FI Näpertelyä

Hämmentävää että tämä on blogaus jonka olen halunnut kirjoittaa jo varmaan 10 vuotta mutta silti olen istunut tämän päällä miltei viikon hehkutellen aihetta lähinnä sosiaalisen median puolella. Ehkä en vieläkään ihan ole toennut siitä, että joistain haaveista tulee sittenkin totta.

Kävin viimeviikolla allekirjoittamassa Minervalla kustannussopimuksen kirjasta, joka kulkee työnimellä "Koruja askartelumassoista". Kirjan alustava julkaisuaikataulu on ensivuoden alkuun.

Kustannussopimuksen allekirjoituksen jälkeen soitin pari puhelua ja kävelin kohti kamppia. Söin itsekseni törkykalliin sushilounaan. Ostin marjoja ja menin työhuoneelle juhlimaan sopparia työhuonenaapurin kanssa. Katselin kun facebookpäivitykseni sekä kaupan puolella että omalla seinällä keräsivät kymmeniä tykkäyksiä ja onnitteluita ja leijuin - leijuin niin korkealla kun ihminen voi leijua.

Tänä kesänä saan tehdä mielekästä työtä: sitä mitä olen halunnut tehdä vuodesta 2002. Askartelumassoista on tullut, vihdoin, kaiken tämän kovan työn tuloksena materiaali jota oikeasti harrastaa muutkin kuin minä. Niin moni, että kirjalle on jo markkinat. Wau. Kun itse aloitin massailun ei internettiä sellaisena kuin me sen tänäpäivänä tunnemme vielä ollut. Suurin osa ohjeista oli sanallisia eikä massailun perustekniikoitakaan isolta osalta oltu vielä keksitty. Kun postituslistat vihdoin syntyivät olin mukana alusta asti - monet perustekniikat jotka tänäpäivänä ovat itsestäänselvyyksiä syntyivät näiden keskusteluiden tuloksena. Tänä päivänä massailun alottaminen on helppoa: parin tunnin googlettelun jälkeen on jo jonkinlainen käsitys siitä mihin kaikkeen materiaali taipuu.

Vaikka englanniksi netistä löytää paljon kaikenlaista on suomeksi aiheesta kirjoitettu mun omien tekstien lisäksi todella vähän. Paljon on harrastajien määrää lisännyt se, että Ihana- lehti on alusta pitäen tarjonnut mulle massailuun keskittyvän ohjepalstan. Olen kiitollinen Minervalle siitä että he ovat osoittaneet mua kohtaan sekä arvostusta että luottamusta. Olen onnellinen siitä että mulla on vihdoin mahdollisuus kirjoittaa se kirja jonka haluankin, sisällöstä tinkimättä. Tälläkertaa mulle ei riitä että teen parhaani. Yritän tehdä vähän enemmän kuin mihin luulen pystyväni.

Leikittelin tässä eilen vähän teknisiä. Korussa on noin 3 cm / 2 ":n halkaisijalla olevia sisäkkäisiä renkaita.
Mä olen hyvin satunnaisesti jaksanut näperrellä ketjuja massasta, mutta eilen sattui sopiva fiilis ihan muiden hommien lomaan.

Massailu on sinäänsä useimmiten helppoa puuhaa, ainoastaan ajoittain hieman työlästä. Jos haluat oppia itsekin tekemään koruja, mulla on tarjolla useita kursseja aiheesta. Lisää tietoa tulevista kursseista löydät täältä.

Ostin ipanoille lankaa joululahjaksi - tähän aikaan vuodesta kun ehtii tehdä vähän omilleenkin eikä vain myyntiin.
Unikko tilasi hupparin. Surffailin ohjeita ja totesin, että kaikissa hupparimalleissa näytti olevan inha keskisauma hupussa. Sävelsinkin sitten stetsonharisonilla mallin: Ensin loin huppuun silmukat ylös keskelle tekemällä kahdeksikkoa langalla kahden puikon väliin ja sen jälkeen neuloin huppua edestakaisin niskalle. Aloitin raglanlevennykset sekä samalla lisäsin hupun reunoihin silmukoita, kun etuosa oli riittävän leveä yhdistin palmikon päällekäin läpi neulomalla ja jatkoin raglanlevennyksiä sileänä neuleena. Hihansuihin ja helmaan tein palmikkoresorin.

