Blogit

Olen niitä, jotka googlettavat lähes kaiken. Myönnettäköön, että sitä tulee tehtyä myös silloin kun ei tarttisi, rutiininomaisesti ja maneerina. Mutta viimeaikoina on ollut asioita, joita en joko ole halunnut googlettaa tai osannut etsiä.

Tosi ystävyyttä on googlettaa ystävän puolesta sairaustietoja. Jokaisella pitäisi olla oma googlekaveri joka etsii netin syövereistä terveysongelmiin niitä vähemmän raflaavia vaihtoehtoja joihin ei liity syöpä tai parantumaton.

Eilen jäin vaihteeksi jumiin siihen, että en löytänyt keskustan useista isoista paperikaupoista vaakasuoraan leveämpiä viivattomia muistikirjoja. Kymmenessä minuutissa some kertoi mistä niitä saa ja mitä ne maksavat. Samaa tietoa ei löytynyt googlella. Toki löysin vastaavia muistikirjoja pilvin pimein, ulkomaisista nettikaupoista ja kalliimmalla.

Tänään sometin kaverin puolesta: kaverin allergiatesteissä löytyi uusi, harvinaisen oloinen, allergia. Gluteenihydrolysaatti. Kyseinen lisäaine on ilmeisesti vaaleissa jauhoissa käytettävä kuohkeutin. Koska sitä ei tarvitse merkitä erikseen tuoteselosteisiin ajattelin kysellä tietääkö kukaan tuttavapiiristäni tästä enemmän. Googlen tiedot aiheesta ovat toistaiseksi olemattomat, mutta luottaen kuuden erottavan askeleen teoriaan uskon, että edes jotain parempaa tietoa löytyy.

Googlen etu on anonymiteetti ja se, että se hakee tietoa koko maailmasta. Useimmiten kuitenkin mulle itselleni riittäisi vähäisempikin allas, mistä tietoa ammentaa. Oman tuttavapiirini parhautta on se, että sieltä löytyy ihmisiä niin järjettömän monelta alalta. Kun viikko sitten lapseni joutui yllättäen leikkaukseen sain somesta monialaista vertaistukea alkaen lääkäreistä päätyen vahtimestariin. Vaikka jakelu tekstille oli suppeahko - edes koko omalle tuttavapiirilleni en asiasta puhunut - oli ihan muutamassa tunnissa tuttavapiiriltä saatu apu ylitsevuotavalla tavalla konkreettista ja helpottavaa. Aika paljon elämässä on niitä kysymyksiä, joihin vastaus ei ole tiedossa vaan toivossa.

Olen aika aktiivinen erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja ajoittain väsyttää siellä pyörivä Sosiaalisen median maisterit, tuttavallisemmin SMM:t. Tämän ryhmän keskinäinen nokkimisjärjestys selkeästi rakentuu kontaktien määrän eikä laadun mukaan. En ole oikein mihinkään uuteen sosiaalisen median palveluun päässyt ennen kuin SMM:t ovat saapuneet puhumaan mistäs muusta kuin somesta. Google plussassa pystyin yllättävän pitkään ihan vaan kavereiden kanssa sillai letkeesti. Minä pidän plussasta, siitäkin huolimatta että inhottaa olla niin googleriippuvainen. Mulle plussa on nykyään jo hinppasen luontevampi paikka puhua asioista joille haluan rajatun kohdeyleisön. Mä olen netissä sosiaalisen elämän vuoksi, osin harrastusten ja vähän työnkin puolesta. Mutta tunneside ihmisiin on se, mikä mut ajaa Facebookkiin ja Googleplussaan. Mulla on etenkin Facebookissa sellaisia ihmisiä jotka ovat tulleet oikeastaan millään tavalla tutuiksi vasta facebookin kautta. On tuntunut hyvältä saada itselleen virtuaalitsemppaajia ja kanssakulkijoita kun elämä on ajoittain ollut vähän rankkaa. Haluan myös rajata sen mitä jaan kenenkin kanssa. Ei niin että mulla varsinaisesti olisi normaalia isompia salaisuuksia ole mutta jotkut politiikkajutut on vaan parempi keskustella politiikan harrastajien kesken jne.

Tältä pohjalta tuntuukin todella vieraalta kun ihan jokaisen sosiaalisen median palvelun kohdalla olen törmännyt nimilistoihin joissa kerrotaan ketkä "suomalaiset/ käsityöläiset/ käsityöyrittäjät/ politiikan harrastajat/ toimittajat" ovat juuri tämän tietyn sosiaalisen median käyttäjiä. Näitä listoja kokoavat lähinnä "sosiaalisen median ammattilaisiksi" itseään kutsuvat henkilöt. Suhtautuminen listoihin vaihtelee ilahtuneesta "hei minut huomattiin, rock" tyyppisestä "päästäkää minut pois teidän paskalistaltanne"- välillä aika rajusti. Eivätkä tunnereaktioiden lisäksi myöskään mielipiteet aiheesta juurikaan kohtaa koska siinä missä listojen tekijäpuolella nähdään listat vain helppoina tapoina löytää mielenkiintoista sisältöä sosiaaliseen mediaan se toisista tuntuu menevän reviirikiistan puolelle. Pahimmillaan näille listoille lisätään sisältöä jota alunperinkään ei ole tarkoitettu julkiseksi - esim. sosiaalisessa mediassa oleva kuvaus, titteli, parisuhdetieto tms. jota listan tekijä ei ymmärrä rajatulle yleisölle tarkoitetuksi tiedoksi.

Oikeastaan koko listausilmiö muistuttaa - siis mua - siitä ylä-asteen tyttöjen kokoamasta "nämä ovat suosittuja henkilöitä"- pelistä jolla omasta statuksestaan epävarmat yrittivät pysyä edes jotenkuten mukana ryhmässä. Listaan jonne itse liittyy suhtautuu paljon positiivisemmin kuin listaan jonne tulee tietämättään liitetyksi ja jonka joku toinen on kerännyt. Somelistojen keräilijät on mun mielikuvissa aikalailla samaa ihmisluokkaa kun spammerit: tyyppejä jotka haluavat mahdollisimman paljon kontakteja että voisivat edes jollain tavoin rahastaa niillä. Ja jotta kontakteja saadaan paljon niitä myös listataan julkisesti jotta joku toinen äityisi listaamaan lisää kontakteja. Tällä tavoin uurastamalla voi päätyä tuhansien ihmisten twitterseurattavaksi vaikka valtaosa nettipresessiä on linkittää viiden artikkeli päivätahdilla "some sitä, some tätä" sisältöisiin nettikirjoituksiin ja muutaman kerran viikossa päivittää statukseensa "omintakeisen" kääntämällä lainatun "someoivalluksen". Sekä mainontaa tulevista luentokeikoista.

