunnassa blogaamisesta kysymyksiä, jotka hieman hämmensivät. Itselle netin ääressä aikuisuuteni viettäneenä tuntuisi jotenkin vieraalta olla hiljaa kun kerran mulla sananvapaus ja äänioikeus on, mutta ehkä tämä kaikki vaikuttaa toisesta vinkkelistä (ainakin osin) huomionhakuisten tyrkkyjen ja elämättömien ressujen areenalta, jossa blogeja luetaan kun itsellä ei ole säväreitä omassa elämässä.

Sitten Mitvit avasi keskustelun siitä kuinka blogit "tahmaavat paikoillaan koska yksikään ei ole laajasti merkittävä". Tiivistelmäni karkea raju yleistys sallittakoon - lukekaa itse mitä miekkonen kirjoitti.

Jotenkin mua aina ihmetyttää tämä tarve sille, että yksittäinen blogi tai edes blogit ilmiönä olisivat jotain ensiluokkaisen uudenkiehtovan superhypeä. Ei tekstien muoto ja saatavuus itsesään tee ihmeitä. Karu tosiasiasia on, että merkittäväksi ilmiöksi nousee vain mainstreamsuosiolla ja sitä saa netissäkin helpoiten joko puhumalla seksistä, lainaamalla muita blogaajia, joutumalla henkilökohtaiseen kriisiin tai neulomalla. Ilman mainstreamhuomiota ei synny ilmiötä. Ja oikeasti se googlen haetuin aihepiiri ei kuitenkaan ole uraanikaivausten eteneminen Suomessa. Poliittisyhteiskunnallisia blogeja on kyllä olemassa, mutta niiden lukijakunta taitaa olla pitkälti niitä, jotka jo muutoinkin ovat politiikkaan tai yhteiskunta-aktivismiin sisälle astuneet.

En tiedä millaista vaikuttavuutta blogeilla kuvitellaan ja halutaan olevan, mutta itse ainakin näen paljon sellaisia asioita jotka ovat historiallisesti uutta, kuten äänioikeuden leviämisen yhä useammille maan hiljaisille. Edustuksellisessa demokratiassa on varsin uusi ajatus se, että joka ikinen kadunkulkija voi saada mielipiteensä julki ilman väliportaiden sensuuria. Näen tämän isona ja positiivisena muutoksena. Noin 8000 blogia pystyy vaikuttamaan tähän maahan halutessaan hyvin vahvasti koska asioista päättää 200 ihmistä. Jos jokainen meistä blogaajista esim. valitsisi eduskunnasta edustajan jolle kohdentaisi julkisia odotuksia ja vaatimuksia, mielipideilmasto olisi aivan toinen kun nyt. Näin tapahtui jossain määrin ilmiöksi asti tekijänoikeuslain tiimoilla ja se aiheutti paljon pahennusta ja suoranaista pelkoa. Kansan tulee puhua vain harvoin ja silloinkin mielellään siitä, olisiko Kaki sittenkin ollut Saria parempi Big Brotherin voittaja.

En usko että pelkkää blogia kirjoittamalla kukaan yksittäinen ihminen voisi kasvaa merkkipersoonaksi jonka sanomisia kuunnellaan niin tosissaan, että se lävistää koko yhteiskunnan. Silti blogistaniassa on monia Hectoreita, Juiceja ja Junnu Vainioita joiden arvo varmaan vasta on hiljalleen löytymässä. Blogistaniassa myös köyhällä, yksinäisellä, rumalla, alikoulutetulla, lihavalla tai/ja rammalla voi olla suosiota, joka perustuu ihmisen omaan persoonaan - tai kirjoittajanlahjoihin. Iroonista kyllä henkilökulttia ei ehkä samalla tavoin synny silloin, kun ihminen itse edustaa itseään eikä tule esitellyksi keltaisissa lööpeissä.

Toinen tärkeä aspekti blogien vaikuttavuudessa on totuudenmukaisuus - tai ehkä se henkilökohtainen julkinen mitä kukin meistä on valmis itsestään kertomaan.
Lehtien toimituksessa toinen ihminen kirjoittaa haastattelun itse asettamiensa kysymysten pohjalta ja joku kolmas otsikoi tekstin perusteella raflaaavat väliotsikot. Televisiossa haastattelusta näytetään se pätkä mikä on valittu. Blogeissa ihmiset kertovat sen tarinan jonka haluavatkin kertoa; alusta loppuun tai osin, miten vain itse haluavat elämäänsä leikata ja ohjata. Siinä missä valtamedia suodattaa, sensuroi, tiivistää ja poistaa jää blogeissa tehtävä jokaisen kirjottajan ja lukijan väliseksi valinnaksi. Se toki tekee blogeista osin raskaslukuisia. Kun kirjoittajien teksteissä olisi aina tiivistämisen varaa - tässä blogissa nyt erityisesti - jää käteen usein iso kasa napanöyhtää ja vain muutama raakatimantti. Mutta joskus ne ovat sellaisia aarteita joiden takia kannattaa lukaista ne kymmenen parturikäyntiä, koirankynnenleikkausta, neulepaitaa ja shoppailuraporttia. Koska viisaimmatkin meistä ovat monissa asioissa täysin tavanomaisia.

