FI Mediat

Olen niitä, jotka googlettavat lähes kaiken. Myönnettäköön, että sitä tulee tehtyä myös silloin kun ei tarttisi, rutiininomaisesti ja maneerina. Mutta viimeaikoina on ollut asioita, joita en joko ole halunnut googlettaa tai osannut etsiä.

Tosi ystävyyttä on googlettaa ystävän puolesta sairaustietoja. Jokaisella pitäisi olla oma googlekaveri joka etsii netin syövereistä terveysongelmiin niitä vähemmän raflaavia vaihtoehtoja joihin ei liity syöpä tai parantumaton.

Eilen jäin vaihteeksi jumiin siihen, että en löytänyt keskustan useista isoista paperikaupoista vaakasuoraan leveämpiä viivattomia muistikirjoja. Kymmenessä minuutissa some kertoi mistä niitä saa ja mitä ne maksavat. Samaa tietoa ei löytynyt googlella. Toki löysin vastaavia muistikirjoja pilvin pimein, ulkomaisista nettikaupoista ja kalliimmalla.

Tänään sometin kaverin puolesta: kaverin allergiatesteissä löytyi uusi, harvinaisen oloinen, allergia. Gluteenihydrolysaatti. Kyseinen lisäaine on ilmeisesti vaaleissa jauhoissa käytettävä kuohkeutin. Koska sitä ei tarvitse merkitä erikseen tuoteselosteisiin ajattelin kysellä tietääkö kukaan tuttavapiiristäni tästä enemmän. Googlen tiedot aiheesta ovat toistaiseksi olemattomat, mutta luottaen kuuden erottavan askeleen teoriaan uskon, että edes jotain parempaa tietoa löytyy.

Googlen etu on anonymiteetti ja se, että se hakee tietoa koko maailmasta. Useimmiten kuitenkin mulle itselleni riittäisi vähäisempikin allas, mistä tietoa ammentaa. Oman tuttavapiirini parhautta on se, että sieltä löytyy ihmisiä niin järjettömän monelta alalta. Kun viikko sitten lapseni joutui yllättäen leikkaukseen sain somesta monialaista vertaistukea alkaen lääkäreistä päätyen vahtimestariin. Vaikka jakelu tekstille oli suppeahko - edes koko omalle tuttavapiirilleni en asiasta puhunut - oli ihan muutamassa tunnissa tuttavapiiriltä saatu apu ylitsevuotavalla tavalla konkreettista ja helpottavaa. Aika paljon elämässä on niitä kysymyksiä, joihin vastaus ei ole tiedossa vaan toivossa.

Olen aika aktiivinen erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja ajoittain väsyttää siellä pyörivä Sosiaalisen median maisterit, tuttavallisemmin SMM:t. Tämän ryhmän keskinäinen nokkimisjärjestys selkeästi rakentuu kontaktien määrän eikä laadun mukaan. En ole oikein mihinkään uuteen sosiaalisen median palveluun päässyt ennen kuin SMM:t ovat saapuneet puhumaan mistäs muusta kuin somesta. Google plussassa pystyin yllättävän pitkään ihan vaan kavereiden kanssa sillai letkeesti. Minä pidän plussasta, siitäkin huolimatta että inhottaa olla niin googleriippuvainen. Mulle plussa on nykyään jo hinppasen luontevampi paikka puhua asioista joille haluan rajatun kohdeyleisön. Mä olen netissä sosiaalisen elämän vuoksi, osin harrastusten ja vähän työnkin puolesta. Mutta tunneside ihmisiin on se, mikä mut ajaa Facebookkiin ja Googleplussaan. Mulla on etenkin Facebookissa sellaisia ihmisiä jotka ovat tulleet oikeastaan millään tavalla tutuiksi vasta facebookin kautta. On tuntunut hyvältä saada itselleen virtuaalitsemppaajia ja kanssakulkijoita kun elämä on ajoittain ollut vähän rankkaa. Haluan myös rajata sen mitä jaan kenenkin kanssa. Ei niin että mulla varsinaisesti olisi normaalia isompia salaisuuksia ole mutta jotkut politiikkajutut on vaan parempi keskustella politiikan harrastajien kesken jne.