Mutta eihän se asia ole näin yksinkertaista. Hassua kyllä olen törmännyt useisiin Sosiaalisen Median Maistereihin jotka luennoivat nettipresenssistä ja samaan aikaan eivät oikeasti tajua miltä heidän oma verkkokäyttäytymisensä ja persoonansa vaikuttaa pelkästään sen datan perusteella mitä suurin osa ihmisistä jopa heidän "verkostoissaan" näkee. Ihan varmasti Sosiaalisen Median Maisteritkin jakavat omalle sisäpiirilleen niitä "koirani kakkasi tänään eteiseen kun olin lähdössä tärkeään palaveriin enkä voinut muuta kuin sulkea oven ja häipyä" tyyppisiä arki-ihanuuksia. Yllä oleva aika tyly näkökulma syntyy juuri siitä kokemuksesta, että ihmiset SMM:n ympärillä ovat vain pönkitysapua ja että henkilön viestinnästä puuttuu tyystin kaikki läsnäolo. Jos sosiaalisen median osaamisesta annettaisiin professuureja niin myöntäisin sellaisen Jyrki Kasville. Jyrki on, mielestäni, onnistunut yhdistämään samaan aikaan asiatietoa rajusti levittävän mutta silti omana itsenään ilman kulisseja läsnäolevan nettiolemisen yksityisyyttään myymättä.

Ja sitten se pähkinänkuori koko juttuun? Nää, mulla oikeasti muuta ollut kuin tämän mielipiteeni esille tuontia jotta pääsen itsekin vähän pätemään ja lievittämään huomionkipeyttä Ei näitä keskusteluja VOI ottaa ihan niin vakavasti kun joskus otan. Ja ristiriitaistahan tämä on koska ihan selvästi asiasta puhuminen tekee itsestäkin vähän somebesserwisserin. Yäh.

Kuulin ystävän ajautuneen konkurssiin. Näitä riittää kädentaitoalalla. Vika ei tälläkertaa ollut tyypissä eikä tuotteissa - eikä edes hinnoissa. Marketin on vain helpompi myydä tismalleen samanlainen tuote samalla hinnalla kuin yksittäisen pienyrittäjän.

Olen katsellut kädentaitoalaa kohta parikymmentä vuotta on/off omanapa/kaverinapa perspektiivistä. Pyörittänyt pariakin käsityöyhdistystä ja ollut mukana niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin järjestöissä. Menestynein tuttuni tienasi jenkeissä yhtenä vuonna toista miljoonaa taalaa ja seuraavana alle 10 000. Suomessa suhdanteet ovat loivempia ja menestykset pienempiä, mutta yhtäkaikki arvaamattomia.

Perjantaina on älä osta mitään päivä. Mä haluaisin perustaa sen rinnalle myös "Osta pienyrittäjältä" päivän jota voitaisiin viettää kerran kuussa. Koska oikeasti se merkitsee ja tuntuu meidän pienten yrittäjien arjessa heti.

Olen tässä viikonloppuna törmännyt parikin kertaa näihin "keskustelua aiheesta x on liikaa, eikö tämä hullutus jo voisi loppua ja palattaisiin vaan entiseen"- tyyppisiin lausahduksiin. Mukavuudenhalusia ihmisiä on kyllästyttäneet ainakin torkkupeitot, einesruoka, homosuhteet, kirkollisvaalit, marraskuun säät sekä tietysti heijastimeen liittyvät keskustelunaiheet. Ei siis erityisesti minun suustani vaan noin yleisesti. Eräskin totesi, että "en halua ajatella tuollaisia asioita koska sitten tulee vaan paha mieli". Niin. Aikuisuudesta tulee aika usein paha mieli. Ikävä kyllä se pakeneminen ei täyspäiseltä poista sitä pahaa mieltä vaan siirtää sen käsittelyn sitten jonnekin pinnan alle. Torjunta on reaktiona kauhean raskas ja rankka niin kantajalleen kun tämän ympäristölle.

Eduskunnan torkkupeitoista tuli tänään pari uutta: Iltasanomat kertoi ettei peittojen hinnassa ollut tekijälle katetta kuin 10%. Samalla Iltasanomat kysyy, olisiko pitänyt mielummin ostaa halvat ulkomaiset peitot. Iltalehden lukijakunnan mukaan olisi. Ilmeisesti halpatyövoiman käyttö ulkomailla onkin siis kansallinen tavoitetila. Tai onhan se, senverran moni iloiten ostelee parin euron t-paitoja. Toisaalta, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, ei silläkään ole välttämättä mitään tekemistä moraalisesti tai eettisesti kestävän kanssa jos samanmoinen tuote maksaa toisessa kaupassa kolmekymppiä. Olen koko viikonlopun odotellut että Uuden mustan palvelin nousee jotta voin linkittää tähän polkkaan siitä mistä viiden euron paidan hinta koostuu.

Tästä on jo aika monta vuotta aikaa mutta ystäväni teki töitä merkkivaateliikkeessä, jossa myytiin 90 markan t-paitoja. Naapurikaupassa oli tismalleen samaa t-paitaa myynnissä 13 markan hintaan. Mikä vielä hauskempaa kumpikin liike, itseasiassa, oli samalla omistajalla ja niiden varasto oli yhteinen. Vaatteisiin kiinnitettiin hintalaput vasta liikkeen puolella kun ne haettiin varastosta. Ja kauppa kävi, hyvin. Molemmissa liikkeissä.

Tänään on kohistu siitä, kuinka eduskuntaan on tilattu kansanedustajille 127 euron torkkupeitot. Meidän rahoillamme, torkkupeitot.

Pitkin päivää on selvinnyt, että kansanedustajien työhuoneet katsotaan edustustiloihin jolloin niitä myös sisustetaan edustustilaan mitoitetuilla tarpeilla. Arkkitehti on määrännyt värikartan ja sen mukaiset torkkupeitot on päädytty tuottamaan käsityöläisellä mittatilaustyönä.