Lisää kuvia löytyy Ravelrystä.

Sen täytyy olla syntiä kun tykkää duunistaan paikoitellen näin paljon. Olin tänään viisi tuntia demoamassa massoja Sinellissä ja hyrisen onnesta. Kunpa nämä hetket voisi pullottaa ja kaataa kahvin sekaan niitä toisenlaisia työpäiviä piristämään. Niitä epäuskoisia, epävarmoja, epätoivoisia hetkiä kun ei ihan kaikki (tai mikään!) mene kuin Strömsöössä.

Siinä on jotain perinjuurin imartelevaa että eräs ihminen ajoi toistasataa kilometriä nähdäkseen mun massailua ja seisoi vieressä tunnin, toisenkin. Että tutut vaivaantuivat tuonne asti moikkaamaan ja tsemppaamaan. Siinä että eräskin inahti ettei ole koskaan saanut mitään onnistumaan massoilla ja sain muutamassa minuutissa tyypin torjuvat vartaloliikkeet ja kurttuotsan siliämään. Että pääsin näyttämään muutamalle miten korjata epäonnistunut työnsä. Että osasin vastata kysymyksiin, ettei yliopäätään juurikaan enää tule massoista vastaan kysymyksiä mitä en hallitse. Ja siinä, että voi tehdä vaikutuksen ihmisiin, että aidosti pystyy opettamaan jotain uutta, sellaisillekin jotka jo ovat tehneet massoja jonkinverran.

Tämän lähemmäs en koskaan pääse tähteyttä. Mutta yleisöni on hyvä: katsoo silmiin, sanoo hyvissä kohdissa "ooh", naurahtelee, puhuu kovaan ääneen kavereilleen ihastellen ja jaksaa muistaa tsempata mua, osa jo ties kuinka monetta vuotta.

Tämmöisen tein kaulaan: Läpikuultavaa valkoista, paperivalkoista ja metallivalkoista Fimoa, marmoroituna. Kovetetut helmet on värjätty vihreiksi alkoholimusteilla. Ei se sen vaikeampaa ole.

Sain vihdoin kuvaksi asti tämän Liinasilkin. Lanka on kehrätty itsevärjätyistä silkkiliinoista. Mulle tämä on melkoisen ohut lanka vaikka noille kehrääjätutuille tämmöinen on aika normipaksua. Painoa on noin 200g ja pituutta kerratulla vyyhdillä on 555 metriä.

Silkkiliinojen kehräykseen on videoita youtubessa, esim. täällä. Jonkunkymmenen liinan ajan tämä olikin ihan hauskaa mutta muuttui sitten hieman puuduttavaksi, osin toki siksi että raidoitin säiettä menemällä eriväristen liinojen pinoa samassa järjestyksessä eestaas. Silkki myös tarttuu aikalailla inhasti kaikkiin käsissä oleviin krohmuloihin. Kertaaminen sensijaan oli poikkeuksellisen mukavaa puuhaa koska säie asettautui jo kertausvaiheessa oikein.

Itse lanka taas omaa hienon kiillon, on lämmintä, pehmeää ja niin ihanaa että varmaankin värjään ja kehrään näitä liinoja lisää varsin pian, siitäkin huolimatta että tässä on omat ärrimurrinsa on lopputulos kyllä siihen nähdyn vaivan arvoinen.

Ja nyt vielä pitäisi keksiä tälle hyvä malli.

Muutaman vuoden tauon jälkeen laitoin taas askartelu-aiheisen joulukalenterin. Sen löytää Ihan kivan kaupan blogista. Ihan kivan kaupan joulukalenteri tulee tarjoamaan 24:n luukun verran ohjeita askartelumassailuun. Ensimmäisenä työn alle laitetaan millefiorin perusteet kaulakorun muodossa. Kahdeksan helmen jälkeen opetan teille kehittelemäni korusidonnan

Blogia voi seurata suoraa rss-feedistä, blogilistan kautta, Networked blogs- palvelusta sekä tietenkin myös kaupan facebooksivuilta.