Keskiviikkonilli

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 17 Jan 2007 16:09:42 +0200

Helsingin sanomilla on meneillään läskikapina jonka tarkoituksena on ilmeisesti pyrkiä kansanvalistamaan ylipainoista Suomenmaata. Ideana hyvä ja kannatettava. Mutta.

Tehostaaksensa valistusta Hesari on avannut sivuilleen keskusteluketjun, jossa voi nimellä mainiten haastaa kanssaihmisiä laihduttamaan. Haasteesta Helsingin Sanomat kirjoittaa näin:

"Helsingin Sanomien läskikapina innostaa ihmisiä laihtumaan. Voit osallistua kapinaan haastamalla mukaan myös ystäviäsi, sukulaisia tai kanssaihmisiä esimerkiksi työpaikalta, urheiluseurasta tai kotikaupungista. Yksittäisten ihmisten lisäksi myös yhteisöt voivat heittää haasteita kilonkevennys talkoisiin. "

Ketjussa sitten Meriläisen Reetta ja Hyssälän Liisa osoittelevat nimeltä omasta mielestään laihdutusta tarvitsevia henkilöitä.
Liisan ja Reetan olisi molempien syytä katsahtaa peiliin ja miettiä, haluaisivatko että heidän puutteistaan julkisesti nimellä osoitellen huomauteltaisiin? Innostaisiko se heitä todellakin muuttumaan vai olisiko se vain nöyryyttävää, ahdistavaa ja painostavaa?

Mitä seuraavaksi, lähteekö Hesari kampanjoimaan "lopeta tupakointi", "älä juopottele" tai "älä petä kumppaniasi"kampanjoilla joissa myös julkisesti nimellä mainiten puututtaisiin ihmisten henkilökohtaisiin asioihin?

Muokkaus: Tulipa mieleen vielä sekin, kuinka laillista tuollainen ihmisten nimien painaminen julkimediassa tälläisissä yhteyksissä on. Osaako kukaan sanoa?

Disclamer: Olen ollut useampia vuosia ylipainoinen. Viimeisen 8 kk aikana olen laihtunut yli 15 kg tekemättä juuri minkäänlaista elämäntaparemonttia. Miten se on mahdollista? Se on mahdollista silloin kun ylipaino aiheutuu fyysisestä sairaudesta joka saadaan vuosien jälkeen parantumaan. Nyt kun en laihduta laihdun: aikaisemmin kun laihdutin tulin vain sairaammaksi.

Naisia putkessa - tai jotain

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 05 Jan 2007 00:59:54 +0200

Hämmentävää. Tämä blogaus osui yllättävästi.

Myös minulla on läheinen suhteeni kolmeen näistä artisteista enkä tiedä laittaisinko ne omaan topvitoseeni. Aloin jo kirjoittaa jotain ja tajusin, että nyt mennäänkin minun henkilökohtaisen rajoilla niin syvään että tätä pitää hieman miettiä.

Hämmentävää.

Tähän asti rajan veto julkisen ja ei-julkisen kohdalla on ollut sinäänsä helppoa että olen aikalailla tylysti raakannut blogista ulos parisuhteen ja lapset mitä nyt ohimennen näitä muistiin raapustan aikalailla pintapuolisesti. Olen yrittänyt puhua itsestäni ja välillä sanonut enemmänkin kuin ehkä tarpeen olisi. Kertaakaan en ole katunut, muutaman kerran olen kyllä hävennyt ja pelännyt juuri julkaistuani tekstit, mutta sekin on valunut pois.

"Kaikkein yksityisin on kaikkein yleisintä" toistettiin kirjoittajakoulutuksissa. En kuollaksenikaan muista ketä siinä siteerattiin vaikka sitä olen itsekin mantrana toistanut koettaessani kirjoittaa vähän enemmän kuin orvaskettä, hieman enemmän verenkiertoa, sydäntä, sielua. Mutta kertoa nyt niin intiimistä asiasta kuin itselleen läheisestä musiikista?

(Hitto, mun kädet hikoaa, tää on oikeasti uskomatonta! Miksi???)

No, mainitaan nyt sitten artisteista ensin vaikka Vega, se hämmennys ja kaaos miltä tuntuu havahtua ensimmäisestä seksiä sisältäneestä parisuhteesta eräänä yönä radion ääressä siihen, että kuulee laulettavan omasta elämästään asioita, joita ei tunnusta kunnolla edes itselleen. Se ei ollut ensimmäinen Vegan biisi - jotain kasetilla taisi jo olla ja jossain klubikeikalla saatoin jo tuossa vaiheessa ollut olla järkkärinä - mutta ensimmäinen jonka vaikutus oli käsinkosketeltava. Siltä päivältä päiväkirjan sivut revin useita vuosia myöhemmin yksiössä Tapiolassa kun Z oli tulossa kahville. En enää muista miksi revin ne ja mitä niissä luki - ja nyt lukisin ne sivut mielelläni ymmärtääkseni enemmän. Vega on kulkenut mukanani vuosia vaikka laulujen sanat ovat muuttaneet merkitystään sitä mukaa kun elämästä on tullut monimutkaisempaa. Lempibiisiäni ei löydy putkesta, mutta se on tämä.