No, olen ehkä eri mieltä siitä tarvitaanko työsuhdetorkkupeittoja ylipäätään - tämä on ainoa asia josta olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä. Sensijaan siitä olen jyrkästi eri mieltä että kyseiset peitot olisivat kalliita. Jostain syystä tämä tuulipukukansa on ylen ihastunut ajatukseen siitä, että ylintä päätäntävaltaa maassamme käyttävät edustajat saavat aivan liiian paljon kaikkea kun kukaan muu ei saa mitään - ja missään nimessähän mitään yksittäistä käsityöläistä ei tule tukea sillä käsityöläisille osoitetun tuen tulisi olla lähinnä mustavalkokuvattu juttu naistenlehdessä tai joku söpö arvomitalli - paljon eettisempää toki olisi maksaa rahaa jollekin globaalille kodintekstiilifirmalle jolta voisi ostaa koneella tai kiinalaislapsien tekemänä vähän halvempia peitteitä.

Designtyöstä 127 euroa ei ole paljoa, eikä se varsinkaan ole paljon hyvälaatuisesta tekstiilistä. Olen tienannut kädentöistäni rahaa toista vuosikymmentä ja tämä on ollut ehkä masentavin päivä olla se käsityöläinen joka tekee joulumyyntiin koruja. Joka ikisestä tuutista olen saanut lukea kuinka hirvittävää riistoa on pyytää 127 euroa peitosta. Kun peittoja, muovisia koneella tehtyjä tosin, saa Prisman alesta kolmella eurolla. Ja hemtexissäkin on niitä viidelläkympillä. Jos jokunenkin kommentti jossa on tarjouduttu tekemään sama 120 eurolla on osunut vastaan. En pidä pelkkää hintaa järin hyvänä mittarina millekään, erityisesti en laadulle enkä eettisyydelle. Kolmen euron peittojen takana on todennäköisesti kiinalainen massatuotanto.

Linkitän tähän nyt jotain järkyttävää mutta haluan ensin varoittaa. Jos olet erityisen herkkä ÄLÄ klikkaa seuraavaa linkkiä.

Halpatyövoimalla ei ole ainoastaan vaikutuksia ihmisten palkkaan ja elämään. Se myös saastuttaa ympäristöä järkyttävin tavoin.

Jos iltapäivälehtien kuviin on uskominen eduskunnan peitot on tehty villalangoin, kantattu ja kudottu. On vaikea arvella aikaa mitä yksittäisen peiton tekemiseen on mennyt, mutta ilman tarvikkeitakin on ihan hyvä kysymys montako tuntia suostuisi tekemään töitä 127 eurolla niin että maksaisi siitä myös veronsa? Tarvikehinta, tietenkin, tulee vähentää tuosta 127 eurosta ja alvi myös. Eipä sitä pottia enää olekaan niin moneksi tunniksi jaettavissa.

****
Edit 10.11 : sain tarkempaa tietoa vilttien materiaalista.
"Peitot ovat 80% merseroitua puuvillaa, lämmittävä villa on rakennettu kerrosten väliin kankaan rakenteeseen, kanttaus muotoutuu samoin kankaan rakenteeseen, jotta päärmäys on saatu kauniiksi."

127 euroa ei kuulosta kalliilta enää. Ei todellakaan.
****

Kuten jo tossa aiemmin sanoin kysymys siitä hankitaanko ylipäätään torkkupeittoja työsuhde-etuna on validi kysymys. Sensijaan tämä nurina kädentaidon hinnasta vaikuttaa ihan rehellisesti sanoen masentavalta näin käsityöläisnäkökulmasta. Kärjistäen osan viesteistä ydin tuntuu olevan että käsityöläisen palkka on suoraa pois asunnottomilta. On aidosti kummallista kuinka kädentaidot ovat osalle ihmisistä edelleenkin ylenpalttisuuteen viittaavaa turhuutta vaikka samaan aikaan samat ihmiset nielevät sekuntiakaan miettimättä sen, että pienelle urheilijaeliitille subventoidaan kymmeniä miljoonia rahaa kaikenlaisina tukiaisina. Sensijaan kädentöihin kohdennetut muutaman kyppitonnin hankintaostot aiheuttavat samalle porukalle valtakunnallisen kriisin.

En voi myöskään olla miettimättä mikä osa tästä valituksesta on siinä, että kyse on naisten tekemistä tuotteista eikä miesten "tärkeistä asioista". En ole hirveämmin nähnyt urputusta siitä, että aikalailla rutiinisti meidän yhteisillä rahoillamme hankitaan tonnin työtuoleja tai viidensadan kirjahyllyjä. Tottakai koko eduskunta voitaisiin työntää Jakomäkeen bunkkeriin kierrätyskeskuksesta hankituin huonekaluin jos niikseen tulee mutta se söisi koko maan uskottavuutta jos ylimmän päätöksenteon arvovaltaa osoitettaisiin siten. Sensijaan edustustilaisuuksiin hankitaan pitopalveluruokaa ja edustustiloihin arvokalusteita ja tekstiileitä.

Niin kateellinen kuin ajoittain olenkin niin tästä en kateelliseksi tullut. Onnea ja menestystä urallesi Katja Huhmarkangas. Valitettavasti en löytänyt sinulle toimivia yritysnettisivuja mutta toivon, että ekosurffatessasi tiputat linkin itseesi kommenteihin. Olet kaiken sen mainonnan arvoinen mitä tällä tapauksella sait.

Maanantainillini taksiseikkailustani jatkuu:

Taksitarkastajan spostiin lähettämääni reklamaatioon vastasi TaksiData Oy:n tiedottaja (o.O). Vastauksessa todetaan näin:

Hei,

kiitos yhteydenpidostanne.

