Kehruu

Sain vihdoin kuvaksi asti tämän Liinasilkin. Lanka on kehrätty itsevärjätyistä silkkiliinoista. Mulle tämä on melkoisen ohut lanka vaikka noille kehrääjätutuille tämmöinen on aika normipaksua. Painoa on noin 200g ja pituutta kerratulla vyyhdillä on 555 metriä.

Silkkiliinojen kehräykseen on videoita youtubessa, esim. täällä. Jonkunkymmenen liinan ajan tämä olikin ihan hauskaa mutta muuttui sitten hieman puuduttavaksi, osin toki siksi että raidoitin säiettä menemällä eriväristen liinojen pinoa samassa järjestyksessä eestaas. Silkki myös tarttuu aikalailla inhasti kaikkiin käsissä oleviin krohmuloihin. Kertaaminen sensijaan oli poikkeuksellisen mukavaa puuhaa koska säie asettautui jo kertausvaiheessa oikein.

Itse lanka taas omaa hienon kiillon, on lämmintä, pehmeää ja niin ihanaa että varmaankin värjään ja kehrään näitä liinoja lisää varsin pian, siitäkin huolimatta että tässä on omat ärrimurrinsa on lopputulos kyllä siihen nähdyn vaivan arvoinen.

Ja nyt vielä pitäisi keksiä tälle hyvä malli.

Minäkin olin reilu viikko sitten neuleretriitissä. Mulle annettiin mahdollisuus opettaa retriitissä ja tein retriittiin lyhyen massanappikurssin. Tämä oli ensimmäinen retriittikerta mulle mutta varmasti menen toistekkin jos vain mahdun mukaan. Perjantai alkoi mukavissa merkeissä kun ilmottautuessa saimme jokainen liitutaulumukit <3



Olin varannut mukaan taannoin värjäämääni seacelliä. Kuitu näytti upealle värjättynä, mutta tuottikin sitten melkoisen pettymyksen: kuidun kehräys suoraa topsilta oli ihan mahdotonta joten karstasin puolet nöttösiksi. Siitäkin huolimatta kuitu katkeili, pyki, köyri, hyppi, hiutui...

Viikonlopun aikana ehdin keksiä aika monta verbiä ja kirosanaa kuvaamaan kuidun ominaisuuksia. Toistakymmentä muutakin kehrääjää kävi kokemassa kuitua eikä tulokset järinpaljoa parempia muillakaan ollut. Kunnes sunnuntaina Rina istahti rukin eteen, löysäsi jarrua ja vetäisi samantien manaajakuidusta pitkävedolla kaunista ja tasaista soiroa. Ja sitten saman suoraa topsilta. Ällistyttävää!

Kotona sitten matkin parhaani mukaan näkemääni - ja kun tiesin että se on mahdollista se yhtäkkiä tapahtui mullekin, kehrääminen kun selkeästi on osin uskohommia. Pitkävetoa. Ensin karstatuilta nöttösiltä ja sitten minäkin suoraa topsilta. Maaginen tunne. Toinen puoli kuidusta lensi balttiarallaa tasaiseksi säikeeksi muutamissa tunneissa kun sen toisen puolen kanssa tuli tapeltua moninkertainen aika Selkeästi opin jotain.

Pestynä ja kerrattuna kuitua on 314 metriä. Kolikko kuvassa on kymmensenttinen. Ohuinta lankaa mitä olen ikinä kehrännyt. Kaunis tämä merihirviövyyhti kyllä on mutta luulen etten ihan hirveän montaa kertaa tule seacelliä jatkossa kehräämään

Viimeisen 1,5 viikkoa olen jo ollut neulontakunnossa vaikka edelleen sairsloma jatkuu - en pysty istumaan pystyssä vaikka pystyn jo kävelemään 4 km:n hitaan lenkin ja laittamaan seisaaltaan ruokaa. Neulominen selventää päätä kummasti. Valmiiksi sain vihdoin Koalan aamurusko- huivin.