Ja Amelia, oi Amelia. Mitcheliä laulettiin joskus enemmänkin siillä porukalla ja Amelia oli niitä mitä itse lauloin kun T soitti kitaraa, mieluiten nuotiolla tai mökillä, tai treenikämpän nuhjuisessa keittiössä istuessa. Ystäväni T jonka isä oli lennonopettaja ja joka vei minut cesnalla synttärikahveille Tampereelle. Jonka isän mersua ajalin viikonloppuöisin useita kertoja Oulusta Helsinkiin hyvällä palkalla kun tämä ei ollut ajokunnossa tai päätyikin lentämään takaisin (toisten kyydillä). T jolla myös oli Korg M1 ja joka ei koskaan arvostellut yhtäkään ystäväänsä negatiivisesti vaan joka aina osasi sanoa jotain hyvää kaikista. Aina. Ja heidän häissään, pukeutuneena frakkiin koska olin best man, ja se pappi joka hississä taivasteli ettei ole koskaan kuullut häistä joissa best man on nainen ja minä totesin, että eipä näitä muutoinkaan raamatussa vilise. Ja kun N menetti duunin raskauden takia kun makasi sairaalassa melkein 6 kk. Ja kun R syntyi ja en tiennyt lapsista mitään enkä ollut nähnyt kellään niitä vielä ja minusta tuli silti kummi. Ja kun T muutti perheineen saksaa ja vuosien aikana katosi elämästäni kuin Amelia tutkasta.

Ja bagdad cafe. Tärkeä merkkipaalu tämänkin tunnusbiisi jossain vaiheessa, muttei omalle listalle päätynyt olisi, kuitenkaan, vaikka tarina on tärkeä monintavoin merkkipaaluna, helmenä elämän ketjussa. Niin tärkeänä kuitenkin että taannoin Raisalle kahville mennessä ostin sen kurvista itselleni dvd:llä.

Mutta mitä itse lisäisin listaan kahden ensimmäisen lisäksi?
Jane Siberry, Calling all Angels. Sen lisäksi että biisi on ollut lempielokuvassani se oli jo sitä ennen tuttu toisaalta. Until the end of the worldin olen nähnyt leffateatterissa vissiin kuutisen kertaa, videolta pari kertaa. Ensimmäinen kerta räjäytti tajunnan. Tähän liittyi myös rakastumista ex mieheen, lämmintä kesää, wannabekirjailijan kertakaikkinen inspiroituminen aivan toisenlaiseen tarinankerrontaan. Elokuvan mahdollisuudet. Nykytekniikka vastaan alkuasukkaat. Naiset, miehet. Itseensä kääntyminen ja itseltä pelastautuminen... Ex pääsi leffasta irti alle kahdessa kuukaudessa, minä en vieläkään vaikka rakkaus on aikapäiviä sitten kuollut eikä muistoja noilta ajoilta muutoin enää paljoa ole myöhemmin tapahtuneen tauhkan vuoksi. Mutta edelleen Until the end of the World ja sen musiikki koskevat, koskettavat lähinnä taiteilijasielua minussa vaikka en osaa selittää miksi koska siihen liittyisi niin paljon kaikkea sellaista joka ei oikeastaan liity mihinkään.

Vähän sama juttu Magnolian kanssa - josta Aimee Mann ja Wise Up, Save me tai One is the loneliest number. Aimee Mannia ei tosin oikeastaan tarvitse selittää tahi perustella - itselleni tämä on näitä tyttöjuttuja samalla lailla kuin PMS, suklaa, tosi isot tissit tai monen tunnin puhelut.

Ja sitten on vielä Maarit Hurmerinta, jota kuuntelen joka kevät, jota lukiossa laulettiin bileissä, jonka ääntä yritettiin matkia kilvan, jonka musiikki (yllättäen myös itselleni) auttoi minut täysjärkisenä läpi ensimmäisen vaikean raskauden sairaalareissujen sillä välin kun ex hoiteli sihteeriään, musa joka lohdutti kun lapsi huusi koliikkia. Jotain johon kiinnittyi päiväkirjan sivuja enemmän kuin päiväkirjoihin koska niitä ei uskaltanut kirjoittaa. Paljon biisejä, joiden kuunteleminen väsyneenä saa elämän kuvakirjan valumaan esiin kuin leffan. Leffan jota en halunnut katsoa, jota esitetään väärässä kuvaformaatissa kummallisilla äänillä.

Ja nyt kun sen kirjoitin ei enää tunnu siltä että olisi paljastanut itsestään mitään niin intiimiä ettei sitä voisi jakaa, mutta kun tätä alkoi kirjoittaa tuntui siltä että haukkaa ison hatullisen wembley stagea pienillä mustapippureilla terästettynä. Hurja tunnelataus aivan triviaaliin juttuun - täytyypä keskustella itsensä kanssa ja ihmetellä, mistä muualta tuulee kuin tuolta ulkoa.