Tapahtumakuvauksenne perusteella ei nyt vaikuta ihan siltä, että koko tilanne ja se, että jouduitte odottamaan kauan kyytiä, olisi ollut puhtaasti taksinkuljettajan syytä. Aamulla tuohon aikaan on ollut takseissa ruuhkaa, kuten lähes aina arkiaamuisin kello 8 ja 9 välillä. Siksi ensimmäiseen tilaukseenne ei heti löytynyt vapaata taksia. Teitte tilauksenne kello 8.13. Viikin alueella ei ollut tuolloin yhtään vapaata taksia ja lopulta ensimmäinen vapaa taksi (915) kuittasi tilauksenne kello 8.21 Myllypuron alueelta. Taksin ajoaika Viikkiin kesti noin seitsemän minuuttia eli auto oli paikalla kello 8.30. Tähän siis kului ensimmäinen 15 minuuttia, jonka jälkeen taksi ajoi siis viemärikaivon kuoppaan.

Toinen taksintilauksenne tehtiin kello 8.39. Tähän tilaukseen löytyi vapaa taksi Pihlajamäen alueelta kello 8.41 ja järjestelmämme mukaan taksi oli paikalla kello 8.47.

Faktisesti en sinäänsä ihmetellyt taksin tuloa, mutta kun sitä odottaa kahteen otteeseen niin on kieltämättä kipeänä jonkinverran eri asia kuin terveenä ja muutenvaan.

Toki ihmettelemme, miksi kuljettaja ei voinut tilata Teille uutta taksia huomatessaan olevansa estynyt hoitamasta kyytiä loppuun asti. Se, että hän ei ottanut Teitä enää kyytiin päästessään irti kaivosta, on kyllä aivan ymmärrettävää, koska tämä uusi tilaamanne taksihan olisi muutoin tullut paikalle aivan turhaan.

Minusta taas ei ole ymmärrettävää että taksinkuljettaja ei olisi voinut edes yrittää peruttaa jo tilattua taksia.

Laitamme palautteenne hyvityspyyntöineen edelleen taksin 915 liikenteestä vastaavalle henkilölle, joka on siis kuljettajan työnantaja. Pyydämme myös selvityksen kuljettajalta, miksi hän ei asiakkaan pyynnöstä huolimatta tilannut uutta taksia paikalle.

Olemme erittäin pahoillamme tapauksesta ja Teille aiheutuneesta viivästyksestä johtuen kuljettajan epäonnistuneesta ajovalinnasta. Tiedoksenne vielä, että tekstiviestitilauksen hinta on 1,70 euroa per lähetetty viesti.

Hinnan olin tosiaan katsonut väärin. Jään odottelemaan jatkoa.

Olin vaihteeksi menossa kättärille tänään - leikkauksen jälkitautina sain inhan hematooman ja tulehduksen jonka takia jouduin vaihteeksi tarkastuskäynnille. Sanoinko jo että sekä seisominen että istuminen sattuu?

Tilasin taksin tekstarilla (1.90 euroa + pvm) ja se kuitattiin vasta kymmenen minuutin päästä poimituksi tilaukseksi. Siihen kun auto saapui meni vielä kymmenen minuuttia. Istuin taksiin, sanoin osoitteen ja kuski päätti kääntää autonsa tien perällä onnistuen tiputtamaan oikean eturenkaan jäältä viemärikaivon kuoppaan. Siis sen ainoan viemärikaivon mitä kunnanmiehet suuressa viisaudessaan ovat tältä 2%:n kaltevuudella olevalta kadulta jättäneet auki.



No, kuski sitten totesi ettei auto lähde mihinkään, että tällä taksilla et pääse mihinkään. Pyysin tilaamaan mulle uuden taksin jolloin kuskilla oli otsaa valehdella että hän ei muka pääsisi puhelimella taksikeskukseen läpi koska taksikeskus ei vastaa. Että näin. No, tilasin uuden tekstaritaksin ja sitä sitten jäin odottelemaan 20 metrin päähän. Sillä välin taksikuski sai naapurilta lainattua työkaluja joilla madalsi jään kynnystä ja sai autonsa irti. Kysyin voisiko hän nyt sitten ottaa mut kyytiin (olin siis jo parikymmentä minuuttia viettänyt pihalla) mutta koska olin tilannut uuden taksin totesi kuski että ei hän minua ota kyytiin ja että ei tämä ollut hänen vikansa ja ajoi pois.

30 minuutin seisominen oikeasti sairaana oli lievästi sanoen aika rankkaa eikä taksikuskin asenne sitä kyllä yhtään helpottanut.

Taksitarkastajalle olen sähköpostilla toimittanut tämän samaisen tekstin korvauspyynnön kera. En siksi, että häviämäni summa rahaa (2,5 euroa) sinäänsä olisi niin iso vaan koska nämä samaiset ammattiveijarit - kuten mulle naamakirjassa parikin totesi - kuljettavat myös vammaisia ja vanhuksia jotka usein eivät jaksa valittaa.

Kiitoksia eilisistä pikkujouluista itse kullekin taholle. Erityisesti pitää mainita että kiva oli nähdä Kaisaa ja kaisan kynsiä pitkästä aikaa. Viimeksi missasin Kaisan kun olin toisenpuolen salia ja pääsin vain rapskoista lukemaan muiden lällättelyä Kaisan tapaamisesta

Raporttien kirjoittamisessa hirveintä on se, että kun alkaa listata ihmisiä unohtaa vahingossa jonkun. Sen takia en uskalla nyt edes aloittaa listaa, mutta seura oli hyvää, hauskaa, kaunista, komeaa, älyvapaata, lattavatsaista, kaljua jne. Eikä kaikkien nimi ollut Janne vaikka aika monien olikin

Muusta sisällöstä ihmisten lisäksi mainittakoon, että keskustelu "mitä pelimiesten tulisi tietää naisista" jäi vähän vaiheeseen mutta sensijaan kardiovaskulaaridietin yksityiskohtia tuli käytyä weeruskan menun keralla varsin kattavasti läpi. Yllättävää kyllä menuun kuului myös vegevaihtoehtona uppopaistettua punajuurta ja vuohenjuustoa - hämmentävää

Mitenkään hirvittävälle hunningolle ja tärviölle en joutunut vaikka yritystä oli. Turistin kanssa poistuttiin säädyllisessä ajassa ja olin - kiitos Mikaelin - kotona jo puoli kahdelta. Ainoa eilisestä muistuttava oire on tavaton lamaannus ja väsy, joka toisaalta on leimannut tätä syksyä noin muutoinkin eli ei mitään hätää. Olipan tekosyytä istua ja pelata BrettSpielWeltissä Dominionionia koska kuulin eilen että sinne oli tullut uusia kortteja. Ja notkua vähän naamakirjassa ja irkissä. Ja vähän päivitellä useampaa nettipalvelua.