Mielipidekirjoitukseni Helsingin Sanomissa 12.11.2010

Eduskunnan peitto-ostos tukee kotimaista käsityötä

Pörrö Sahlberg

Julkisuudessa on kerrottu eduskunnan 127 euron hintaisten torkkupeittojen hankinnasta. Niiden tarpeellisuus voidaan tietenkin kyseenalaistaa. On kuitenkin muistettava, että työ...huoneet luetaan edustustiloiksi ja niissä vierailee myös arvovieraita sekä kansainvälistä mediaa. Siksi onkin mielestäni oikein, että kun päätös hankinnasta on tehty, ne ovat kotimaista kädentyönä.

Välillä vaikuttaa, että käsityöläisille tulisi osoittaa huomiota lähinnä mustavalkokuvitettuna naistenlehtiartikkelina tai söpöillä arvomitaleilla, mutta ostaa heiltä ei tule. Ei ainakaan meidän yhteisillä varoillamme.

Minusta lähtökohta on täysin nurinkurinen. Puhumme laadusta ja pienyrittäjien tukemisesta juhlapuheissa, mutta käytännön tilanteissa yleinen mielipide tuntuu kääntyvän siihen, että tuotteet tulisi hankkia siltä globaalilta suuryritykseltä, jolta ne halvimmalla saadaan.

En pidä pelkkää hintaa järin hyvänä mittarina millekään, erityisesti en laadulle enkä eettisyydelle. Halpatuotannolla on haitallisia vaikutuksia sekä ihmisille että ympäristölle.

Eduskunnan viltit on sinne erikseen suunniteltu ja teetetty; ne on kudottu ja kantattu laadukkaista langoista. On vaikea arvioida, kuinka kauan yhden peiton tekemiseen on mennyt aikaa, mutta hyvä kysymys on, kuinka monta tuntia suostuisit itse tekemään töitä 127 eurolla, niin että maksaisit siitä myös verot. Tarvikkeiden hinnat ja arvonlisävero tulee tietenkin vähentää hinnasta.

kädentaitoalan yrittäjä
Helsinki

Tänään on kohistu siitä, kuinka eduskuntaan on tilattu kansanedustajille 127 euron torkkupeitot. Meidän rahoillamme, torkkupeitot.

Pitkin päivää on selvinnyt, että kansanedustajien työhuoneet katsotaan edustustiloihin jolloin niitä myös sisustetaan edustustilaan mitoitetuilla tarpeilla. Arkkitehti on määrännyt värikartan ja sen mukaiset torkkupeitot on päädytty tuottamaan käsityöläisellä mittatilaustyönä.

No, olen ehkä eri mieltä siitä tarvitaanko työsuhdetorkkupeittoja ylipäätään - tämä on ainoa asia josta olen kriitikoiden kanssa samaa mieltä. Sensijaan siitä olen jyrkästi eri mieltä että kyseiset peitot olisivat kalliita. Jostain syystä tämä tuulipukukansa on ylen ihastunut ajatukseen siitä, että ylintä päätäntävaltaa maassamme käyttävät edustajat saavat aivan liiian paljon kaikkea kun kukaan muu ei saa mitään - ja missään nimessähän mitään yksittäistä käsityöläistä ei tule tukea sillä käsityöläisille osoitetun tuen tulisi olla lähinnä mustavalkokuvattu juttu naistenlehdessä tai joku söpö arvomitalli - paljon eettisempää toki olisi maksaa rahaa jollekin globaalille kodintekstiilifirmalle jolta voisi ostaa koneella tai kiinalaislapsien tekemänä vähän halvempia peitteitä.

