Paperitavararoolileikkiä ja mainoksia

Madonna ja huora - myytti on kuulunut niihin asioihin, joita olen pitänyt melko pitkälle kärjistettynä kielikuvana, jolla selitetään stereotyyppisiä rooliodotuksia. Jotenkin tämän takia hätkähdytti tänään Malmin Suomalaisessa kirjakaupassa vieretysten tytöille suunnattujen paperitavaratuoteperheiden kuvat kuitenkin: toisella hyllyllä oli Disneyn prinsessasetti, toisella pinkki hughner pupuin koristeltu playgirl- setti. Molempia sai ostaa niin kirjepaperi kuin lahjaversioina. Kun sitten viereisessä laarissa oli tarjolla kirjepaperia jossa oli joko hempukoita hameissa tai hempukoita keittiössä ei ollut ihan kaikkein iloisin fiilis. Epäilemättä tulevina vuosina rupean reagoimaan asiaan yhä enemmän sitä mukaa kun tuo Esikko kasvaa isommaksi. Päivällä vielä naurattelin tyttökavereita puhelimessa kertomalla asiasta heille.

Myöhemmin iski ärsyyntyminen. Halutaanko pikkutytöille jo pienestä asti myydä tämmöistä roinaa? Kenen tarpeita palvelevat 6- vuotiaiden napapaidat ja kymmenkesäisille myytävät playgirl - paperitavarasetit?

Toisaalla puhutaan Helsingin kaupungille ostettavista käytetyistä raitovaunuista joita halutaan yliteipata mainoksin. Minun mielestäni koko Helsinki on jo nyt yliteipattu mainoksilla. Viimeaikoina olen enemmänkin ihmetellyt sitä, kuinka paljon meidän ympäristöstämme on myytävissä ja mihin. Minusta itsestäni on vastenmielistä se, että joka ikinen kulkuväline, pysäkki, katutolppa jne on nykyään kuorrutettu jollain kaupallisella tiedotteella.

Minusta joukkoliikenteen - siis kaupungin tilan - myyminen niin ulkoa kuin sisältä mainostilaksi on vähintäänkin arveluttavaa muistakin syistä kuin ulkonäköbrändin vuoksi. En hirveämmin tykkää ajatuksesta, että valtaosa pinnoista joita joutuu katsomaan on myyty Erkolle ja monikaupallisille suuryrityksille. Semminkään kun mainostilan sisällössä ei meillä ole minkäänlaista rajaa vaan voidaan todellakin tehdä kerrostalon kokoinen Sarasvuo ydinkeskustaan tai täyttää kaikki bussipysäkit alastomilla naisfiguureilla.

Vuosi sitten Jenkeissä (Raleigh, NC) ihmettelin mainonnan puuttumista kaupunkikuvasta. Mainonta keskittyi moottoriteiden varsilla olevien huoltoasemien pihoille ja satunnaisiin maantiemainoskyltteihin, mutta itse kaupunkikuvassa samanlaista visuaalista tuotetulvaa ei ollut vaan mainonta oli pikemminkin ikkunasomistuksin ja talon seinässä olevin valokyltein tehty. Oli aika positiivinen yllätys kuinka vähän julkista tilaa ainakin tuossa kaupungissa oli myyty mainostajille. Eikä yhdessäkään valotolpassa poseerannut puolialaston nainen.