Anna ja Kiesi

Kun nyt tulin ottaneeksi kantaa tapaus Audi - Kiesiin niin jatketaanpa tasapuolisuuden vuoksi sitten teemasta vielä. Sittemmin lehtijuttuja ja mielipiteitä luettuani en ole mieltäni muuttanut siitä, etteikö Kiesin ero olisi ainoa oikea toimintatyyli sellaisessa kohdassa kun tuotteen markkinoijana itse yhdistää tuotteen vitsailulle. Imagomarkkinointiin perustuvalla alalla se vaan ei osoita minkäänlaista ammattitaitoa.

Mutta.

Asiassa on tietenkin se toinen puoli eli se, miten juttu itseasiassa on syntynyt ja lehteen päässyt. Itselläni ei käynyt pienessä mielessänikään etteikö Kiesi olisi ennalta lukenut juttua ja täten siunannut asiaa. Tämän vuoksi en oikeastaan itse ajatellut kauhean pitkälle sitä, mitä on kysytty ja miten. Tarvittiin Susan Heikkisen juttu Suomen kuvalehdessä pysäyttämään ja herättämään kysymyksiä. Kun Kiesi on nyt käsitelty pitäisikö käsitellä myös tapausta nimeltä Anna?

MTV3:n mukaan Anna-lehden Emma Koivula hykertelee artikkelin herättämästä voimakkaasta keskustelusta sekä kiistää sen, että Kiesiä on yritetty mitenkään pussittaa. Hesarissa Koivulaa siteerataan näin: "Tietenkin (Esko Kiesille) on ollut todella kamalaa olla tällaisen ajojahdin kohteena. Annassa aiomme kuitenkin jatkaa näitä aiheita".

Toisaalta Emma Londonille lähettämässään sähköpostissa samainen Emma Koivula toteaa että "Mies puhuu naisesta -sarjassa miehet tulevat kertoneeksi asioita, jotka paljastavat heistä itsestäänkin paljon. Mitä hukattuun mainostilaisuuteen tulee, lienee Kiesin itsensä pohdittavana." Jotain huolestuttavaa tässä asiakaspalautteeseen vastauksena lähetetyssä kirjeessä kuitenkin selvästi oli koska Koivula on laittanut asianajajansa Markku Varhelan lähestymään Emma Londonia vaatien blogikirjoituksen tai vähintään Emma Koivulan viestin poistamista enemmän vahingon välttämiseksi netistä. Enemmän vahingon kelle? Minusta tämä lausahdus kuulostaa aika uhkaavalta, semminkin kun väitteet kirjeen luottamuksellisuudesta ja teoskynnyksen ylittymisestä (jolloin vasta kirje voi nauttia tekijänoikeussuojaa) ovat vähintäänkin tulkinnanvaraisia. Useammissakin lähteissä on linkitetty kirjesalaisuuden kohdalla mm. tähän syyttämättäjättämispäätökseen sekä Korpelan artikkeliin enkä itsekään pysty millään tavalla mieltämään päätoimittajan asiakkaan palautteeseen lähettämää vastausta - jollainen ilmeisesti on copypastettu myös toiselle puolitutulleni - originaalina teoskynnyksen ylittävänä teoksena.

Anna - lehti on tässä kohussa näyttäytynyt puhtaana pulmusena joka vain tabula rasan tavoin toimii "väärien" mielipiteiden julkaisualustana. Pikaisesti googleteltuaan törmää Annan melko surullisiin ja sukupuolistereotypioita korostaviin artikkeleihin joissa vuoroin mollataan naista, vuoroin miestä. Lehden toimituksellisena ideana tuntuukin olevan mukayhteiskunnallisen keskustelun vuoksi latoa lehteen aanelosen verran latteuksia mainonnan siteeksi. Kesäkuun Journalistissa taas keskustellaan siitä, miten mm. Annan lehdissä kosmetiikkaa ylistetään kritiikittömästi jotta saadaan mainostajat -erityisesti L'oreal- pidettyä tyytyväisinä.

Koska Anna mielestäni on tällä provosoivalla julkaisulla pyrkinyt lisäämään mediakiinnostavuuttaan jätän periaatteen vuoksi linkittämättä Annan sivuille suoraan. Totean vain tässä että kohun alettua TNS gallupin julkisen tilaston mukaan Annan sivujen kävijämäärä on noussut noin 30% ja että Anna on Suomen toisiksi myydyin naisten aikakauslehti heti Me Naisten jälkeen. Mediakohu haisee sen verran paljon sissimarkkinoinnille (itseasiassa Audin ja Annan yhteisriskillä pelaamaksi) joten suosittelen nyt lämpimästi omaa ylellistä nais- hetkeä kaipaaville sitä, että lehden sijasta ostavat vaikka tähtianista, fenkolinsiemeniä tai aitoa vanilijaa teehensä lisättäväksi. Satavarmasti laadukkaampaa!