Designtyöstä 127 euroa ei ole paljoa, eikä se varsinkaan ole paljon hyvälaatuisesta tekstiilistä. Olen tienannut kädentöistäni rahaa toista vuosikymmentä ja tämä on ollut ehkä masentavin päivä olla se käsityöläinen joka tekee joulumyyntiin koruja. Joka ikisestä tuutista olen saanut lukea kuinka hirvittävää riistoa on pyytää 127 euroa peitosta. Kun peittoja, muovisia koneella tehtyjä tosin, saa Prisman alesta kolmella eurolla. Ja hemtexissäkin on niitä viidelläkympillä. Jos jokunenkin kommentti jossa on tarjouduttu tekemään sama 120 eurolla on osunut vastaan. En pidä pelkkää hintaa järin hyvänä mittarina millekään, erityisesti en laadulle enkä eettisyydelle. Kolmen euron peittojen takana on todennäköisesti kiinalainen massatuotanto.

Linkitän tähän nyt jotain järkyttävää mutta haluan ensin varoittaa. Jos olet erityisen herkkä ÄLÄ klikkaa seuraavaa linkkiä.

Halpatyövoimalla ei ole ainoastaan vaikutuksia ihmisten palkkaan ja elämään. Se myös saastuttaa ympäristöä järkyttävin tavoin.

Jos iltapäivälehtien kuviin on uskominen eduskunnan peitot on tehty villalangoin, kantattu ja kudottu. On vaikea arvella aikaa mitä yksittäisen peiton tekemiseen on mennyt, mutta ilman tarvikkeitakin on ihan hyvä kysymys montako tuntia suostuisi tekemään töitä 127 eurolla niin että maksaisi siitä myös veronsa? Tarvikehinta, tietenkin, tulee vähentää tuosta 127 eurosta ja alvi myös. Eipä sitä pottia enää olekaan niin moneksi tunniksi jaettavissa.

****
Edit 10.11 : sain tarkempaa tietoa vilttien materiaalista.
"Peitot ovat 80% merseroitua puuvillaa, lämmittävä villa on rakennettu kerrosten väliin kankaan rakenteeseen, kanttaus muotoutuu samoin kankaan rakenteeseen, jotta päärmäys on saatu kauniiksi."

127 euroa ei kuulosta kalliilta enää. Ei todellakaan.
****

Kuten jo tossa aiemmin sanoin kysymys siitä hankitaanko ylipäätään torkkupeittoja työsuhde-etuna on validi kysymys. Sensijaan tämä nurina kädentaidon hinnasta vaikuttaa ihan rehellisesti sanoen masentavalta näin käsityöläisnäkökulmasta. Kärjistäen osan viesteistä ydin tuntuu olevan että käsityöläisen palkka on suoraa pois asunnottomilta. On aidosti kummallista kuinka kädentaidot ovat osalle ihmisistä edelleenkin ylenpalttisuuteen viittaavaa turhuutta vaikka samaan aikaan samat ihmiset nielevät sekuntiakaan miettimättä sen, että pienelle urheilijaeliitille subventoidaan kymmeniä miljoonia rahaa kaikenlaisina tukiaisina. Sensijaan kädentöihin kohdennetut muutaman kyppitonnin hankintaostot aiheuttavat samalle porukalle valtakunnallisen kriisin.

En voi myöskään olla miettimättä mikä osa tästä valituksesta on siinä, että kyse on naisten tekemistä tuotteista eikä miesten "tärkeistä asioista". En ole hirveämmin nähnyt urputusta siitä, että aikalailla rutiinisti meidän yhteisillä rahoillamme hankitaan tonnin työtuoleja tai viidensadan kirjahyllyjä. Tottakai koko eduskunta voitaisiin työntää Jakomäkeen bunkkeriin kierrätyskeskuksesta hankituin huonekaluin jos niikseen tulee mutta se söisi koko maan uskottavuutta jos ylimmän päätöksenteon arvovaltaa osoitettaisiin siten. Sensijaan edustustilaisuuksiin hankitaan pitopalveluruokaa ja edustustiloihin arvokalusteita ja tekstiileitä.

Niin kateellinen kuin ajoittain olenkin niin tästä en kateelliseksi tullut. Onnea ja menestystä urallesi Katja Huhmarkangas. Valitettavasti en löytänyt sinulle toimivia yritysnettisivuja mutta toivon, että ekosurffatessasi tiputat linkin itseesi kommenteihin. Olet kaiken sen mainonnan arvoinen mitä tällä tapauksella sait.