Tältä pohjalta tuntuukin todella vieraalta kun ihan jokaisen sosiaalisen median palvelun kohdalla olen törmännyt nimilistoihin joissa kerrotaan ketkä "suomalaiset/ käsityöläiset/ käsityöyrittäjät/ politiikan harrastajat/ toimittajat" ovat juuri tämän tietyn sosiaalisen median käyttäjiä. Näitä listoja kokoavat lähinnä "sosiaalisen median ammattilaisiksi" itseään kutsuvat henkilöt. Suhtautuminen listoihin vaihtelee ilahtuneesta "hei minut huomattiin, rock" tyyppisestä "päästäkää minut pois teidän paskalistaltanne"- välillä aika rajusti. Eivätkä tunnereaktioiden lisäksi myöskään mielipiteet aiheesta juurikaan kohtaa koska siinä missä listojen tekijäpuolella nähdään listat vain helppoina tapoina löytää mielenkiintoista sisältöä sosiaaliseen mediaan se toisista tuntuu menevän reviirikiistan puolelle. Pahimmillaan näille listoille lisätään sisältöä jota alunperinkään ei ole tarkoitettu julkiseksi - esim. sosiaalisessa mediassa oleva kuvaus, titteli, parisuhdetieto tms. jota listan tekijä ei ymmärrä rajatulle yleisölle tarkoitetuksi tiedoksi.

Oikeastaan koko listausilmiö muistuttaa - siis mua - siitä ylä-asteen tyttöjen kokoamasta "nämä ovat suosittuja henkilöitä"- pelistä jolla omasta statuksestaan epävarmat yrittivät pysyä edes jotenkuten mukana ryhmässä. Listaan jonne itse liittyy suhtautuu paljon positiivisemmin kuin listaan jonne tulee tietämättään liitetyksi ja jonka joku toinen on kerännyt. Somelistojen keräilijät on mun mielikuvissa aikalailla samaa ihmisluokkaa kun spammerit: tyyppejä jotka haluavat mahdollisimman paljon kontakteja että voisivat edes jollain tavoin rahastaa niillä. Ja jotta kontakteja saadaan paljon niitä myös listataan julkisesti jotta joku toinen äityisi listaamaan lisää kontakteja. Tällä tavoin uurastamalla voi päätyä tuhansien ihmisten twitterseurattavaksi vaikka valtaosa nettipresessiä on linkittää viiden artikkeli päivätahdilla "some sitä, some tätä" sisältöisiin nettikirjoituksiin ja muutaman kerran viikossa päivittää statukseensa "omintakeisen" kääntämällä lainatun "someoivalluksen". Sekä mainontaa tulevista luentokeikoista.

Mutta eihän se asia ole näin yksinkertaista. Hassua kyllä olen törmännyt useisiin Sosiaalisen Median Maistereihin jotka luennoivat nettipresenssistä ja samaan aikaan eivät oikeasti tajua miltä heidän oma verkkokäyttäytymisensä ja persoonansa vaikuttaa pelkästään sen datan perusteella mitä suurin osa ihmisistä jopa heidän "verkostoissaan" näkee. Ihan varmasti Sosiaalisen Median Maisteritkin jakavat omalle sisäpiirilleen niitä "koirani kakkasi tänään eteiseen kun olin lähdössä tärkeään palaveriin enkä voinut muuta kuin sulkea oven ja häipyä" tyyppisiä arki-ihanuuksia. Yllä oleva aika tyly näkökulma syntyy juuri siitä kokemuksesta, että ihmiset SMM:n ympärillä ovat vain pönkitysapua ja että henkilön viestinnästä puuttuu tyystin kaikki läsnäolo. Jos sosiaalisen median osaamisesta annettaisiin professuureja niin myöntäisin sellaisen Jyrki Kasville. Jyrki on, mielestäni, onnistunut yhdistämään samaan aikaan asiatietoa rajusti levittävän mutta silti omana itsenään ilman kulisseja läsnäolevan nettiolemisen yksityisyyttään myymättä.