Eräskin joulukortti

nospam@example.com (Pörrö) — Fri, 22 Dec 2006 16:37:13 +0200

Istahdin siivouksen keskellä hetkeksi alas ja lukaisin blogilistalta päivittyneet. Nyt jaksaa taas jatkaa uurastusta kun on nähnyt Schizon joulukortin.

Joulukuun traditioita ja kapinajulistus

nospam@example.com (Pörrö) — Wed, 13 Dec 2006 15:35:59 +0200

Muutama mielenkiintoinen kirjoitus juhlapyhiin ja traditioihin liittyen: Lucianpäivä ja missäs se Jeesus syntyikään.

Vaikka hyvään traditioon ei oikeasti tarvita kauheasti historiallista pohjaa eikä siitä yleensä olla kiinnostuneita, molempien kirjoitusten sisällössä on paljon sellaista, joka kannattaa lukea läpi ihan ajatuksella.

Yhdelle tuttavalleni tuli tänään suurena järkytyksenä kun kerroin, ettei meillä syödä jouluruokia vaan yleensä jotain tapaksia sekä paahtopaistia, mutta että harkitsen vakavasti venäläisen aterian järjestämistä täksi jouluksi. Ilmeisesti aiheesta ei olla puhuttu aiemmin - minut livenä tuntevat kyllä yleensä tietävät, että vaikka joulu on mulle harvinaisen tärkeä juhla, eniten minua joulussa kiehtoo hyvässä seurassa hyvä ruoka joka IMHO on ihanjotainmuuta kuin sianpeppua ja laatikoita. Anyways, tulin sitten kysäisseeksi että mistähän tuttuni luulee jouluruokaperinteen saaneen alkunsa ja kysyin, syökö hän perinteisiä jouluruokia koska pitää niistä vai koska niin on tapana. Mielenkiintoista kyllä tuttavani kertoi, että oikeastaan hän ei voi sietää laatikoita ja inhoaa myös lipeäkalaa. Että tarkemmin ajatellen tätä joulun menyytä voisi ehkä vielä harkita uudemman kerran perheen kanssa. Naurettiin loppuviimeksi molemmat oikein kunnolla.

Rohkeasti vaan. Kapinoikaa ja tehkää itsenne onnelliseksi. Ei ole jouluruokapoliisia joka tulisi teille sormi ojossa sakottamaan jos ette syö sitä mitä äitinne ja isoäitinne söivät. Joulun traditio "mässäily" toteutuu ihan yhtä hyvin muillakin ruuilla

Maanantainilli 8

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 20 Nov 2006 23:08:13 +0200

Tänään nillitän vaarallisista kädentaito-ohjeista (kadotettuani jo yhden puoliksi kirjoitetun polkkauksen olen muuten aika nillittävässä vireessä...)

1. TULI. Kaikkihan tietävät että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Siitäkin huolimatta tuhansissa lastentarhoissa tehdään tänäkin vuonna pilttipurkeista tuikkulyhtyjä jotka palotarkastajaltani saaman tiedon mukaan ovat äärimmäisen vaarallisia tuikkujen kanssa käytettäessä. Tuikkukynttilöiden tiedetään leimahtavan jo silloinkin kun niitä käytetään ohjeiden mukaan (palamattomalla alustalla ilmavassa astiassa vähintään 5 cm. etäisyydellä toisesta tuikusta). Kotivinkin kannessa tuikkujen pinnalle oli vielä virkattu/solmittu jotain salomonin solmuilta näyttävää mohairia. Paloturvallista? Ei tosiaan. Suuri Käsityölehti taas ohjeisti päällystämään kynttilälyhtyjä huovalla, Moda kultaisella paperilla.

Kädentaitomessuilla viimeviikonloppuna oli joku Darwin esitellyt kuinka kynttilöihin voi decoupage lakalla kiinnittää vaikkapa kakkupapereita ja suhtautunut menetelmän paloturvallisuuskyselyihin lähinnä pilkallisesti. Samaa tulenpalavaa linjaa edustavat myös useitten eri lehtien kynttilämansettiohjeet joissa kynttilämansetti tehdään toinen toistaan paloherkimmistä materiaaleista ja sitten kuvataan kimmeltävässä täystulessa studiossa jossa sekä valomies, kuvaaja ja vähintään kuvausassistentti herkeämättä sitä tuijottavat. Oikeaoppisestihan palavista materiaaleista tehdyt mansetit pitää poistaa ennen kynttilän sytyttämistä, mutta eipä tätä juuri kukaan tiedä koska sitä ei koskaan missään näe.

En voi lakata hämmästelemästä näitä lehtiä jotka vuodesta toiseen saman numeron sivuilla julkaisevat jokavuotisen paloturvatiedotteen ja sitten ohjeistavat lukijoitaan tekemään moninverroin vaarallisempia virityksiä kuin konsaan myyntiin saisi laittaa.
(Lisätietoa paloturvasta esim. täältä, täältä ja täältä. )

2. SÄHKÖ. Useissa telkkariohjelmissa on viimeaikoina tehty roinasta valaisimia paljoa piittaamatta sellaisista pikkuasioista kuin sähköjohdon maadutus tahi vedonpoistaja. Valaisimia on tehty vieläpä pääasiallisesti sähköä johtavista metalleista. Sähkötarvikeosia on jopa osteltu käytettynä ja telkkarikuvassa silminnähden vioittunut pistoke on vain tyynen rauhallisesti ruuvailtu takaisin lamppuun pahemmin kytkennöissä huolta pitämättä.

