Luovuus ja kaikki muu sellainen

Jokusen viikon ajan olen käynyt eri ihmisten kanssa keskustelua luovuudesta, innovaatioista, ideoista ja kaikesta muusta sellaisesta. Aihepiirihän on takuuvarmaa peruskauraa jota kaikilla luovilla aloilla käydään läpi vuosi vuoden jälkeen toistaen osin samoja itsestäänselvyyksiä, osin uusia.

Osa keskustelusta on ollut ärsyttävää, osa hedelmällistä, osa inspiroivaa ja osa taas tukahduttavaa ja tuonut lähinnä tunteen, etten ole päässyt mihinkään vuodesta 1992. Aina sama juttu. Osa osuu heikkoon kohtaan - eihän mulla ole kuvataiteen puolelta mitään koulutusta, olen taiteilijaksi tullut vahingon kautta ja edelleenkään en pidä tekemisiäni kovin arvokkaina itse. Rakastan tehdä, mulla on sanomista mutta silti duunin kautta teen pääasiallisesti askartelua ja muuta käsityöläispuuhastelua. Taiteelle jää ihan liian vähän aikaa koska ei ole varaa tehdä sitä kokopäiväisesti. Ja nekin pienet näytöt taiteen puolella mitä mulla on ovat aika pitkälle tapahtuneet netin ulkopuolella (omaa valintaa osin) tai muissa maissa.

Silloin joskus nuorena kun opiskelin kirjoittamista väkäsin kymmenen kohdan listan miten kuvittelin luovuuden & taiteilijaelämän menevän. Olen yrittänyt löytää listaa mutta se on päättänyt sukeltaa jonnekin epämääräisyyden keskelle. Ehkä hyvä niin. Ja vaikka kuinka olen yrittänyt ei mulla enää ole kymmentä teesiä. On vain joukko asioita jotka nykyään tuntuu tosilta. Kuten nämä:

Luovuus on minustakin enemmän asioiden yhdistämistä kuin keksimistä. Taide ei vaadi marginaalia, aina ei tarvitse olla eri mieltä tai täysin uudessa kulmassa. Kaikkein yksityisin on kaikkein yleisintä - se mitä pelkää paljastaa pitäisi uskaltaa tuoda esiin rohkeammin. Toisen ihmisen tekemisiä kommentoimaan (tai joskus kommunikoimaan) tehdyt työt tuntuvat vaikeimmilta näyttää julkisesti.

Ja ennen kaikkea ajattelen, että luovuus, kuten ihmissuhteetkin, vaatii työtä ja tahtomista. Pitäisi vaan enemmän tehdä, vähemmän puhua tunteistaan ja lässyttää merkityksistä. Loppuviimeksi luovien asioiden toteuttaminen on pääasiassa työtä. Siis sitä, että nauttii siitäkin arkipäivästä kun neljättä tuntia hioo jotain yksityiskohtaa jotta kokonaisuus toimisi huomatakseen vain, että valmis työ on aivan susiruma kökäle.

Tai voi se olla niinkin kun Sting sanoo haastattelussaan säveltämisestä: että se on kuin kalastaisi. Joskus fisua tulee, joskus ei tule. Tärkeintä on siis vain kalastaa.