Ja sitten se pähkinänkuori koko juttuun? Nää, mulla oikeasti muuta ollut kuin tämän mielipiteeni esille tuontia jotta pääsen itsekin vähän pätemään ja lievittämään huomionkipeyttä Ei näitä keskusteluja VOI ottaa ihan niin vakavasti kun joskus otan. Ja ristiriitaistahan tämä on koska ihan selvästi asiasta puhuminen tekee itsestäkin vähän somebesserwisserin. Yäh.

Kuulin ystävän ajautuneen konkurssiin. Näitä riittää kädentaitoalalla. Vika ei tälläkertaa ollut tyypissä eikä tuotteissa - eikä edes hinnoissa. Marketin on vain helpompi myydä tismalleen samanlainen tuote samalla hinnalla kuin yksittäisen pienyrittäjän.

Olen katsellut kädentaitoalaa kohta parikymmentä vuotta on/off omanapa/kaverinapa perspektiivistä. Pyörittänyt pariakin käsityöyhdistystä ja ollut mukana niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin järjestöissä. Menestynein tuttuni tienasi jenkeissä yhtenä vuonna toista miljoonaa taalaa ja seuraavana alle 10 000. Suomessa suhdanteet ovat loivempia ja menestykset pienempiä, mutta yhtäkaikki arvaamattomia.

Perjantaina on älä osta mitään päivä. Mä haluaisin perustaa sen rinnalle myös "Osta pienyrittäjältä" päivän jota voitaisiin viettää kerran kuussa. Koska oikeasti se merkitsee ja tuntuu meidän pienten yrittäjien arjessa heti.

Olen tässä viikonloppuna törmännyt parikin kertaa näihin "keskustelua aiheesta x on liikaa, eikö tämä hullutus jo voisi loppua ja palattaisiin vaan entiseen"- tyyppisiin lausahduksiin. Mukavuudenhalusia ihmisiä on kyllästyttäneet ainakin torkkupeitot, einesruoka, homosuhteet, kirkollisvaalit, marraskuun säät sekä tietysti heijastimeen liittyvät keskustelunaiheet. Ei siis erityisesti minun suustani vaan noin yleisesti. Eräskin totesi, että "en halua ajatella tuollaisia asioita koska sitten tulee vaan paha mieli". Niin. Aikuisuudesta tulee aika usein paha mieli. Ikävä kyllä se pakeneminen ei täyspäiseltä poista sitä pahaa mieltä vaan siirtää sen käsittelyn sitten jonnekin pinnan alle. Torjunta on reaktiona kauhean raskas ja rankka niin kantajalleen kun tämän ympäristölle.

Eduskunnan torkkupeitoista tuli tänään pari uutta: Iltasanomat kertoi ettei peittojen hinnassa ollut tekijälle katetta kuin 10%. Samalla Iltasanomat kysyy, olisiko pitänyt mielummin ostaa halvat ulkomaiset peitot. Iltalehden lukijakunnan mukaan olisi. Ilmeisesti halpatyövoiman käyttö ulkomailla onkin siis kansallinen tavoitetila. Tai onhan se, senverran moni iloiten ostelee parin euron t-paitoja. Toisaalta, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei silläkään ole välttämättä mitään tekemistä moraalisesti tai eettisesti kestävän kanssa jos samanmoinen tuote maksaa toisessa kaupassa kolmekymppiä. Olen koko viikonlopun odotellut että Uuden mustan palvelin nousee jotta voin linkittää tähän polkkaan siitä mistä viiden euron paidan hinta koostuu.

Tästä on jo aika monta vuotta aikaa mutta ystäväni teki töitä merkkivaateliikkeessä, jossa myytiin 90 markan t-paitoja. Naapurikaupassa oli tismalleen samaa t-paitaa myynnissä 13 markan hintaan. Mikä vielä hauskempaa kumpikin liike, itseasiassa, oli samalla omistajalla ja niiden varasto oli yhteinen. Vaatteisiin kiinnitettiin hintalaput vasta liikkeen puolella kun ne haettiin varastosta. Ja kauppa kävi, hyvin. Molemmissa liikkeissä.

