Merihirviö

Minäkin olin reilu viikko sitten neuleretriitissä. Mulle annettiin mahdollisuus opettaa retriitissä ja tein retriittiin lyhyen massanappikurssin. Tämä oli ensimmäinen retriittikerta mulle mutta varmasti menen toistekkin jos vain mahdun mukaan. Perjantai alkoi mukavissa merkeissä kun ilmottautuessa saimme jokainen liitutaulumukit <3



Olin varannut mukaan taannoin värjäämääni seacelliä. Kuitu näytti upealle värjättynä, mutta tuottikin sitten melkoisen pettymyksen: kuidun kehräys suoraa topsilta oli ihan mahdotonta joten karstasin puolet nöttösiksi. Siitäkin huolimatta kuitu katkeili, pyki, köyri, hyppi, hiutui...

Viikonlopun aikana ehdin keksiä aika monta verbiä ja kirosanaa kuvaamaan kuidun ominaisuuksia. Toistakymmentä muutakin kehrääjää kävi kokemassa kuitua eikä tulokset järinpaljoa parempia muillakaan ollut. Kunnes sunnuntaina Rina istahti rukin eteen, löysäsi jarrua ja vetäisi samantien manaajakuidusta pitkävedolla kaunista ja tasaista soiroa. Ja sitten saman suoraa topsilta. Ällistyttävää!

Kotona sitten matkin parhaani mukaan näkemääni - ja kun tiesin että se on mahdollista se yhtäkkiä tapahtui mullekin, kehrääminen kun selkeästi on osin uskohommia. Pitkävetoa. Ensin karstatuilta nöttösiltä ja sitten minäkin suoraa topsilta. Maaginen tunne. Toinen puoli kuidusta lensi balttiarallaa tasaiseksi säikeeksi muutamissa tunneissa kun sen toisen puolen kanssa tuli tapeltua moninkertainen aika Selkeästi opin jotain.

Pestynä ja kerrattuna kuitua on 314 metriä. Kolikko kuvassa on kymmensenttinen. Ohuinta lankaa mitä olen ikinä kehrännyt. Kaunis tämä merihirviövyyhti kyllä on mutta luulen etten ihan hirveän montaa kertaa tule seacelliä jatkossa kehräämään