Opintiet

Aloitin maanantaina tekemään luovan alan yrittäjän ammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Koulutus on räätälöity aikalailla tämäntyyppisen alan tarpeisiin ja meitä on vissiinkin 14 naisyrittäjää opissa. Koulutuksen järjestää Naisyrityskeskus.

Mulla ei - ihan rehellisesti sanoen - ollut niin kauhean isot odotukset koulutuksesta sinäänsä tai mitään erityistä tarvetta saada mitään tutkintoa suoritettavaksi. Koulutuksen parasta antia noin etukäteen ajatellen on sen tuomat apuresurssit oman firman pyöritykseen sekä se, että koulutus suoritetaan monimuoto-opetuksena jolloin joudumme kuukausittain tekemään niin kirjallisia kuin fyysisiä tehtäviä omassa firmassa. Deadlinet sopivat mulle - olen saamaton ja laiska tekemään vaikeaksi mieltämiäni asioita jollei niihin ole aikarajaa. Enkä saa aikaiseksi asettaa niitä päivämäärärajoja itselleni - tai ainakaan pidettyä niistä kiinni koska lupaukset itselle ovat niitä jotka mun on helpoin murtaa. Muille lupaaminen on niin paljon enemmän kunnia-asia.

Hämmentävää kyllä jo maanantaista jäi käteen senverran ajatuksia että ne selvästi ovat jo nyt muuttaneet jossain määrin omaa ajattelua. Konkreettisesti maailma muuttuu vain tekemällä mutta ainakin itselläni suurimpia esteitä tekemiselle ovat usein ajatukset ja luulot - lukot joita itselleen solmii ihan vain koska ei uskalla muuttua. En ihan ennalta uskonut että innostuisin liiketoimintasuunnitelman päivittämisestä - liikesuunnitelma kun tuppaa noilla valmiilla pohjilla olemaan jotain sellaista jonka päivitys on sitä samaa liirumlaarumdiipadaapaa kuin suurin osa muistakin strategoista ja suunnitelmista. Tähän asti olen kyllä ajoittain raapustellut swottia paperille kun olen jotain muutoksia toimintaani tehnyt, mutta ajatus liiketoimintasuunnitelman pilkkomisesta työsteppeihin - hallittaviin sellaisiin - on jotenkin onnistunut pysymään siellä samassa massassa jossa muutkin "pitäis joskus tehdä"- asiat. Todella monet tällaiset hahmotelmat yms. tuntuvat järjettömän isoilta työmääriltä ja kun jo nyt aikaa tuppaa menevän töiden parissa niin paljon niihin ei tule tarttuneeksi koska yksinkertaisesti ei jaksa.

Toinen kouluttajistamme toisti mantraa, että yrityksen menestys on siitä kiinni, että tekee "riittävän määrän oikeita asioita oikealla tavalla". Niin. Monesti tekee liikaakin, vääriä asioita ja väärällä tavalla. Toimii siten kuin pitäisi, tai olettaa että pitäisi, omasta lähtökohdastaan lähtien. Uskoo, että koko maailma on saman näköinen kuin itse on.



Minä olen ihminen joka meni Louvreen ja kuvasi MonaLisaa katsovia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä kuvasi MonaLisaa. Ei lienee ihme että ajoittain markkinointi tuntuu vaikealta jos sitäkin katsoo väärästä kulmasta Mulle markkinointi on jotain sellaista joka mieltyy päässä puhelinmyyjiin ja agressiivisiin autokauppiaisiin - jotain ihan hemmetin ällöttävää ja vastenmielistä. Ja kuitenkin se on niin, että jollei ihmiset tiedä mitä mä myyn niin eipä ne sitä myöskään osta. Kas kummaa! Joten nyt, ihan harjoitteen vuoksi, kerrottakoon mitä mä myyn:

Ihan kiva kauppa myy askartelumassoja, joilla jokainen ihminen ilman mainittavia pohjataitoja voi tehdä itselleen uniikkeja koruja. Askartelumassojen käyttöön ei vaadita juuri minkäänlaisia työkaluja vaan ihan tavan katkoteräveitsi ja neula riittää kokeilua varten. Massat kovetetaan kotiuunissa eikä siihenkään tarvita kuin ulkopuolinen lämpömittari - kinkkumittareitakin on joka kodissa.

Jos haluaa panostaa harrastuksen aloittamiseen ostamalla hyvät työvälineet tarvitsee uunilämpömittarin lisäksi kolme asiaa: leikkausterät, kaulimen ja neulatyökalun. 28 eurolla saa siis kaikki tarvittavat työvälineet. Mitään muuta ei välttämättä tarvita. Tunnen muutamia hyvin arvostettuja ammattitaiteilijoita jenkeistä joilla on näiden lisäksi vain pastakone massojen veivaamiseen- ja oikeasti vain se. Ei mitään muuta työvälineitä.

Jos et ole koskaan kokeillut massoja ja kuvittelet niiden olevan mie-let-tö-män vaikeita kannattaa vilkaista firman facebookseinältä mitä mun oppilaat on saaneet aikaiseksi. Iso osa oppilastöistä on ensikertalaisten aikaansaannoksia eikä nuo pidemmällekään harrastaneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole tätä harrastaneet vuositolkulla.

Tarvikkeiden, työvälineiden ja askartelumassan lisäksi myyn osaamistani: kirjoitan ohjeita lehtiin sekä kaupan blogiin, teen itse koruja ao. materiaalista sekä vedän kursseja. Koska askartelumassat ovat suomessa vielä niin harvinainen materiaali olen itse sekä opiskellut että opettanut niitä USAssa. Seuraavan kerran matkustan USA:an opinto & opetusreissulle kesäkuussa.

Ja kas. Siinä oli muutaman kappaleen kaupallinen viesti jonka kirjoittaminen ei tuntunutkaan pahalta koska se oli - ainakin omasta mielestäni - totta kaikki. Jos en tähän uskoisi niin minkä ihmeen takia olisin perustanut massailun ympärille nettikaupan siinä kohtaa kun tiesin kuusi muuta massailijaa suomesta? Miksi olisin tätä jaksanut jatkaa nämä vuodet, jollen ihan oikeasti olisi hulluna tuohon materiaaliin ja sen mahdollisuuksiin? Businesideana tämä oli järjetön. Mutta nyt, kun olen puurtanut vuosia tehdäkseni massoja tunnetuksi ja opettaakseni sitä ihmisille sen ovat onneksi löytäneet muutkin. Käsityöharrastajista ehkä kolmasosa on joskus kokeillut jotain askartelumassaa ja aktiivisia harrastajia on jo satoja. Nyt sitä käyttävät jo myös useammat muuutkin käsityöläiset töihinsä. Ehkä sittenkin jotain on tehty oikein vaikka koulutuksen ensimmäisen luennon lähinnä mietin että onpa todella paljon juttuja joita en ole tehnyt oikein - tai lainkaan. Mutta eipä hätä. Tärkeää on kai jatkossa tehdä oikeita asioita riittävän paljon oikealla tavalla