Tänään on kohistu siitä, kuinka eduskuntaan on tilattu kansanedustajille 127 euron torkkupeitot. Meidän rahoillamme, torkkupeitot.

Pitkin päivää on selvinnyt, että kansanedustajien työhuoneet katsotaan edustustiloihin jolloin niitä myös sisustetaan edustustilaan mitoitetuilla tarpeilla. Arkkitehti on määrännyt värikartan ja sen mukaiset torkkupeitot on päädytty tuottamaan käsityöläisellä mittatilaustyönä.

No, olen ehkä eri mieltä siitä tarvitaanko työsuhdetorkkupeittoja ylipäätään - tämä on ainoa asia josta olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä. Sensijaan siitä olen jyrkästi eri mieltä että kyseiset peitot olisivat kalliita. Jostain syystä tämä tuulipukukansa on ylen ihastunut ajatukseen siitä, että ylintä päätäntävaltaa maassamme käyttävät edustajat saavat aivan liiian paljon kaikkea kun kukaan muu ei saa mitään - ja missään nimessähän mitään yksittäistä käsityöläistä ei tule tukea sillä käsityöläisille osoitetun tuen tulisi olla lähinnä mustavalkokuvattu juttu naistenlehdessä tai joku söpö arvomitalli - paljon eettisempää toki olisi maksaa rahaa jollekin globaalille kodintekstiilifirmalle jolta voisi ostaa koneella tai kiinalaislapsien tekemänä vähän halvempia peitteitä.

Designtyöstä 127 euroa ei ole paljoa, eikä se varsinkaan ole paljon hyvälaatuisesta tekstiilistä. Olen tienannut kädentöistäni rahaa toista vuosikymmentä ja tämä on ollut ehkä masentavin päivä olla se käsityöläinen joka tekee joulumyyntiin koruja. Joka ikisestä tuutista olen saanut lukea kuinka hirvittävää riistoa on pyytää 127 euroa peitosta. Kun peittoja, muovisia koneella tehtyjä tosin, saa Prisman alesta kolmella eurolla. Ja hemtexissäkin on niitä viidelläkympillä. Jos jokunenkin kommentti jossa on tarjouduttu tekemään sama 120 eurolla on osunut vastaan. En pidä pelkkää hintaa järin hyvänä mittarina millekään, erityisesti en laadulle enkä eettisyydelle. Kolmen euron peittojen takana on todennäköisesti kiinalainen massatuotanto.

Linkitän tähän nyt jotain järkyttävää mutta haluan ensin varoittaa. Jos olet erityisen herkkä ÄLÄ klikkaa seuraavaa linkkiä.

Halpatyövoimalla ei ole ainoastaan vaikutuksia ihmisten palkkaan ja elämään. Se myös saastuttaa ympäristöä järkyttävin tavoin.

Jos iltapäivälehtien kuviin on uskominen eduskunnan peitot on tehty villalangoin, kantattu ja kudottu. On vaikea arvella aikaa mitä yksittäisen peiton tekemiseen on mennyt, mutta ilman tarvikkeitakin on ihan hyvä kysymys montako tuntia suostuisi tekemään töitä 127 eurolla niin että maksaisi siitä myös veronsa? Tarvikehinta, tietenkin, tulee vähentää tuosta 127 eurosta ja alvi myös. Eipä sitä pottia enää olekaan niin moneksi tunniksi jaettavissa.

****
Edit 10.11 : sain tarkempaa tietoa vilttien materiaalista.
"Peitot ovat 80% merseroitua puuvillaa, lämmittävä villa on rakennettu kerrosten väliin kankaan rakenteeseen, kanttaus muotoutuu samoin kankaan rakenteeseen, jotta päärmäys on saatu kauniiksi."

