Askartelumassat

Hämmentävää että tämä on blogaus jonka olen halunnut kirjoittaa jo varmaan 10 vuotta mutta silti olen istunut tämän päällä miltei viikon hehkutellen aihetta lähinnä sosiaalisen median puolella. Ehkä en vieläkään ihan ole toennut siitä, että joistain haaveista tulee sittenkin totta.

Kävin viimeviikolla allekirjoittamassa Minervalla kustannussopimuksen kirjasta, joka kulkee työnimellä "Koruja askartelumassoista". Kirjan alustava julkaisuaikataulu on ensivuoden alkuun.

Kustannussopimuksen allekirjoituksen jälkeen soitin pari puhelua ja kävelin kohti kamppia. Söin itsekseni törkykalliin sushilounaan. Ostin marjoja ja menin työhuoneelle juhlimaan sopparia työhuonenaapurin kanssa. Katselin kun facebookpäivitykseni sekä kaupan puolella että omalla seinällä keräsivät kymmeniä tykkäyksiä ja onnitteluita ja leijuin - leijuin niin korkealla kun ihminen voi leijua.

Tänä kesänä saan tehdä mielekästä työtä: sitä mitä olen halunnut tehdä vuodesta 2002. Askartelumassoista on tullut, vihdoin, kaiken tämän kovan työn tuloksena materiaali jota oikeasti harrastaa muutkin kuin minä. Niin moni, että kirjalle on jo markkinat. Wau. Kun itse aloitin massailun ei internettiä sellaisena kuin me sen tänäpäivänä tunnemme vielä ollut. Suurin osa ohjeista oli sanallisia eikä massailun perustekniikoitakaan isolta osalta oltu vielä keksitty. Kun postituslistat vihdoin syntyivät olin mukana alusta asti - monet perustekniikat jotka tänäpäivänä ovat itsestäänselvyyksiä syntyivät näiden keskusteluiden tuloksena. Tänä päivänä massailun alottaminen on helppoa: parin tunnin googlettelun jälkeen on jo jonkinlainen käsitys siitä mihin kaikkeen materiaali taipuu.

Vaikka englanniksi netistä löytää paljon kaikenlaista on suomeksi aiheesta kirjoitettu mun omien tekstien lisäksi todella vähän. Paljon on harrastajien määrää lisännyt se, että Ihana- lehti on alusta pitäen tarjonnut mulle massailuun keskittyvän ohjepalstan. Olen kiitollinen Minervalle siitä että he ovat osoittaneet mua kohtaan sekä arvostusta että luottamusta. Olen onnellinen siitä että mulla on vihdoin mahdollisuus kirjoittaa se kirja jonka haluankin, sisällöstä tinkimättä. Tälläkertaa mulle ei riitä että teen parhaani. Yritän tehdä vähän enemmän kuin mihin luulen pystyväni.

Leikittelin tässä eilen vähän teknisiä. Korussa on noin 3 cm / 2 ":n halkaisijalla olevia sisäkkäisiä renkaita.
Mä olen hyvin satunnaisesti jaksanut näperrellä ketjuja massasta, mutta eilen sattui sopiva fiilis ihan muiden hommien lomaan.

Massailu on sinäänsä useimmiten helppoa puuhaa, ainoastaan ajoittain hieman työlästä. Jos haluat oppia itsekin tekemään koruja, mulla on tarjolla useita kursseja aiheesta. Lisää tietoa tulevista kursseista löydät täältä.

Sen täytyy olla syntiä kun tykkää duunistaan paikoitellen näin paljon. Olin tänään viisi tuntia demoamassa massoja Sinellissä ja hyrisen onnesta. Kunpa nämä hetket voisi pullottaa ja kaataa kahvin sekaan niitä toisenlaisia työpäiviä piristämään. Niitä epäuskoisia, epävarmoja, epätoivoisia hetkiä kun ei ihan kaikki (tai mikään!) mene kuin Strömsöössä.

Siinä on jotain perinjuurin imartelevaa että eräs ihminen ajoi toistasataa kilometriä nähdäkseen mun massailua ja seisoi vieressä tunnin, toisenkin. Että tutut vaivaantuivat tuonne asti moikkaamaan ja tsemppaamaan. Siinä että eräskin inahti ettei ole koskaan saanut mitään onnistumaan massoilla ja sain muutamassa minuutissa tyypin torjuvat vartaloliikkeet ja kurttuotsan siliämään. Että pääsin näyttämään muutamalle miten korjata epäonnistunut työnsä. Että osasin vastata kysymyksiin, ettei yliopäätään juurikaan enää tule massoista vastaan kysymyksiä mitä en hallitse. Ja siinä, että voi tehdä vaikutuksen ihmisiin, että aidosti pystyy opettamaan jotain uutta, sellaisillekin jotka jo ovat tehneet massoja jonkinverran.

Tämän lähemmäs en koskaan pääse tähteyttä. Mutta yleisöni on hyvä: katsoo silmiin, sanoo hyvissä kohdissa "ooh", naurahtelee, puhuu kovaan ääneen kavereilleen ihastellen ja jaksaa muistaa tsempata mua, osa jo ties kuinka monetta vuotta.

Tämmöisen tein kaulaan: Läpikuultavaa valkoista, paperivalkoista ja metallivalkoista Fimoa, marmoroituna. Kovetetut helmet on värjätty vihreiksi alkoholimusteilla. Ei se sen vaikeampaa ole.

Muutaman vuoden tauon jälkeen laitoin taas askartelu-aiheisen joulukalenterin. Sen löytää Ihan kivan kaupan blogista. Ihan kivan kaupan joulukalenteri tulee tarjoamaan 24:n luukun verran ohjeita askartelumassailuun. Ensimmäisenä työn alle laitetaan millefiorin perusteet kaulakorun muodossa. Kahdeksan helmen jälkeen opetan teille kehittelemäni korusidonnan

Blogia voi seurata suoraa rss-feedistä, blogilistan kautta, Networked blogs- palvelusta sekä tietenkin myös kaupan facebooksivuilta.

Uusin nettineulelehti Ulla on ulkona.

Olen ihan mykkyrässäonnellinen kun tekemäni Kirahvin villapaita- ohje äänestettiin myös kansikuvaksi.


Lisäksi mulla on toinenkin ohje Ullassa, Lyon- kauluri.


Ullassa on tälläkertaa paljon kivoja ohjeita. Mä olen vähän heikosti muiden ohjeuta toteuttava tapaus, mutta Vaahteran syksy saattaa jossain kohtaa lähiaikoina tulla puikoille - mulla on just tähän malliin sopiva itsekehrätty lanka jota ei ole järin paljon ja malli voisi toimia sille hyvin.

Huomasin että olen unohtanut blogata jostain aika ihanasta ja ylpeyttä aiheuttavasta. Hups.

Saimme Petterin kanssa yhdessä tekemämme työn mukaan 500 Cabinets- kirjaan.



Tarkempia tietoja löytyy Hiidet.com domainin puolelta

Friends and acquaintances - polyclayers, knitters, spinners abroad. I know most of my text does not make much sense to you when it is in Finnish. And my pictures are not THAT good. I admit.
I have a hint though: if you add this blog to Google RSS reader you can select "translate this feed to my language" setting to it and Google machine will translate the blog to something that - with some willingness and imagination - be at least partly understandable.

That is the way I read German, Dutch, French and Russian craft blogs theese days. And that is the way that you could read this too