Uusin nettineulelehti Ulla on ulkona.

Olen ihan mykkyrässäonnellinen kun tekemäni Kirahvin villapaita- ohje äänestettiin myös kansikuvaksi.


Lisäksi mulla on toinenkin ohje Ullassa, Lyon- kauluri.


Ullassa on tälläkertaa paljon kivoja ohjeita. Mä olen vähän heikosti muiden ohjeuta toteuttava tapaus, mutta Vaahteran syksy saattaa jossain kohtaa lähiaikoina tulla puikoille - mulla on just tähän malliin sopiva itsekehrätty lanka jota ei ole järin paljon ja malli voisi toimia sille hyvin.

Kuten osa jo varsin tietääkin, olen syyskuun alusta asti siirrellyt töitäni Sahaajankadulla olevalle työhuoneelle. Olen vuosia tehnyt kädentöitä ja pyörittänyt nettikauppaa himasta käsin. Muutos on monella tapaa tervetullut, mutta myös aikalailla hurjaa ja jännää aikaa lapsille, jotka ovat tottuneet siihen että olen kotona kun he koulusta lampsivat.

Hurjaa tämä on myös siltä kannalta että nyt pitäisi sitten pystyä tienaamaan vuokran verran lisää joka kuussa. Kiinteiden kulujen kasvaessa myös tuotevalikoima kasvaa - erityisesti se, että mulla on nyt asianmukainen värjäyspiste tulee helpottamaan langan ja kehruukuidun tekemistä myös myyntiin asti. Tämän vuoden puolella tuskin ehdin vielä hirveästi myyntiin asti mitään saada, mutta testailu on ollut ankaraa. Opin mm. sen, että maissi (corn top) ei, vastoin kaikkea muuta oppimaani, värjäydy reaktiiviväreillä.

Sitten on näitä luonnonkuitujen hassutuksia kuten puuvillanöttösten värjääminen

Surkeita ruttanoita (märkiä) ovat kuvassa, mutta karstauksen jälkeen näistä tulee unelmanpehmeää kehrättävää

Silkkiliinoja (Silk hankies) värjäsin jonkinmoisen pinon ja kehräsin niistä lankaa navajokertauksella mallitilkun verran


Karmeat kännykkäkuvat eivät imartele, mutta näitä kyllä mielelläni tekisin myyntiinkin. Työn alla rukissa on pidempi säije näistä liinoista.

Toissapäivänä väriliemiin pääsi Ramien ja puuvillatopsi ja jäännösliemillä värjäsin niille jatkeeksi vyyhdin ihan kivaa lankaa. Kuvassa kuidut vielä märkiä. Prosessi on pitkä, keittämisen jälkeen kuitu ottaa 2-3 päivää kuivua kunnolla vaikka se on kuinka ilmavasti aseteltu.


Hassuinta on se, että vaikka tämä on olennainen ja tärkeä osa työtäni se tuntuu vähän liian kivalta. Kun kaikkea muutakin hommaa on enemmän kuin mihin hädintuskin pystyn ja kykenen onkin aika hassua miten paljon syyllisyyttä saa aikaiseksi niistä työn osioista joista pitää - asiakkaille korujen suunnittelusta, tuotetestailusta, korujen tekemisestä, opettamisesta. Kummallista että työn pitäisi tuntua tahmealta puurolta jossa on ihan pakko soutaa, ei suinkaan siltä kun leikkisi väreillä ja kuiduilla samalla kun radio soittaa sitä yhtä kanavaa mikä kulloinkin heikolla anteenillani sattuu kuulumaan

Minäkin olin reilu viikko sitten neuleretriitissä. Mulle annettiin mahdollisuus opettaa retriitissä ja tein retriittiin lyhyen massanappikurssin. Tämä oli ensimmäinen retriittikerta mulle mutta varmasti menen toistekkin jos vain mahdun mukaan. Perjantai alkoi mukavissa merkeissä kun ilmottautuessa saimme jokainen liitutaulumukit <3



Olin varannut mukaan taannoin värjäämääni seacelliä. Kuitu näytti upealle värjättynä, mutta tuottikin sitten melkoisen pettymyksen: kuidun kehräys suoraa topsilta oli ihan mahdotonta joten karstasin puolet nöttösiksi. Siitäkin huolimatta kuitu katkeili, pyki, köyri, hyppi, hiutui...