127 euroa ei kuulosta kalliilta enää. Ei todellakaan.
****

Kuten jo tossa aiemmin sanoin kysymys siitä hankitaanko ylipäätään torkkupeittoja työsuhde-etuna on validi kysymys. Sensijaan tämä nurina kädentaidon hinnasta vaikuttaa ihan rehellisesti sanoen masentavalta näin käsityöläisnäkökulmasta. Kärjistäen osan viesteistä ydin tuntuu olevan että käsityöläisen palkka on suoraa pois asunnottomilta. On aidosti kummallista kuinka kädentaidot ovat osalle ihmisistä edelleenkin ylenpalttisuuteen viittaavaa turhuutta vaikka samaan aikaan samat ihmiset nielevät sekuntiakaan miettimättä sen, että pienelle urheilijaeliitille subventoidaan kymmeniä miljoonia rahaa kaikenlaisina tukiaisina. Sensijaan kädentöihin kohdennetut muutaman kyppitonnin hankintaostot aiheuttavat samalle porukalle valtakunnallisen kriisin.

En voi myöskään olla miettimättä mikä osa tästä valituksesta on siinä, että kyse on naisten tekemistä tuotteista eikä miesten "tärkeistä asioista". En ole hirveämmin nähnyt urputusta siitä, että aikalailla rutiinisti meidän yhteisillä rahoillamme hankitaan tonnin työtuoleja tai viidensadan kirjahyllyjä. Tottakai koko eduskunta voitaisiin työntää Jakomäkeen bunkkeriin kierrätyskeskuksesta hankituin huonekaluin jos niikseen tulee mutta se söisi koko maan uskottavuutta jos ylimmän päätöksenteon arvovaltaa osoitettaisiin siten. Sensijaan edustustilaisuuksiin hankitaan pitopalveluruokaa ja edustustiloihin arvokalusteita ja tekstiileitä.

Niin kateellinen kuin ajoittain olenkin niin tästä en kateelliseksi tullut. Onnea ja menestystä urallesi Katja Huhmarkangas. Valitettavasti en löytänyt sinulle toimivia yritysnettisivuja mutta toivon, että ekosurffatessasi tiputat linkin itseesi kommenteihin. Olet kaiken sen mainonnan arvoinen mitä tällä tapauksella sait.

On tälle naurettu, mutta nauretaanpa vielä vähän:

Hennes & Mauritz, tuttavallisemmin Henkkamaukka tai Menkkahaukka, käyttää markkinoinnissaan ärsyttävyyteen asti sekä suomea että englantia sekaisin. Tälläkertaa se vain lankeaa yrityksen omille käsille koska vain Finndomotalon omistajaa voi Home-mallisto kiehtoa

Propagandan ongelma on se, että se toimii monesti tavoilla joita ei voi arvella. Homofobia ja suoranainen homoviha saa toki sivistyneissä ihmisissä sivistyneempiä reaktioita aikaiseksi kuin hakaristien maalailua Setan seiniin. Osan se saa tarttumaan näppäimistöön ja naputtelemaan aivopieruja etteriin. Ikävä kyllä näillä aivopieruilla on ajoittain vastuuntunnottomia lukijoita. Toivon todella ettei tämä johda isompaan kierteeseen.

Mielestäni viime päivien viharikokset homoseksuaalisuutta kohtaan ovat ainakin osin saaneet kimmokkeen Kristillisdemokraattien julkilausumista. Näennäisesti viattoman näköinen teksti on uusnatsistisen kontekstin läpi luettavissa hyvinkin selkeänä yllytyksenä - suorastaan kannustuksena - tulla näkyväksi ja näkyviin. Tästä on tänään niin moni puhunut että minun tuskin tarvinnee enempää. Sen sijaan itse olen tämän päivän aikana miettinyt Kristillisdemokraattien propagandassa vielä merkittävämpää asiaa eli sitä, että heidän julkiedustajansa yrittävät esittää homoseksuaalisuuden olevan rinnastettavissa maahanmuuttoon. Anteeksi mutta mitä helvettiä?

Maahanmuuttajavertauksella on tarkoitus varmaankin kosiskella uusnatseja ja maahanmuuttokriittisiä äänestäjiä. Rinnastus on monella tapaa poliittinen palopommi, ja ymmärrän että siitä pitäisi pitää näppinsä erossa mutta en voi olla silti toteamatta että ajatus siitä, että homot eläisivät niin omassa todellisuudessaan, muukalaisina, että heitä oikeutetusti voisi rinnastaa maahanmuuttajaan on loukkaavuudessaan törkeä. On toki niitäkin homoja jotka ovat omituisia, räikeitä & kummallisia ja heidän performanceensa kuuluu myös seksuaalisuuden korostaminen, mutta onhan meillä heteroillakin Johanna Tukiainen. Noin muutoin ihmiset ovat kyllä ainakin omassa tuttavapiirissäni aikalailla samanoloisia seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.

