Kolmen vuoden polkka

Tämä blogi on nyt sitten kolmivuotias. Hupsistakeikkaa.

Toistaiseksi en ole kokenut mitään muiden blogaajien kirjoituksista tuttua erityistä blogiloppuunpalamista, mutta toisaalta kirjoitan siitä mitä milloinkin haluan. Elämä on muuttunut, minä olen muuttunut, tilanteet ovat muuttuneet, ja blogi niiden mukana. Blogimuoto selkeästi sopii mulle joka en todellakaan jaksa sivuja sen ensimmäisen kertarysäyksen jälkeen hirmuisen aktiivisesti päivitellä. Alunperin varsin monologinomainen puuhake on tuonut elämääni ison liudan ihmisiä, joista osaa tohdin jo nyttemmin kutsua nimityksellä ystävä. Ja toisen mokoman tuttavia joiden kanssa törmäilen julkisissa liikennevälineissä, blogimiiteissä, Rikhardinkadun kirjastossa ja vieläkin omituisemmissa yhteyksissä. Kuten taannoin eräässä pömpöstelypalaverissa pöydän toisella puolella istuikin yllättäen tyyppi jonka olin edellisen kerran nähnyt melko myötäisessä blogimiitissä...

Joo. Elämältä tää on maistunut ja maistuu edelleen. Siksi ajattelin edelleenkin olla blogaaja (yhdellä geellä) ja jatkaa polkkaamista (kahdella koolla).

Ja älkää kysykö kenelle mä kirjoitan. En minä tiedä. Milloin kenellekin. Itselleni. Ystäville, tuttaville, ihmisille. Lapsilleni jonnekin tulevaisuuteen - siihen jossa he heräävät ihmisiksi ja haluavat tuntea vanhempansa ihmisinä (öh, kahdenkymmenen vuoden päähän). Toisinaan maailmankaikkeudelle tai koko kansakunnalle koska minulla on Tärkeää Asiaa (tm).

Vaan: kun noi tissit on kokeiltu, ja Pinserilässäkin on saman kuun aikana linkitetty tännepäin pari kertaa täytyy vielä kokeilla tilaajamäärien kasvattamista blogitauolla, joka myös jonkun lähteen mukaan toimii sijoituksen nostamisessa Koska sijoitus listallahan se ratkaisee mm. kaikki henkilökohtaiset ongelmani, poistaa ihottuman, saa mut laihtumaan, siivoaa kämppäni ja saa minut uskomaan itseeni. Ai ei vai? Darn.

Eivais, nyt on loman paikka. Irrotan pari kertaa vuodessa napanuoran internetistä ja se kohta on nyt tässä.