Ja sitten piti vähän surffata rukkejakin kun kävin eilen kehruutapaamisessa katsomassa millaista se nyt sitten oikeasti on tuo kehrääminen. Kalliita pirulaisia ovat modernit rukit, mutta tuollainen tai tuollainen kelpaisi kyllä.

On perjantai mutta nillityttää, niinpä;

-

Parin viimepäivän ajan blogissani on viuhunut deletenäppäin kommenttilootan suhteen urakalla. Lauma verenhimoisia mammoja on innostunut yrittämään kommentoida vanhaa kirjoitustani Anneli Auerista. En ymmärrä tämän naisporukan logiikkaa tulla maanisina riehumaan mun blogiini tapahtuneen takia. Pahimmat tapaukset tuntuvat ip-osotteista päätellen olevan aivan vimmaisia ja kirjoittavat useita kommentteja. Ymmärrän sinäänsä pettyneen ja ahdistuneen fiiliksen, perhis, mammadietti ja kotiäitinet ovat monille olleet tärkeitä henkireikiä monotonisen arjen keskellä ja nyt siltä kaikelta on sekä mennyt pohja että osin artikkelit joista on voimaa ammennettu osottautuvat vain tarinoiksi ilman todenperää. Inha tunne on varmasti aika kova ja käytöksestä päätellen se aidosti järkyttää joitakuita.

Minä en ole vahingoniloinen tapahtuneesta. En myöskään kauhistunut. Ihminen on hirveä otus - ja selvästi tänne kommentoivan lauman käytös osoittaa että jokunen näistäkin vaahtoturvista tiukan paikan tullen todennäköisesti menisi paljon pidemmällekin käytöksessään kun anonillittäisi netissä.
En silti hittovie ymmärrä miksi se pitää kaataa mun niskaani ja tähän blogiin.

-

Nillinnallin Matti Vanhanen ja media myös. Joskin on Ylen tilanne erikoinen lähdesuojan vuoksi niin eipä siitä paljoa poikkea pääministerinkään toiminta. Kun pääministeri ei uskaltanut haastaa Yleä oikeuteen päätti Matti Vanhanen kutsua TM:n Rakennusmaailman tarkastamaan taloansa. Tuntuu erikoiselta tämä kuvio: Matti Vanhanen ohjailee omien sanojensa mukaan Pääministeriä (tai ainakin puhuu pääministeristä passiivissa) ja pääministeri taas ohjaa eduskuntaa lainsäätäjän roolissa. Matti Vanhanen ei kuitenkaan oman käytöksensä perusteella usko että maassamme oikeus toimii. Tämä jos mikä on mielestäni huolestuttava signaali kansalaisille: pääministerin mielestä oikeus on turha laitos.

STT jo kieltäytyi tuomarinroolista asiassa, mutta Yhtyneissä Kuvalehdissä oletettavasti laskettiin kassakoneen kilinää kun tarjous otettiin vastaan. Toivottavasti jostain löytyy sekin taho joka tutkii onko Rakennusmaailma miten riippumaton media tässä asiassa - löytyykö vanhoja golfkaveruuksia ja millaiset ovat olleet Keskustan mainosmäärät ao. julkaisuissa. Ja kuinka paljon Yhtyneillä on ollut taulu- ja patsaskauppoja...

**

Lienee vihdoin aika painua pois koneelta tekemään jotain vähän tuottavampaakin. Ja jos sää tällaisena pysyy niin sitten iltapäivällä pihalle hetkeksi. Jos nyt ei muuta niin tähän aikaan vuodesta ne hetket kun valoa on ovat värikkäitä ja kauniita. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti nyt kun vielä jaksaa ulkona olla. Marraskuun loskassa sitä tuskin tulee paljoa tehtyä.

Tämä blogi on ollut nyt pystyssä viisi vuotta. Tajusin vuosipäivän tulevan tuossa muutamia viikkoja sitten. Selailin itse arkistoja läpi ja noloilin, nauroin, ihastelin, innostuin itse. Että tämmönen elämä - tai oikeammin elämän julkisivu, se mitä sanotaan ääneen melkein kelletahansa, minkä väliin kudotaan niitä hopealankoja siitä toisesta todellisuudesta jota oikeammin elän. Sillä eihän se tätä ole, tai vain tätä, vaan paljon hetkiä joista ei halua puhua. Sitä kun lapset käpertyvät sohvalla viereen, toinen selkä minuun päin kyljelleen saman peiton alle, toinen siten että päämme ovat samalla tyynyllä. Niitä hetkiä kun kulkee loskassa postilaatikolle ja näkee itselleen vieraan linnun. Kohtaamisia ystävien kanssa, kahvikuppeja milloin missäkin. Parisuhdetta. Töitä. Askartelua. Taidetta. Pitkiä puheluita sellaisten ihmisten kanssa joita en koskaan esittele täällä blogissa sen tarkemmin. Hiekkaa eteismatolla, riitoja lasten kanssa tavaroiden jättämisestä jokapaikkaan. Rikkimeneviä kodinkoneita. Alennuslöytöjä. Asiakkaita joista tulee hyvä mieli moneksi päiväksi. Hauskoja pikku sattumuksia joissa ei juuri ole mitään kertomista - että syksyn viimeinen lehti tipahtaa tammikuussa siitä puusta, jota on elokuusta asti tuijottanut ja miettinyt miksi tuo yksi lehti edelleen tuossa lepattaa näitten kaikkien myrskyjen jälkeen. Sukulaisia, syntymäpäiviä, häitä, kihlajaisia. Ystävien lapsia, eroja ja uusia parisuhteita. Surua ja sairauksia ja ja ja....

Jotenkin se motivaationpuute mikä on viimeaikoina vaivannut blogin suhteen karisi näitä kaikkia rivejä ja niiden välejä lukiessa. Oikeastaan se on edelleenkin ihan kiva elämä. Ajoittain kivempi kuin toisinaan, mutta monella tapaa omannäköinen, vaikka varsin arkinen onkin.