Sähkö ei ainoastaan aiheuta sydäreitä vaan myös tulipaloja. Jos ei tiedä mitä tekee, voi etsiä neuvoja esim. täältä tai sitten vain oikeasti käyttää sähköalan ammattilaisia johtojen kytkentään.

3. RUOKA-ASTIAT SOPIMATTOMISTA MATERIAALEISTA. Jatkuvasti törmään lehdissä ohjeisiin joissa materiaaleja jotka eivät ole elintarvikekelpoisia askarrellaan paskarrellaan ruokailuvälineiden kahvoihin tai jopa astioiksi. Askartelumassoista ei voi tehdä lautasia eikä akryyli- tai öljymaali sovellu ruokailuvälineiden koristeluun. Lasien reunojen koristaminen hileliimalla ei ole hyvä idea eikä venelakalla lakattu paperimassa oikeasti ole salaattikulhoksi kelvollinen. Tätä ongelmaa ylläpitävät myös kädentaitajat jotka eivät ota selvää materiaaleistaan vaan tekevät mitä mieleen juolahtaa ajatuksella, että jos se "kestää" sen on oltava ok.

Jokainen joka haluaa tietää mitä yleisimmin myynnissä olevat aineet ovat syöneet voi helposti löytää jenkkien Material Safety Data Sheeteistä pohjatietoa. Googlettamalla tuotemerkkiä ja MSDS sanaa löytää yleensä melko nopeasti jotain osviittaa mahdollisista eduista ja haitoista.

4. VAUVATARVIKKEET. Olen jo aikaisemminkin nillittänyt tästä mutta en lakkaa vaahtoamasta. Isommat osaavat jo puolustaa henkeään ja terveyttään mutta vauvat eivät. Siitä huolimatta vauvojen ohjeissa on toistuvasti käsittömiä pitkiä naruja ja henkitorveen ylettyviä kaistaleita. Vauvan lelujen ohjeissa harvoin puhutaan kankaan pesemisestä ennen ompelua vaikka kankaat yleensä käsitellään kaikenlaisilla tuholaismyrkyillä varastointivaiheessa. Irtoavia nappeja yms. koristeita ei luulisi kenenkään enää lastenvaatteisiin ja leluihin laittavan vaan niinpä näitäkin näkee säännöllisesti lehtien ohjeissa.

Ensimmäisen (ja miksei joskus viidennenkin) lapsen äiti voi olla niin sumussa ettei tajua ajatella realistisia vaaroja kun kaikki olemattomat möröt heittelevät hormoonihäränpyllyä päässä. Ylihysteeriseksi ei lastenkaan kanssa tarvitse ryhtyä, mutta huomioitavan suuri osa lehdissä olevista ohjeista ei täyttäisi myytäville leluille ja vaatteille asetettuja standardeja.

5. TYÖSKENTELYTURVALLISUUS. Porataan pitkät hiukset auki ja hihat hulmuten. Hitsataan ilman suojalaseja (esim. aurinkolaseilla!). Kaadetaan syövyttäviä aineita viemääriin. Käytetään hengityselimille vaarallisia aineita ilman nassea. Käytetään metalliporakonetta ilman silmäsuojaimia. Käytetään maailinpoistoaineita paljain käsin. Käytetään hioma/kiillotuskonetta tilassa josta palat sinkoaa jonkun toisen reviirille käsistä irrotessaan. Jne.

Tiedän kyllä että kaasunaamarissa ja suojalaseissa kukaan nainen ei näytä chanelin kyyhkyltä, mutta jos ollaan tilanteessa näyttämässä mallia sitä mallia pitäisi näyttää. Ja jos purkin kyljessä lukee ettei tuotetta saa käyttää sisätiloissa ja että se vaatii voimakkaan tuuletuksen se myös lähes aina todellakin tarkoittaa sitä.

Ps. Tätä kirjottaessani sain viestin että Ulla on ilmestynyt taas. Kiitos ihmiset, hienoa että vapaaehtoistyönä tehdään jotain näin upeaa. K-18 neulontaextraa odotellessa

Blogitarot

nospam@example.com (Pörrö) — Sat, 18 Nov 2006 00:19:23 +0200

Kirjoitin ihan jonnekin muualle taikauskoisuudesta ja ihmisten tarpeesta mystifioida asioita ja poimin esimerkkejä väitteiteni tueksi. Keksinpä sivutuotteena myös blogitarot-luennan:

Joku voisi myös mystifioida elämäänsä siten, että ajattelisi kysymystään vakavasti ja katsoisi sitten vastauksen aiheeseen blogilistan tuoreet listan ensimmäisen blogin ensimmäisestä kirjoituksesta.

Tarkemmin mietittyäni tähän soveltuisi paremmin kuitenkin moderni kasipallo eli blogilistan satunnainen blogi linkki.

