Sananen Guggenheimista

Ei lienee ole jäänyt selväksi, että vastustin Guggenheimin rakentamista verovaroin. Mielestäni projektissa haisi sekä "selvitystyö" että ehdotettu rahoitusmalli.

Tämän päivän Hesarin pääkirjoitus kuitenkin antaa vielä aiheen yhdelle kommenttiblogaukselle. Hesarin mukaan

Ajatus kansainväliseen Guggenheim-verkostoon kuuluvan taidemuseon perustamisesta ja rakentamisesta Helsinkiin ei koskaan saavuttanut suurta suosiota. Hanketta vastaan asettui laaja rintama. Sitä vastustivat ne, jotka vierastavat kaikkea ulkomaista, ne, jotka pelkäävät, että kaupungin peruspalveluihin tarvittavaa rahaa törsätään turhuuteen, ne, jotka vierastavat Amerikkaa ja kaikkea Amerikasta lähtöisin olevaa, sekä ne, jotka pelkäävät, että kansainvälinen taidemuseo veisi määrärahoja muilta täällä jo toimivilta museoilta ja ylipäätään suomalaiselta kuvataiteelta.

Guggenheim-projektin suurin ongelma ei suinkaan ollut brändin ulkomaalaisuus vaan se, että siinä Guggenheim- museo itse ei ollut valmis sitoutumaan millään tavoin taloudellisesti projektiin mutta samaan aikaan halusi päätäntävallan projektista. Projektin kannattavuuslaskelmat olivat Guggenheimin laatimia eikä riippumatonta selvitystä edes yritetty tehdä. Sopimus oli selkeästi Helsingille monella tavalla epäedullinen.

Helsingin Sanomat varmasti halusi Guggenheimin Helsinkiin. Kaikesta päätellen myös Guggenheim- museo edelleen on toiveikas projektin jatkon suhteen. Ja epäilemättä Guggenheimhaaveet tullaan vielä kaivamaan laatikosta esiin kunnallisvaalien jälkeen. Syksyn kunnallisvaaleista tuleekin varmasti myös kulttuurivaalit. Ja hyvä niin - näin kulttuurialan ammattilaisena olen enemmän kuin ilahtunut siitä jos keskustelemme myös kulttuurista ja sen merkityksestä Helsingin vetovoimalle.

Kuten ennenkin sanoin olen valmis toivottamaan Guggenheimin tervetulleeksi Helsinkiin kunhan se rahoitetaan muulla kuin verovaroilla. Olen jopa valmis ensimmäisten joukossa lobbaamaan tarvittavalle rakennukselle ilmaista vuokratonttia - jos hanke oikeasti ja aidosti on niin kannattava taloudellisesti kun sen puolustajat ovat esittäneet, on ihan itsestäänselvää että sillä on toteutumismahdollisuuksia myös yksityisrahalla. Mikäli projektin puolustajat aidosti uskovat projektiin sitä tulee ilman muuta edistää yksityisrahoitusmallin pohjalta. Ehkäpä Helsingin Sanomat voisi omalta osaltaan panostaa asiaan maksamalla uuden 1,2 miljoonan selvityksen siitä, miten Guggenheim-museo voitaisiin rahoittaa ilman verovaroja.

Ehkä kuitenkin tärkeämpänä kuin satojen miljoonien investoinnit koen kysymykset siitä, miten käytännössä kaupunkitilaa saadaan kulttuurikäyttöön - niin taiteelle kuin tapahtumille. Katutilan hallitsijana on tällähetkellä rakennusvirasto. Taide ja kulttuuri ei ole pelkästään rakennuksia ja megalomaanisia instituutioita. Kulttuuri - taide - tarvitsee myös muunlaista tilaa kuin vakituista näyttelytilaa. Olen jonkinverran tutustunut Chekpoint Helsinki - työryhmän ajatuksiin ja niissä on paljon mielenkiintoista ja varteenotettavaa. Silti ehkä tärkein kulttuurin este tässä kaupungissa on pienemmän mittakaavan tilojen puute: työtilojen, popup-taidenäyttelytilojen, katutapahtumien jne. Kaupungilla on paljon kiinteistöjä omistuksessaan ja osa niistä on syystä tai toisesta tyhjänä pitkiäkin aikoja. Taide- ja kulttuuritapahtumia varten ei välttämättä aina tarvita dedikoituja rakennuksia vaan kulttuuria voi - ja pitäisikin - nähdä myös vähemmän instituutionaalisissa tiloissa. Taide kuuluu kaikille eikä sen esiin tuomiseen aina tarvita miljoonia, ainoastaan kekseliäisyyttä.