Massailusta ja muusta sellaisesta

Eilinen demo oli ainakin mulle mukavaa ja vaikutti että se kelpasi myös yleisölle joka "ihan vain piipahtamaan tuli" ja päätyi notkumaan pöydän vieressä tuntitolkulla

No, massat on oikeasti mielenkiintoinen materiaali ja niistä voi tehdä vaikka mitä - ihan samalla tavalla kuin akryylimalit käy mihin tahansa alkaen lasten askartelusta korkealentoiseen kuvataiteeseen on massoissakin kokonainen maailmankaikkeus kaikkea hienoa valloitettavana.

Kokeilin massoja joskus vuonna 90 mutta sen jälkeen en niitä juurikaan kaupoista löytänyt useampaan vuoteen. Ellillä on jossain koru jonka väänsin tuolloin Tapiolan epätasaisessa uunissa. Täytyypä muistaa joskus lainata sitä kuvaa varten...
Kun törmäsin Sinooperissa Cernittiin addiktoiduin yhdestä kerrasta. Mulla oli vain paketin ohjeet siitä kuinka massaa kovetetaan. En tiedä olisinko tässä jos silloin olisi ollut tarjolla valmiita ohjeita ja tietoa, joka nykyään löytyy ainakin amerikasta muutamalla googlehaulla. Todennäköisesti olisin kokeillut paljon vähemmän ja tyytynyt enemmän siihen, että massoja käytetään "tähän ja tähän ja juuri näin". Toisaalta monet asiat olisi oppinut nopeammin ja helpommin - massailussa tieto on usein = taito, kun tietää miten joku juttu tehdään sen kyllä osaa tehdä.

Siksi mä yritän aina kun mä demoan tai neuvon sanoa, että tämä jutun IMO voi helpoiten toteuttaa tällä tavoin, tässä on näitä mahdollisuuksia, mutta mitä tahansa voi ja saa tehdä. Ne ehdottomat säännöt on aikalailla vähäiset ja listaan ne tähän:

1. Massa pitää kovettaa oikeassa lämpötilassa riittävän ajan verran (eli erillinen lämpömittari mukaan uuniin ja kovetus väh. puolituntia)

2. Massat ei sovellu ruokailuvälineisiin- ja astioihin eikä niitä ole turvallinen käyttää lävistyskoruissa tai dildoissa. (Näitä kysytään USKOMATTOMAN paljon kumpaakin). Muutoin massoista voi tehdä ihan mitä haluaa - se mikä ei uuniin mahdu voidaan kovettaa osissa ja sitten keksiä kiinnitystapa osille.

3. Massat eivät ole terästä. Ne kestävät esim. paidan tai neuleen nappeina riittävän paksuisina (noin puoli senttiä tai vähän alle) konepesun 40 asteessa, mutta ei niillä rasituskestävyyttä ole esim. farkunnappina. Ohuet massalevyt murtuvat koruissa, mutta korttikoristeina ohuet levyt kyllä toimivat.

Olen itse miettinyt miksi minä olen jäänyt massailuun kiinni. Syitä on monia, mutta yksi iso syy on se, että massailu on jossain määrin regressiivistä toimintaa koska se palauttaa muistiin niitä ensikokemuksia koskemisesta ja muovaamisesta. Monet ihmiset eivät aikuiselämässään törmää koskaan hämmästykseen jota lapsi kokee koskiessaan ensi kerran eri väreihin ja materiaaleihin. Me tiedämme jo - tiedämme niin hyvin - miltä asiat tuntuvat. Massat poikkeavat siitä mitä olemme oppineet tekstuureista, asioiden kovuudesta, väreistä. Ne riitelevät meissä olevan tiedon kanssa koska ne eivät ole arkipäiväisestä elämästä moniltakaan olemuksiltaan jokapäiväisen itsestäänselviä. Ne herättävät - ainakin minussa - jonkun sellaisen riemun ja hämmästyksen jota muutoin on aika työlästä tavoitella.

Hienointa opettamisessa ja demoamisessa on se, että näkee muihin iskevän kipinän. Ja se, että näkee informaation menevän perille ja muuttuvan ihmisen omaksi taidoksi. Ja se, että tälläkin viikolla on ollut mahdollista katsella muiden blogeista paljon massajuttuja. Kuten esimerkiksi näitä
Annin hommat
Mitähän sitten tekisi?
Hakan hommat
Lankavarasto
Polymer Zen

Ps. Blogilistalta löytyy muuten kategoria askartelumassat.