Ja tämähän "toimii" siis näin:

Kysymys: Kuka on kuorinut metsän puut?
Vastaus: Paljon ei tässä työmatkatilanteessa ehdi kutoa, mutta jotain pientä sentään. Vauvoilla on onneksi pienet jalat

Kysymys: Anna pörssivinkki
Vastaus: isänpäiväkortti.

Kysymys: Minne hukkasin sen sormuksen?
Vastaus: Kultaisen poron maahan (Hmm, tuossa kyllä mainitaan myös luolat tai suuret puunkolot. )

Ps. No jopas, eipä se tälläkään tavalla löyytynyt se kadonnut sormus Täytyy varmaan jatkaa skeptistä suhtautumista taikauskoihin. Darn.

Maanantainilli 7

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 13 Nov 2006 09:09:19 +0200

Maanantainilli seitsemässä hieman nillitystä kommunikaatiosta joka on (aina) yhtä hankalaa.

1. AINA. Miksi sä aina jätät nää vaatteet tänne? Miksi täällä on aina kylmä? Tää menee aina käteen. Miksi sä aina kiellät mua pomppimasta sohvalla? Kun nainen sanoo aina, se tarkoittaa yleensä "häiritsevän usein". Oikea vastaus ei ole eritellä kuinka tiistaina ja viimekuussa asiat oli paremmin. Jo pienet tyttölapset oppivat sanomaan aina. AINA tätä ruokaa, AINA mun täytyy.

2. MULLA ON KIIRE. Ihmiset joiden ensimmäinen lause puhelun alkuun on häiritsevän usein (huom: ei siis aina) kiire. Pitää ihan just mennä. Mulla alkaa palaveri vartin päästä. Emmä ehdi nyt, täytyy kattoa salkkarit. Nyt on vähän paha vaihe. Töksähtävän rajallisuuden viestinä on usein "mulla ei ole aikaa sulle, sä häiritset, mene pois". Miksi ei totaalitorjunnan sijasta voisi sanoa : et häirise, on mulla vartti sulle aikaa. Aina mä sulle muutaman minuutin pihistän. Kiva kuulla sun ääntä, nyt on tilanne, saanko soittaa sulle myöhemmin?

3. IHAN KIVA. Toi sun tukkas on ihan kiva. Ihan kiva toi mun uus duuni. Ihan kivat noi sun uudet nettisivut. Ihan kiva juttu. Kun ei viitsi keskittyä ja kiinostua voi sanoa ihan kiva. Ihan kivalla pääsee sosiaalisesti sallitusti yli tilanteiden, joissa pitäisi ottaa kantaa mutta ei (oikeasti) kiinnosta. Ihan kiva elämä voi olla joitain aivan karmeaa tai ihan oikeasti aika kivaa. Mutta ajan kanssa ihan kivaan leipiintyy. Koskahan tämän blogin nimi muuttuisi?

4. OIKEESTI. Siis aikuisten oikeesti mä olen ihan nolo. Oikeasti kamala juttu. Mistä tää oikeesti oikeesti tulee? Joka toinen (oikeesti) tehostaa nykyään sanomaansa korostamalla sitä O-sanalla. Laskin tässä taannoin yhden virallisenpuoleisen kokouksen (10+ lähinnä yli 40 vuotiasta ihmistä) aikana lausutut oikeasti- sanat. Kolmekymmentä reilussa tunnissa. Lähes yhtä rasittava niinku totanoin. Aaaarght - millä tästä pääsisi itse eroon!

5.(tyhjä katse, hiljaisuus). Ehkä olen liian ekstrovertti ymmärtääkseni ihmisiä jotka eivät keskustellessa edes nyökkää toisen puheille. Jotka puhelimessa kuuntelevat hiirenhiljaa niin, että täytyy epäillä linjavikaa. Vaikeneminen voi olla kultaa mutta jos toiselta ei saa mitään palautetta, mistä voi edes tietää että tämä kuuntelee?

Maanantainilli

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 06 Nov 2006 23:37:22 +0200

Viime viikolla maanantainilli jäi ajanpuutteen ja yleisen uupumisen vuoksi. Viikko oli kaikenkaikkiaan aika kamala.

Mutta koska tätä teoriaa siitä, että "tarkkaan suunniteltu ja valittu nillittäminen helpottaa olemista muutoin" ei voida testata vain pelkällä sattumalla ja oikkusilla, tämän viikon maanantainillin jätän väliin tarkoituksella. Jos teoria toimii mulla viimeistään keskiviikkona poksahtaa suonistossa ja pitää päästä kirjoittamaan pahantuulisia viestejä.

Viimeviikon polkkauksista tosin olisi voinut päätellä että niin pääsi käymään ihan maanantainillin puuttumisen takia - mikä ei kylläkään pidä paikkansa sillä samalle viikolle vaan kasautui paljon sitä itseään ja maailmassa tuli paljon "ratkaisuja" jo pitkään kesken olleille asioille.