Avasimme Petterin kanssa taiteeseen ja yhteistyöhön liittyvän nettisivuston osoitteeseen www.hiidet.com. Ajan kuluessa tulemme päivittämään tänne yhteisiä töitämme. Toistaiseksi siltäosin sivu on vielä keskeneräinen.
Sivuilla on myös blogi, johon päivitämme molemmat kuluvan vuoden ajan omaa henkilökohtaista taiteeseen liittyvää projektiamme. Petterillä se on tekstuuri, minulla erilaiset helmet. Sivuston kieli on englanti, mutta valtaosa blogauksista sisältää lähinnä kuvia.

Askarteluohjeita sivulta on turha etsiä, mutta massoista kiinnostuneet saattavat hyötyä jo pelkistä kuvista. Rss-syötteen lisäksi Hiidet voi myös tilata blogilistalta tai seurailla päivytksiä facebookin kautta.

Tervetuloa!
*********

Same in English

We opened co- operative art pages with Petteri Leppikallio at www.hiidet.com. With time this will be the place where we showcase our co-operative artworks. Thispart of the pages is still under construction.
We also have a blog where weboth update pictures of our yearly challenge. Petteris challenge is about textures, mine about beads.

You can add ourRss-feed or follow us up on Facebook.
If you are from Finland you also can mark us as your favorite blog at
blogilista.

Welcome!

Blogilista on buginen paska.

Pahoittelen tätä kaunista aloitusta, mutta jos kerran blogilista haluaa ottaa ensimmäisen rivin blogauksestani kuvittelen, että tällä saisin haluamaani huomiota. Semminkin, kun tämän julkaisun jälkeen voin olettaa blogilistan huomaavan päivitykseni ehkä jo viiden tunnin päästä. Olen tälläinen ikävä muutosvastarintainen betatestaaja joka muiden samanlaisten kanssa on tässä saanut huomata, että meidän tekemämme työ listan testauksessa kuitattiin Sanoma Digitalille ominaisella asenteella.

Blogilista on nykyään kaupallisrahoitteinen palvelu - ja sen todella huomaa. Vaikka vanha lista toimi perustoiminnoiltaan hyvin on uusi versio Sanoma Digitalin toimesta tuotu keskeneräisenä tuotantoon. Kehittäjillä on betatestaajien raporttien johdosta ollut kuitenkin kokoajan selvää, että koodissa on suuria puutteita.

Blogilistan pääasialliset käyttötavat ovat blogien hakeminen eri tavoin (asiasanat, haku, kanavat) ja blogien päivitysten seuraaminen omien suosikkien kautta. Kummastakin päätoiminnosta tiedettiin jo betatestauksessa että nämä eivät toimi. En lienee kovin ilkeä jos sanon, että Sanoma Digitalin intressiristiriita näkyy aika selvästi siinä, miten tämä blogilistan uudistus on toteutettu.

OMAT SUOSIKIT

Tänä aamusta nappasin kuvan siitä, miltä omat suosikkini näyttävät ja piirtelin siihen punaisella koska nuo blogit ovat oikeasti päivittyneet:



Jep. YKSI ainoa blogi näistä oli tänään päivittynyt ja senkin päivityskellonaika oli blogilistalla väärin. Tämä virhe on ollut blogilistan kehittäjien tiedossa jo ennen blogilistan uuden version julkaisua - tästä on jaikussa puhuttu viikkotolkulla.

Betatestausvaiheessa kehitystiimin mielestä blogien päivittyminen järjestelmään oli riittävän nopea koska "Botti vierailee yhdessä blogissa yli kymmenen kertaa päivässä. Tarkistustiheys on sen verran pieni, että erillistä tarkista nyt -nappia ei tarvita."
Minä en tiedä mistä se kymmenen kertaa koostuu - ainakin tällähetkellä blogirobotti vierailee omissa blogeissani noin viiden tunnin välein eikä silloinkaan aina ymmärrä päivityksiä päivityksiksi.
Vasta tuotantoon siirtymisen jälkeen on lupailtu "päivitä nyt" nappia takaisin. Työn teettäminen bloggaajilla jotta blogilistan "palvelu" toimisi tuntuu kuitenkin väärältä lähestymistavalta tähän ongelmaan. Päivitysrobotin ongelmista on tiedetty jo puolitoista kuukautta ja pingausmahdollisuutta on lupailtu joskus tulevaksi. Jaikun sekavuuden ja muun huonon tiedotuksen johdosta voi vain toivoa ettei ajatus ole unohtunut.


HAKU

No entäpä haku, kai se nyt sentään toimii?

Käytetäänpäs malliesimerkkinä ohjeistuksessa annettua "Ilkka Kanerva"- hakulauseketta


Kun painaa hae- nappia haku muuttaa haun sanojen kaikki kirjaimet pieniksi kirjaimiksi



Jos nyt yrittää hakea merkintöjä, haku palauttaa tyhjän hakuruudun....


Että näin kun tekee haun ohjeistuksen mukaan. Hakutermillä Ilkka Kanerva löytyy 0 blogia ja haku muuttaa sanat muotoon ilkka kanerva, jolloin merkintöjen puolelta löytyypi 41 merkintää aiheesta.

Hakutoiminnon muista ongelmista, mm. erikoismerkeistä, wildcardista yms. on betatestausvaiheessa mainittu useita kertoja. Esimerkiksi haku elä* palauttaa oheisen kuvan mukaiset blogit


Wildcard elä* ei siis palauta esim. Ihan Kiva Elämä blogia...

Hakutoiminnon ongelmista on jaikussa puhuttu pitkään, mutta kehitystiimi on suorastaaan ignoroinut kommentit aiheeseeen liittyen. Erityisesti ihmetyttää suhtautuminen sellaisten betatestajien kohdalla jotka ovat nähneet varsin paljon vaivaa aiheen tiimoilla.

STATISTIIKAT

Kuuma lista tänään jossain vaiheessa aamupäivää:


Listan ensimmäisenä olevan blogin tiedot:


Ei toimi. Listan järjestysongelmat tiedossa jaikun mukaan jo ennen tuotantoon menemistä.



Ei toimi. Toplistan ongelmat tiedossa jaikun mukaan jo ennen tuotantoon menemistä.