Varsinaista mallia minulla ei ollut: lisäsin joka kerroksella molempiin reunoihin silmukan ja oikeilla kerroksilla keskelle kaksi. Huivi on siis aloitettu niskasta ja näin neulomalla siitä muodostuu suuri kolmio(hko) huivi jossa kolmion pitkä sivu on se, mitä neulottaessa pitää laitoina ja kolmion kärkeen kohdentuvat viistot sivut taas tulevat neuleessa olevista silmukoista. Huivi siis tavallaan neulotaan väärinpäin: aloitukseen käytin kolmea silmukkaa ja siitä levenemällä etenin. Valmiina huivi on toisinpäin kolmio. Taianomaista tämä neulematematiikka, eikös

Alunperin tämä oli kasa valkoista bambukuitua jonka ensin värjäsin reaktiiviväreillä ja kehräsin sitten langaksi josta kertasin kaksinkertaisen langan.



Kehräykseen käytin muutaman viikon tv:n illoista valtaosan ja neulomiseenkin kului aikaa ihan kiitettävästi, tosin väliin osunut sairasloma pysäytti projektin neljäksi viikoksi kokonaan. Tämä on siis luksustuote - ihanan ylellinen ja kallis

Vaikka itse makaan edelleenkin rauskuna sohvalla operaatio parantumisen otettua takapakkia inhan tulehduksen ja hematooman kautta on sillävälin hyshysprojekti ottanut tulta toisaalla.

Rukkivauvoissa ja ihmistaimissa on muutamia yhteisiä piirteitä eikä niistä vähäisimpänä se, että tekee mieli jokeltaa ja unohtaa murjottaa niiden läsnäollessa.

Vai onko se sittenkin pikkuauto?


Vai levysoitin?


Edit: Vähän enemmän paljastava kuva löytyy leppikseltä

OMG they killed Kenny!



Petterin kanssa on meneillään projekti josta ei vielä tämän enempää spoilereita. Mut <3 <3 <3

Reaktiiviväreillä itsevärjätty bambukuitu, sinisempi osio kehrätty käsikarstauksen jälkeen, pinkimpi jakamalla bambukuitusoiroa neljään osaan ja vetämällä siitä.

2 säiettä kerrattu yhteen louet s10:n vakiorullan nopeammalla puolella.

428 metriä/ noin 270 g

Lanka löytyy Ravelrystä täältä

Käsinvärjätty bambukuitu yhdessä tussahsilkin kanssa. Käänsin Louetin rullan toisinpäin eli nopeammalle välitykselle.

Tussahsilkkiä jäi vielä bambua enemmän joten navajo-kertasin siitä noin 15 metrin pätkän. Sen ajattelin neuloa tulevan työn reunaan.





Löytyy myös ravelryn stashistani

Tämän itse värjäämäni Tencelin piti päätyä mustan silkkisäikeen kanssa paritettavaksi, mutta muutaman metrin näitä yhteen kerrattuani totesin, että lanka näyttää ampiaiselta. Yök.

Koska opettelen kehräystä lähinnä kyselemällä irkissä ja Ravelryssä kehrääviltä tuttavilta ja surffaamalla nettiä, on mahdollista että tämä ei oikeasti ole navajokerrattu. Katsoin tämän opetusvideon tuubista ja ähelsin jotain samansuuntaista mutta huomattavasti kömpelömpää. Yritystä nyt kuitenkin oli.

Pesun ja kuivauksen jälkeen tuloksena oli huikeat 55 metriä lankaa. Tulee melkoiset metrihinnat.

Kehrääminen ON ihanaa. En muista koska viimeksi olisin nauttinut näin silmittömästi siitä, että en osaa juuri mitään.

Ps. Lanka löytyy Ravelrystä täältä

Koska en löytänyt netistä juurikaan värjäysohjeita kehräyksessä käytettäville kuiduille kuvasin prosessin muitakin varten. Eläinkuitujen värjäys on erilaista: tämä pätee ainakin selluloosakuituihin (muuntokuituihin) sekä puuvillaan, pellavaan ja hamppuun. Mainittakoon, että tämä ei välttämättä ole oikea tapa, mutta tämä on se, mitä toistaiseksi osaan.

Kuitujen reaktiivivärjäys

Käytän lankojen värjäykseen reaktiivivärejä sekä kylmäliemimenetelmää. Teoriassa netin mukaan tämä sopii myös kuidun värjäykseen. Kuituina oli 100g tenceliä sekä 100g bambua. Kuidut olivat valmiina soiroilla joten ensin virkkasin ne löyhästi ranteenpaksuisille lenkeille käsin kuitupötkön lyhentämiseksi ja kuitujen hallinnan helpottamiseksi.