Ja asiasta sitten lapsiin: lupasin Unikolle joskus aiemmin syksyllä että haen tytön pulkalla heti ensilumien aikaan puolipäivähoidosta. Ihan ensimmäinen lumimyräkkä täällä ei saanut edes asvalttia suudeltua mutta tänään tuli kymmenen senttiä pumpulia (pääasiallisesti vaakatasossa niin, että räystäättömät ikkunani olivat puoleenväliin hangessa. Kolmannessa kerroksessa).
Tänään oli siis THE pulkkapäivä. Yllättävän nopeasti meni ulkoilupuku, hanskat ja pipo päälle vaikka yleensä vetkuttelu vie suuntaan jos toiseenkin parit hermot ja säädyttömästi aikaa. Jihuu- huusi lapsi. Jihuu- jihuu-jihuu...
Se vaan menee minulta aina jotenkin selkäpiihin ja ytimeen miten voi yhden lapsen elämä olla NIIN juhlaa kymmenen minuutin pulkkamatkan takia.

Esikolla taas kiertää luokassa nalle jolla on matkassansa mukana mm. päiväkirja. Viimeviikolla autoin neitiä neulomaan nallelle kaulahuivin. Neiti neuloi muuten ihan itse, minä vain loin ja päättelin silmukat ja kuuntelin kiukuttelua tosi vaikeista lankatupsuista ja pudonneista satunnaissilmukoista. Neuloin samalla pipon* nallelle, mutta annettujen mittojen osoittauduttua hieman alakanttiin arvioiduksi tänään tein sitten tänään toisen pikaisen pipon nallelle. Pitäähän sitä nyt kiertolaisella talvivaatteitakin olla.
Nalle nukkuu nyt Esikon sängyssä. Siellä on kai tällähetkellä vain viitisen eri lelua, nuoremmalla on yleensä parinkymmenen pehmoeläimen armeija.

(*Ilahtunet, Ankkuli, kuullessasi että ne sinulta perityt hirv... hienot akryyli-neonvärit soveltuvat erikivasti tälläisiin projekteihin...)

Ps. Ensilumella pitäisi suudella toppatakissa ja haistella tuulta. Ei vääntää css:ää ja ahdistua pesemättömistä pyykeistä!

Jotain ihan muuta

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 30 Oct 2006 13:21:24 +0200

Lukekaa Scott Adamsin eilinen jos haluatte lukea vaihteeksi jotain yllättävää, luovaa, positiivista ja inspiroivaa.

Maanantainilli 6

nospam@example.com (Pörrö) — Mon, 23 Oct 2006 18:51:50 +0300

Luvattu maanantainilli lastenkasvatuksesta ja vanhemmuudesta joka toisinaan näyttäyttää olevan hukassa itse kullakin.

1. Kun kaupan jonossa uhmaikäinen vetää ballistiset ja saa vanhemmilta palkkioksi samanlaisen huutoraivokohtauksen on ihan pakko sanoa, että ulkoapäin on välillä huvittava seurata molempien uhmaikäisten toimintaa. Yleensäpä ei tunnu auttavan, paitsi silloin kun kyseessä on joku luova vanhempi joka heittäytyy lattialle raivoamaan ihan vain huvin ja mallin vuoksi. Seisaaltaan naama punaisena suoritettu "hiljaa tommi-einari-johanna-jennica" ei yleensä saa aikaiseksi hiljentymistä.

2. Itkevät pikkupojat joille isä tai äiti sanoo "ei noin isot pojat itke" tai "kyllä sun pitää vähän reipastua". Jos nyt joku mua nyppii muiden kasvatusperiaatteissa niin se ehdottomasti on pienten poikien tunteiden latistaminen olemattomiin. Eivät nuo lapset ikuisesti itke, mutta sen ikäisinä kun itkulla pahaa mieltä puretaan näitä voisi lohduttaa eikä tylyttää. Murh ja ärh. Ainoa lastenkasvatussynti johon en vielä ole itse päässyt sortumaan joten voinkin tästä erityispaatoksella sanoa "hyihyi"...

3. Ole hiljaa niin saat sokeria. Jokseenkin epäloogista ja hassua harjoittaa tätä piparihiljentämistä kun vähänkin ylimääräistä sokeria tunnetusti vaan aktivoi lapsia hetken päästä. Miksi lähes kaikki vanhemmat (minä mukaan lukien) sortuvat tähän ainakin toisinaan? Pahimmillaan muksu oppii että kiukuttelemalla saa karkkia.

4. Kun on imettänyt pitkään on tehnyt kaiken mitä lapsuuden ruokavalion eteen voi tehdä. Ei näin. Imetys ei suojaa ylipainolta siten, että sen jälkeen voi unohtaa kaikki muut terveysneuvot. Pitkälläkään imetyksellä ei voi kauheasti perustella sitä että lapsen ruokavalio imetyksen jälkeen koostuu lähinnä globaaleiden pikaruokaketjujen ja upporasvapaistettujen einesten linjasta. Lapsikaan ei tarvitse karkkia ja jälkiruokaa joka päivä. Kyllä ne pitkään imetetytkin lapset tarvitsevat kasviksia, tuoreravintoa yms.