Kahden oman blogini statistiikat osoittavat hyvin, että statistiikat noin yleisemminkin ovat pielessä:





TIETOSUOJA JA TEKIJÄNOIKEUDET

Uuteen palveluun siirryttäessä (tai ehkä jo aiemmin, en ole luonut tässä välissä tunnusta) tuli esiin myös tilanne, jossa blogilistan tunnareiden kautta voi antaa suostumuksensa mainonnan lähettämiseen:


Olen betatestausvaiheessa kysynyt, mitä tämä käytännössä tarkoittaa: myydäänkö käyttäjien sähköpostiosoitteita eteenpäin vai postittaako Sanoma Digital mainospostit eteenpäin. En ole edelleenkään saanut vastausta. Yritin etsiä palvelun käyttöehtoja tai rekisteriselostetta mutta niitä ei löytynyt ennenkuin kirjauduin ulos ja menin rekisteröitymislomakkeeseen. Sieltä löytyi linkki käyttöehtoihin joka kuulema lähetetään aina kun ehtoja muutetaan sähköpostitse kaikille käyttäjille. En kyllä muistaakseni ole tuollaisia käyttöehtoja koskaan ennen nähnyt, mutta saatanpa tässä kohtaa vain muistaa väärin. Käyttöehdoissa kuitenkin todetaan mm. seuraavaa:

4.8 Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.

Herää kyllä aika monta kysymystä siitä, mitä tämä ylläoleva tarkoittaa.

Henkilötietojen käsittelystä todetaan, että

Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja kerättävät tiedot käyvät ilmi rekisteriselosteesta, joka on nähtävissä Palvelun verkkosivuilla www.blogilista.fi."

Käsi ylös kaikki jotka yllättyvät siitä ettei rekisteriselostetta löydy osoitteesta www.blogilista.fi.

SUMMA SUMMARUM

Pyöritän itse useampaa palvelua vapaaehtoistyönä ja vaikka kuinka muutoksista tiedottaisi vastahankoista ja valittavaa väkeä löytyy aina kuin pieniä sieniä syksyllä. Niin kauan kun itse palvelu kuitenkin toimii ydinosiltaan voidaan mielestäni isoon osaan valituksista maksuttomissa palveluissa suhtautua kepeämmin kuin silloin, kun ihmiset valittavat toimintavirheistä. Tämän vuoksi itse olin valmis auttamaan koodin kehittämisessä betatestausvaiheessa jotta pahimmilta bugeilta tuotannossa vältyttäisiin ja jotta palvelu saataisiin käyttäjille mahdollisimman hyvässä kondiksessa.

Ikävä kyllä näyttää siltä, että betatestaajia kosiskeltiin vain näön vuoksi: jotain pikkuongelmia korjattiin kyllä testausvaiheessa mutta itse ydintoiminnoista kerrotut bugiraportit jäivät ignoroiduiksi. Olen pahoillani jos joku sankarikoodaaja nyt vetäisee pepsit nenäänsä tämän kirjoituksen vuoksi koska julkisesti tulee haukutuksi koodista jolle ei ole annettu riittävästi aikaa ja resursseja kehittää - en halua yhdenkään nörtin päätä vadille, mutta haluan oikeasti Sanoma Digitalin vastuuhenkilön julkisesti selittävän MIKSI keskeneräinen koodi on viety tuotantoon. Ymmärrän, että lehdille riittää nettisivujen päivittäminen muutaman kerran päivässä, mutta blogien ja blogilistan idea nimenomaan on ajantasaisuus.

Pääsinpä minäkin testaamaan uutta blogilistaa ja paljon on hyviä ominaisuuksia tulossansa. Muutamia bugeja on osunut eteen ja jotain pientä epäloogisuutta, mutta tämä vaikuttaa pitkälti siltä mitä tässä on pidempään toivottu. Silti blogilista on rss-feederiin verrattuna kankea tapa jatkuvaan blogien seurantaan ja se palveleekin enemmän uusien blogien löytämistä.

Olen jonkinaikaa jo käyttänyt Googlen readeria ulkomaisten blogien seuraamiseen. Olen vakavasti harkinnut siirtyväni siihen myös kotimaisten kohdalla koska silloin kaikki syötteet tulisivat samaan paikkaan. Osa suomalaisista kädentaitajista vain ei salli syötteitä ja osalla syötteet ovat vailinaiset (ilman kuvia) joka vähentää kädentaitopuolen seurattavuutta. Olen kokeillut useampaa rss-feedinlukijaa, mutta en vielä ole löytänyt sitä täydellistä versiota joka pystyisi kaikkeen mitä haluan: omiin kansioihin, omiin tageihin blogeille, blogien luokitteluun tyylillä "luen aina", "luen kun ehdin", "luen joskus". En haluaisi luoda miljoonaa kansiota ja alakansiota vaan haluaisin automaatin joka omien mieltymysteni mukaisesti oppisi tarjoamaan minulle "kiire, luen vain vähän"- valinnalla ne herkullisimmat poiminnat ja "mää täs ajattelin istua tän puoli päivää"- valinnalla kaiken mitä yleensä seuraan. Eikä sekään paha idea ole että readeri ehdottaa syötteitä jotka vaikuttavat samanlaiselta. Ainakin googlella olen löytänyt muutaman aivan helmen tätä kautta.

Jos nyt jotain ominaisuutta blogilistalla erityisesti kaipaan on se, että omat tilaukset voisi itse kansioida haluamallaan tavalla. Nyt kun kaikki teemat ja kaikenlaiset blogit puuroutuvat yhdeksi mediakakofoniaksi tulee toisinaan turhautunut olo. Joinain päivinä kun olisi kiva lueskella neuleblogeja ja toisina taas tekisi mieli lukea ajankohtais-poliittis-ideologisia puheenvuoroja. Tälläistä lukijaa readerit palvelevat paremmin.

Ilmeisesti seuraamansa blogit saisi myös julkisesti näkyviin - tässä kohtaa mulle vain osui vastaan bugi jonka takia en pysty tätä omalta kohdaltani muuttamaan. Tämä varmasti on hyvä tapa löytää uusia blogeja kavereiden mieltymysten mukaisesti. Jos vielä jonain päivänä listoja pystytään hyödyntämään siihen, että minulle voidaan suositella (ostoskorisoftatyyppisesti) muita blogeja sillä perusteella mitä muut samaa blogia lukevat tilaavat, olen tyytyväinen. Blogilistalla kun on senverran kohinaa että uusia helmiä hukkuu virtaan tavattoman paljon liikaa.

