Taaperoimetys

Mitvit kommentoi blogissaan Nyt lehdessä ollutta juttua taaperoimetyksestä ja pyytää lukijoilta
"Kun nuo lapsiasiat eivät ole täällä ihan asiantuntemusosaston kärkiosaamista, niin voisiko joku ystävällinen lukija kertoa minulle, mitä pitäisi ajatella viisivuotiaasta imeväisestä?"

Vähän miettii aina näitä. Onko jokin pakottava syy muodostaa kanta aiheeseen "viisivuotiaan imetys"? Meinaan vaan, että eiköhän tuo nyt ole ennenkaikkea lapsen ja hänen imettäjänsä välinen asia - ellei sitten halua nähdä imetystä jotenkin asiana joka ulkopuolisten pitäisi hyväksyä tai kieltää.

Kysyykö kissa lupaa olla kissa? Mitä hyväksyttävää on rantaheinän heilumisessa? Ihan älytöntä. Miksi ihmisillä on niin suuri tarve saada hyväksyä ja hylätä asioita jotka kuuluvat ihmisyyteen?

En ole itse imettänyt kuin kaksivuotiasta, eikä se ollut juurikaan sen kummallisempaa kuin yksivuotiaan imetys. On helppo uskoa kun äidit sanovat että kaksivuotiaan ja kolmevuotiaan imetys ei juurikaan poikkea. Minun syyni lopettaa oli oma sairaus - johon imetyksen lopetus ei tehonnut tuon taivaallista. Jos tilanne ei olisi ollut se mikä se oli, saattaisin vieläkin imettää. Tai sitten en. Äärimmäisen paha jossitella näin jälkikäteen.

Ihmisellä, nisäkkäällä, on nisät ja imettettävällä maitohampaat. Siitä huolimatta on muka olevinaan yllättävää että daisareita käytetään vauvan suussa. Haloo. Ehkä pitäisikin pikemminkin kysyä, että onko miehissä/naisissa jotain vikaa kun he erotisoivat jotain ihmisjälkeläiselle kuuluvaa?

En minä halua väittää tätä - minusta ajatus seksuaalisista tisseistä on kiihottava monin tavoin - mutta ajatuskuvio jossa rintojen luonnollinen käyttö demonisoidaan samaan aikaan kun sukupuolileikkien huvitisseistä tehdään normi on outo.