5. Ihmiset jotka kannustavat omia lapsiaan tappelemaan keskenään jotta lapset "oppisivat pitämään puoliaan". Kun pennut mätkivät toisiaan astaloilla eivätkä vieressä seisojat edes yritä opettaa pikkuhirviöitä sopimaan asioita ilman fyysistä väkivaltaa. Jatkuvasti hämmennyn kaupungilla kun näen näitä äitinsä tai isänsä kannustuksella pienempää sisarusta murjovia tyyppejä kaupungilla. Ehkä perheissäkin ratkaistaan erimielisyydet nyrkeillä, mutta ihan oikeasti tuntuu pahalta katsella. (taidanpa olla kukkahattutäti tässäkin!)

6. Minun lapseni on niin paljon isompi kuin muut lapset. Vanhemmat joilla on jostain syystä käsitys että juuri heidän lapsensa ovat niitä poikkeusyksilöitä joita ei tarvitse suojella miltään. Kyllähän minun 8 kk vauvani tarvitsee jo tarhahoitoa ja leikkikavereita vaikka ei osaa kuin ryömiä ja kuolata. Meidän fiksut lapset saavat jo tarhassa väkivaltapelit ja harrypotter-dvd:t, ollaan ylpeitä siitä että lapsi osaa pelata tappamispelejä ja itkemättä pystyy katsomaan kun hämähäkit hyöllää. Kotiintuloaika kymmenenvuotiaalle on arki-iltanakin jälkeen yhdentoista. Viinaa ostetaan omalle 15 vuotiaalle kun se on jo niin vastuullinen. En oikein tiedä onko vanhemmilla oikeasti kiire päästä eroon vanhemmuudesta mutta siltä se välin näyttää kun tämmöiseen törmää isommaltikin.

Voi, näitä olis vielä lisääkin. Ehkä jatkan, ehkä en. Kommentteihin linkkejä jos nillitätte myös.

Miitti, tosi kiva miitti!

nospam@example.com (Pörrö) — Sat, 21 Oct 2006 11:08:11 +0300

Kiitos. Paljon on blogaajat laihtuneet ja kaunistuneet. Hauskaa oli niinkuin nyt yleensä aina näiden kanssa.

Paikalle suorivat ainakin Turisti, Raisa, Alivuokralainen, Kaisa, Siguraattori, Kari Haakana, Marinaadi, Janne, My Typo, Tiina&Ihmissuhde, Pni, Just Sopivasti (suomalainen puolijumala!), Sedis, Eufemia, Veera, ubercool, Kervå kera kauniin naisen, Pa, Mitvit, Merten, Visukinttu, Hurina, Kriisi, Timo, Oopa, Tris, Helen, Nikke...

Oli siellä kyllä muitakin mutta nyt ei jaksa ajatella. Turistin hyppiskuppis tarttui ilmeisesti minuunkin, tällä juomisella päässäni asuva kivi ei voi olla pelkkää päivänjälkeistä.

Mitä taas opittiin? Koska valtaosa naisista alkuillasta oli laihduttanut viinapäänsä oli ensimmäisen tuopin naisporukalla kikattaneille yleisin kysymys "oottekste olleet täällä jo pitkään?" ja merkittävä katse. Anytime huulikiilto on niin tahmeaa että ei voi suositella sitä ihan anytime käytettäväksi. 3xNaisen siilitukan rapsuttaminen sai örkit huutamaan "I have seen some ho-mo-sex-su-al akk-ti-vi-ti", örkki ei tiettävästi kuulunut sisäpiiriin joten päätimme lahjoittaa sen naapuriseurueelle. Verkkosukkahousujen eroottinen käytettävyys puhutti. Marinaadin kengät olivat hie-not. Oopalla oli upea hattu. Paras PVC housuista annettu kommentti oli "Tsiisus, NYT mä muistan kuka sä oikeasti olet!" (jepjep, 15 vuotta ja +25 kg, en ihmettele ettei sytyttänyt aiemmin!). Turisti kärsi ilmansaasteista (vai oliko se lunssa? Minttukaakao nyt kuitenkin näytti makealta). Tiina kähisi seksikkäästi ja kävimme mielenkiintoisen keskustelun nettipalveluiden tarjoamisesta. Sedis tietää taitelijaelämästä olennaisimman . Pnille tiedoksi että kahden g-pisteen olemassa olo sanassa polkkaaja on myytti. Heidi, kiitos (heikot signaalit ja tulevaisuudentutkimuskeskustelu). Justin oli edelleen sekä komea, vaatimaton että täynnä lämpöä. Kiitos kun olet olemassa, minun laumani on sinun laumasi jne. Mitvit, voimaa ja lämpöä yms., sinut on aina mukava kohdata eikä vain tavata. AnonyymiblogaajaX: olen otettu. En linkitä mutta kiitän luottamuksesta!

Thanks Janne, hyvä kun saat aikaiseksi kutsua meitä. Pidetäänkö me pikkujouluja?

Blogimiitti

nospam@example.com (Pörrö) — Thu, 19 Oct 2006 13:24:32 +0300

Jos joku ei vielä tiedä, Blogimiitti on Helsingissä huomenna illalla. Jannelta tarkempia tietoja ja ennusteita illan kulusta.
(Ps. Schizoblogin skriptat hyydyttää mun ubuntun. Epäreilua!)