Toinen aspekti on jankuttaminen "pienestä marginaaliväestä" vaikka todellisuudessa homo/biseksuaalisuus on ainakin useimpien varteenotettavien tutkimusten mukaan sangen yleistä. Tilastot ovat toki aikalailla ristiriitaisia ja lisäksi poliittisessa vallankäytössä on tapana tiputella muka-faktana numeroita pöytään vaikka niiden takana ei ole tutkimusta. On esitetty että puhtaasti homoseksuaalisia olisi 0,1 % (amerikkalaiset uskonnolliset lähteet) - 21% (yhtälailla epäilyttävää homomyönteistä propagandaa). Yleisemmin julkaistujen tilastojen mukaan uskotaan, että homoseksuaaleja olisi noin 8-11% väestöstä. Jos johonkin verrata pitää niin miksi emme vertaa ruotsinkielisiin, joita on vähemmän mutta joiden asema osittain on rinnasteinen. Se, että ruotsinkielisillä on oikeus saada yhteiskunnallisia palveluita (mm. terveyspalveluita, viranomaistietoa jne.) omalla äidinkielellään - siis identieettikielellään - on hyvä verrokki. Toisin kuin moni pakkoruotsista trauman saanut homofoobikko luulee, sukupuolineutraali avioliittolaki ei tarkoita sitä, että yhteiskuntaan tulisi kasvisruokapäivän lisäksi homosuhdepäivä.

Ps. Eriävän mielipiteensä Helsingin Setaa kohtaan tehytyyn iskuun voi ilmaista myös liittymällä jäseneksi. Loppuvuosi 15 €

---
Aiheeseen liittyvä uutiskatsausosio
Päivi Räsänen 3.7 julisti Pride-juhlakulkueen päivänä blogissaan että kristillisdemokraatit vastustavat homojen avioliittooikeutta. Samana päivänä Pride kulkuetta vastaan hyökättiin kaasuasein. .
3.7 Espoolainen Kokoomusvaikuttaja Janne Suuronen kirjoitti myös jonkinverran huomiota keränneen blogauksen teemalla stop julkihomostelulle ja lepakkostelulle.

8.7 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen blogissaan kirjoitti näin
"Isku herättää kysymyksen, miten laajalti äärioikeistolaiset ja uusnatsismiin liittyvät ajatukset saavat kannatusta nuorten keskuudessa. Osaltaan ilmiöön saattaa vaikuttaa vaikenemisen kulttuuri maahanmuuttopolitiikassa. Jos maahanmuuttopolitiikan aiheuttamista tosielämän ongelmista kaikissa puolueissa vaietaan, ääriliikkeille jää toimintatilaa. Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?"

Ja samoin 8.7 Keskisuomalaisessa Kristillisdemokraattien tiedottaja Asko Maaselkä kirjoitti näin:
"Keskustelussa unohdetaan se, että Pride-paraati on myös provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Provosoimalla yleensä halutaan sitä, että eri näkemystä edustavat provosoituvat." sekä "Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan."

Saman päivän iltana Helsingin setan ikkunat tuhrittiin ja oveen piirreltiin natsiristi ja aurinkopyörä.

Turun Sanomat kertoi tänään, että neljävuotiaan lapsen kymmenen kertaa raiskannut mies sai rangaistukseksi 1 v 8 kk ehdollisen vankeusrangaistuksen ja lisäksi 70 tuntia yhdyskuntapalvelua. Tämä on toki lehtijuttu, yksittäistapaus, tuomiolauselma josta ei faktoja ole tiedossa. Tiedossa on se, että tuomiolauselman mukaan 17-18 vuotias mies raiskasi sormillaan 4 vuotiaan lapsen kymmenen kertaa.