Lisäksi ainakin itseäni vaivaa kysymys, mihin sähköpostiosoitettani edelleen jaellaan kun uudessa systeemissä kysytään saavatko yhteistyökumppanit lähetellä mainontaa minulle antamaani spostiosoitteeseen. Koska toteutustavasta ei ainakaan vanhan tunnuksen siirron yhteydessä kerrota mitään, jää avoimeksi myykö blogilista tietoja eteenpäin vai tarjoaako se vain postituspalveluja.

Blogimiitistä mm seuraavat huomiot:
- Lord Boredom oli hauska tavata livenä
- Marin tissit vilkkuvat ja pyllyssä on hs.fi tatuointi niinkuin muillakin ostetuilla bloggaajilla
- Kasvi oli hauskempi kuin yleensä, mikä nyt ei yllätä kun törmäämme satunnaisesti lähinnä puoluekokouksissa joissa joko ollaan tekemässä tosissaan töitä tai sitten lauletaan väärällä nuotilla karaokea
- Kari Haakanalla ei ole partaa
- Lupasin Sedikselle kunnon elokuvakritiikin tästä ensiteoksesta. Huoh. Kännissä tulee selkeästi mahtailtua, mutta tulossa on. Vielä. Joskus.
- Mielitty on kaunis ja tietää ihan liikaa natsipornosta. Tosin minä epäilen että se alkoi taas Visukintusta tämänkin keskustelunaihe. Vai oliko sen alku sittenkin Junakohtauksessa? Niin tai näin tuli taas sivistystä jota en erityisemmin kaivannut...
- Lostiksen ja Turistin kanssa hubailtiin vanhaan malliin. Terkkuja myös Mikaelille
- Pää auki on hauska niin blogissa kuin livenä. Ja "sen äiti" Sun Äitis päihitti tekno-gadget kilpailun blingbling korvakoruilla joita kadehtivat kaikki.
- Alternative Arboretumin kanssa löydettiin blogien ulkopuolisia yhdistäviä tekijöitä.
- Kriisin kanssa puhuttiin tisseistä ja keskustatunnelista
- Illemmalla seuraan liittyivät Mitvit, Skrubu, Veera,

Muutamien kanssa ehdin vain vilkutella pöytien yli kuten Tuijan, Jannen, Schizo.Jannen..

Raportti on kyllä puutteellinen, mutta kommentteihin saa ilmottautua. Tiedän että emmentalaukoissani lymyilee ainakin viitisen ihmistä jotka unohdin nyt mainita. Pardon asianosaisille, mutta pitää tästä suoria yhteen kokoukseen - ei niin pyhää päivää etteikö siihen jotain aktiviteettia mahtuisi...

Mieheni kutsuu elämäntapaohjelmiksi kaikkia sellaisia ohjelmaprojekteja joita käyttääkseen tarvitsee vaan "sisäistää" ohjelman logiikka ja hyväksyä sen rajoitteet ja sen jälkeen assimiloitua ohjelman käyttäjäksi.

Juu.

Mä en nyt aijo sanoa mitään rumempaa Drupalista kuin sen, että sen kuvien käsittelytapa on täysin hanurista ja se on syvältä ja poikittain monissa muissakin suhteissa. rm *

No sit on kans toi phpbb jonka virallista kolmosversiota odotan mielenkiinnolla. Testausten perusteella sekin on hankala elämäntapasofta, mutta onpahan siinä sitten ainakin joitain nykyisessä alustassa olevia ongelmia saatu ratkaistua. Nähtäväksi jää mikä määrä elämäntapaa on siinä samassa tullut lisää.

Facebookin käyttöliittymä on sekin varsin tuubaa. Monet kilkkeet jotka olisi noin teoriassa kivoja tuppaavat kasvattamaan sivua tauhkaiseksi puuroksi. Osa kivoimmista kilkkeistä ei toimi ellei niille mene erilliselle sivulle. Luulen että friends pad saa kyytiä ihan just nyt. Facebook on myös vuosien tauon jälkeen tuonut kiertokirjeet takaisin mun elämään. Erityisen nannaa on nää "jos et lähetä tätä takaisin niin sä et oo oikeasti mun ystävä"- kirjeet. Diggasin niitä jo lapsenakin ihan kympillä heti niiden "lähetä tämä kymmenelle kaverillesi tai saat märkäruven"- kirjeitä.

Mamboa olen Viikki-Seuran puitteissa joutunut käyttämään pidempään. Melkoinen elämäntapasofta sekin. Ja saman sukulainen on Joomla joka tuossa eilen tuli asennettua paikkaan x sivustoa y varten. Joomlan kunniaksi on sanottava se, että vaikka se on varsin elämäntapapainotteinen ajattelumalliltaan se kuitenkin näyttäisi perusjutuissa toimivan tunnin tutustumisella jotenkin, mutta en ole vielä edes uskaltanut alkaa leikkiä templaten tai yhtään muutoinkaan vaativampien ideoiden kanssa.

Kaikenkaikkiaan näihin elämäntapasoftiin menee ihan määrättömästi aika, energiaa ja kärsivällisyyttä. Silloin kun joskus aloin käyttää tietokoneita se helpotti joidenkin asioiden tekemistä. Niinkuin tekstin käsittelyä ja kirjanpidon pitämistä. Nyttemmin tuntuu, että aina kun jotain pitäisi isommin tehdä tai tiedottaa tulee aina vastaan uusi sovellus jonka mukana pitäisi niellä myös sen sisältämä ajattelumalli. Kaikki kunnia erilaisuudelle ja sateenkaariyhteiskunnalle, mutta joskus tuntuu että tietokoneohjelmia kehittävät ihmiset ovat järjestäen ihmisiä, joille ei ole mikään ongelma muistaa että sivun A asetuksiin vaikuttavat myös komponentit 1-400 randomjärjestyksessä. Globaalit muuttujat on näppäriä vasta siinä vaiheessa kun on sisäistänyt mikä globaali muuttuja milloinkin jossain on viturallaan. Sitä ennen ne tuntuvat lähinnä rasitteelta.

Ainoa toimiva elämäntapasofta mikä on vastaan osunut on Settis. Se syö yleensä lähinnä vain aikaa - jota muutoinkaan ei ole liikaa