Viikonlopun aikana ehdin keksiä aika monta verbiä ja kirosanaa kuvaamaan kuidun ominaisuuksia. Toistakymmentä muutakin kehrääjää kävi kokemassa kuitua eikä tulokset järinpaljoa parempia muillakaan ollut. Kunnes sunnuntaina Rina istahti rukin eteen, löysäsi jarrua ja vetäisi samantien manaajakuidusta pitkävedolla kaunista ja tasaista soiroa. Ja sitten saman suoraa topsilta. Ällistyttävää!

Kotona sitten matkin parhaani mukaan näkemääni - ja kun tiesin että se on mahdollista se yhtäkkiä tapahtui mullekin, kehrääminen kun selkeästi on osin uskohommia. Pitkävetoa. Ensin karstatuilta nöttösiltä ja sitten minäkin suoraa topsilta. Maaginen tunne. Toinen puoli kuidusta lensi balttiarallaa tasaiseksi säikeeksi muutamissa tunneissa kun sen toisen puolen kanssa tuli tapeltua moninkertainen aika Selkeästi opin jotain.

Pestynä ja kerrattuna kuitua on 314 metriä. Kolikko kuvassa on kymmensenttinen. Ohuinta lankaa mitä olen ikinä kehrännyt. Kaunis tämä merihirviövyyhti kyllä on mutta luulen etten ihan hirveän montaa kertaa tule seacelliä jatkossa kehräämään

Huomasin että olen unohtanut blogata jostain aika ihanasta ja ylpeyttä aiheuttavasta. Hups.

Saimme Petterin kanssa yhdessä tekemämme työn mukaan 500 Cabinets- kirjaan.



Tarkempia tietoja löytyy Hiidet.com domainin puolelta

Viime kesänä mentiin hihattimilla pitkin poikin maailmaa. En ole aiemmin saanut näitä kuvatuksi mutta tänään sain onneksi ystävältä kuvausapua näillekin.

Mine for life, malli täältä

Ravelryssä täällä

Tykkäsin tosi paljon neuloa tätä. Ohje on helppo ja neule on kiva päällä.

Ihan kivasta langasta taas neuloin pari yhdenvyyhdin putkihihatinta ylisuurilla puikoilla. Syntynyt neulos on löyhä ja ilmava ja suojasi ihanasti kesän polttavilta auringonpaahteilta



Ihan kiva hihatin ravelryssä


Toinen hihatin ravelryssä

Kotona taas. Kävin parin viikon taidereissulla jenkeissä. Matkaraporttia en jaksa kahteen kieleen kirjoittaa joten matkasta lisää pikkuhiljaa Hiidet.com:in puolella.

Reissu oli monintavoin antoisa eikä vähiten tekniseltä kantilta. Kokeilimme maalikemiaa ystäväni kanssa jenkeissä myytävillä aineilla. Meillä ei ihan vastaavia ole mutta kotiin tultuani oli ihan pakko hankkia muutamia aineita testaukseen. Parin päivän testauksen jälkeen löysin yhden toimivan kombinaation - tosin tässäkään väriä ei oikeasti saa suomesta mutta teoriassa sentään postimyynnin kautta onnistuisi. Reaktiot jatkuvat näemmä koko kuivumisen ajan: ensimmäinen on vielä jonkinverran kostea ja toinen on otettu kuivasta työstä.




Ja ei, en ole ainakaan vielä valmis jakamaan tietoa siitä mitä nämä mömmöt ovat, mutta olen ihan innoissani mahdollisuuksista.

**
Shortly in English: my travel diary from USA can be found at www.hiidet.com
This is paint chemistry tests done with local incridients. Some reaction but still not the one I wish to find.