Yksittäistapaus. Kuten nämäkin jotka ensimmäiselle sivulle googlessa osuivat:
Poliisi raiskasi 16-vuotiaan karkumatkalla olleen tytön. Ehdollista.
40-vuotias mies käytti hyväkseen 13-vuotiasta vammaista. Ehdollista. Lieventävänä asiahaarana se, että mies maksoi lapselle seksistä rahaa.
Kaksi miestä tuomittiin useiden tyttöjen hyväksikäytöstä. Ehdollista.
54 vuotias käytti 16-vuotiasta hyväksiksi Kuusankoskella. Ehdollista.

Minua pelottaa ja kuvottaa yhteiskunta, jossa lapsipornovaaran takia ollaan valmiita luopumaan sananvapaudesta, mutta jossa samanaikaisesti lasten raiskaaminen on teko, josta selviää käytännössä varoituksella. Parin viikon ilmaistyö yhdyskuntapalvelussa ja ehdollisen vankeusrangaistuksen tuoma potentiaalinen urahaitta eivät oikeasti ole missään suhteessa tekoon. Ne eivät ole edes missään suhteessa muihin väkivaltarikoksiin. Esimerkiksi jos otat puukon mukaan ja uhkaat kioskinmyyjää ryöstöllä edes kaivamatta moraa taskusta sinua voidaan syyttää törkeän ryöstön yrityksestä. Yritys on rangaistava ja minimirangaistus ryöstöstä on 2 v vankeutta.

Lehtijuttujen perustella tuomiolauselmista näkyy, että lapsen kertaluontoinen hyväksikäyttö ja vuosia jatkuva toistuva piinaaminen käsitellään molemmat useimmiten yhtenä tekona. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, ettei lapsen hyväksikäyttöä katsota lain edessä sellaiseksi rikokseksi, josta törkeytensä vuoksi tulee tuomita vankeusrangaistus ehdottomana. Laki jo sallisi myös ensikertalaiselle annetut ehdottomat vankeusrangaistukset - oikeuskäytäntö toki ei.

Palataanpa vielä tähän juttuun. Olen puhunut tästä pitkin päivää vähän joka puolella. Minulle perusteltiin tuomiota sillä, että ensikertalaisille vankeusrangaistukset annetaan ehdollisina, ja erityisesti nyt on ollut kyse nuoresta henkilöstä. Suhteessa tuomioasteikkoon tuomion voidaan siis katsoa myös olevan kova. Totta. Tuomioistuin joutuu katsomaan asiaa siitä vinkkelistä sikäli mikäli katsoo, että kyseessä on yksi teko, ja että kyseinen teko ei ole erityisen törkeä. Lehtijutun mukaan 4 vuotias lapsi raiskattiin kuitenkin kymmenen kertaa. Kymmenen raiskausta on jo sarja rikoksia, osoittaa selkeää tahallisuutta, toistuvuutta. Minun mielestäni raiskausten kohdalla usean kerran niputtaminen yhdeksi teoksi on moraalisesti ehdottoman väärin. Tekijä on ollut ensikertalainen vain ensimmäisellä kerrallaan - ei niillä yhdeksällä muulla. Ja jo ensimmäisestä raiskauksesta tuomion tulisi minun oikeustajuni mukaan olla aina ehdoton vankeusrangaistus.

Hesari kertoo, että Suomalaisten työeläkkeitä kartutetaan mm. tupakkayritysten ja ydinaseyhtiöiden osakkeilla.

Lehtijutun mukaan muun muassa Kirkon keskusrahasto ja Ilmarinen ovat olleet sitä mieltä, että mahdollisimman korkea tuotto on vastuullista sijoittamista ja että eettisyys olisi sijoittamisen ja tuoton esteenä. Vähän jotenkin kuvittelisin että myös imagon pilaaminen voisi olla taloudellisesti haitallista. Esim. kirkon tai Ilmarisen kuvan täydentäminen ihmisten tappamiseen suuntautivien firmojen osakkeilla on lievästi sanoen ristiriidassa kummankin muun ulkoisen viestinnän kanssa. Ehkä kannattaisi vielä miettiä voisiko sitä rahaa saada jostain muualtakin...

Finnwatchin koko raportti löytyy täältä.