Tämän jälkeen sekoitin reaktiivivärin kiinnitteen litraan lämmintä vettä ja jaoin sen viiteen eri muovimukiin. Näihin sekotin reaktiiviväripigmenttejä kolmessa vihreän sävyssä sekä kullankeltaisen sekä ruskean sävyn.

Ensin kokeilin bambua: asettelin bambukuidun vuodevaadelaatikon päälle ja tämän jälkeen tiputtelin väriä päälle kunnes kuitu selvästi kastui. Samalla myös puristelin kumihanskoilla ylimääräistä nestettä pois:


Seuraavaksi kierrokseen pääsi tencel. Netistä olin lukenut varoituksen että tencel on märkänä "kuin räkää". Ihan niin pahaa tencel ei ollut kuin ennalta kuvittelin, mutta ei se kauaksi jäänyt. Joten irtonaisemman karstatun kuidun suosittelen värjäämään esim. pesupussin tai sukkahousun läpi.


Tämän jälkeen suljin kuidut tiukasti muovipussiin tekeytymään. Seuraavana päivänä huuhtelu kylmällä vedellä (astiassa, näistä irtoaa muutoin kuituja viemärintukkeeksi). Vesi kuumennetaan kiehuvaksi ja sitten 10 minuutin keitto ja tämän jälkeen uusi varovainen huuhtelu kylmällä vedellä. Tämän jälkeen puristin kuidut varovasti kuiviksi ja ripustin kuivumaan.

Tencelin jatkokäsittely kehruukuntoon



Kuten kuvasta näkyy, Tencel kuivui melkoisen koppuraiseksi. Sain toki tätä levitettyä käsin kehruukuntoon, mutta langasta ei olisi tullut kaunista. Siksi päätin karstata kuidun. Kuvassa ensin pätkä värjäämätöntä kuitua, karstattua kuitua ja tämän yläpuolella kuivanutta värjättyä kuitua

Karstaus

Karstat ovat kahvalliset työvälineet joissa on kahvaa kohti taivutettuja hakasia. Niitä käytetään siten, että kuitua siipastaan toisen karstan päälle muutaman kerran kuitukasasta ja tämän jälkeen karstoilla harjataan vastakkain siten, että alakarstan kahva osoittaa 180 astetta yläkarstan kahvaan. Näin toimiessa kuidut järjestyvät harjaussuuntaisiksi.


Kuitu voidaan kirjallisuuden mukaan kääriä karstalta ainakin kahdella tavalla. Se, mitä itse käytin on kerran harjata toista karstaa "kahvat samansuuntaisesti" niin että toisesta karstasta irtoaa lepare toisen päälle.


Tämän jälkeen käärin kuidun käsillä rullalle kuvan mukaisesti.


Hetken arvottuani päädyin kehräämään kuitua siten, että vedän sitä käsin rullan päästä alkaen. oikealla kädellä samalla kun vasemmalla pidän kierrettä loitolla kunnes kuitu on oikean paksuinen. Käänsin myös rukin rullan sitenpäin, että rullan pienempi (nopeampi) pää on vetopäänä. Tässä maistiaiskuva säikeestä:



Hajanaisia muistiinpanoja

Kuidussa on paljon lankaa enemmän ilmaa. Värjäystesti kannattaa tehdä nesteestä talouspaperiin, valmiissa kuidussa se näyttää vaaleammalta kuin kehrätyssä langassa.

Tencel ottaa väriä kauniisti, mutta väri on selkeästi vaaleampi kuin esim. bambussa.

Kuituja kannattaa napata pieni määrä talteen värjäämättöminä ja värjättyinä ja koota niistä alusta asti esim. kansiota josta sitten voi tekemisiään seurata.

Tencelin värjääminen tällä menetelmällä johtaa siihen, että värjäys kannattaisi pikemmin tehdä isompina läikkinä ja sitten karstatusta kuidusta napsia esim. eri värisistä pinoista kuitua jos haluaa langan väreihin selkeämpiä värikokonaisuuksia.

Värjätty Bambu näyttää myös hieman koppuraiselta kuivuessaan, mutta se tuntuisi pehmenevän kuituna kehräyskuntoon ihan käsin paijaamalla.

Tencel tunnetaan myös kauppanimellä Lyocell. Tencell on ekologinen puumassasta valmistettava kuitu jonka etuna on mm. se, että sen tuotannossa ei käytetä liuottimia ja teollisuustuotannossa myös vesi voidaan uudelleenkierrättää kuidunvalmistuksessa.