Metablogausta vaihteeksi

Jotenkin mennyt viikko on mennyt taas metablogistisia miettiessä tuossa työntehon ohella.
Ensin multa kyseltiin lautakunnassa blogaamisesta kysymyksiä, jotka hieman hämmensivät. Itselle netin ääressä aikuisuuteni viettäneenä tuntuisi jotenkin vieraalta olla hiljaa kun kerran mulla sananvapaus ja äänioikeus on, mutta ehkä tämä kaikki vaikuttaa toisesta vinkkelistä (ainakin osin) huomionhakuisten tyrkkyjen ja elämättömien ressujen areenalta, jossa blogeja luetaan kun itsellä ei ole säväreitä omassa elämässä.

Sitten Mitvit avasi keskustelun siitä kuinka blogit "tahmaavat paikoillaan koska yksikään ei ole laajasti merkittävä". Tiivistelmäni karkea raju yleistys sallittakoon - lukekaa itse mitä miekkonen kirjoitti.

Jotenkin mua aina ihmetyttää tämä tarve sille, että yksittäinen blogi tai edes blogit ilmiönä olisivat jotain ensiluokkaisen uudenkiehtovan superhypeä. Ei tekstien muoto ja saatavuus itsesään tee ihmeitä. Karu tosiasiasia on, että merkittäväksi ilmiöksi nousee vain mainstreamsuosiolla ja sitä saa netissäkin helpoiten joko puhumalla seksistä, lainaamalla muita blogaajia, joutumalla henkilökohtaiseen kriisiin tai neulomalla. Ilman mainstreamhuomiota ei synny ilmiötä. Ja oikeasti se googlen haetuin aihepiiri ei kuitenkaan ole uraanikaivausten eteneminen Suomessa. Poliittisyhteiskunnallisia blogeja on kyllä olemassa, mutta niiden lukijakunta taitaa olla pitkälti niitä, jotka jo muutoinkin ovat politiikkaan tai yhteiskunta-aktivismiin sisälle astuneet.

En tiedä millaista vaikuttavuutta blogeilla kuvitellaan ja halutaan olevan, mutta itse ainakin näen paljon sellaisia asioita jotka ovat historiallisesti uutta, kuten äänioikeuden leviämisen yhä useammille maan hiljaisille. Edustuksellisessa demokratiassa on varsin uusi ajatus se, että joka ikinen kadunkulkija voi saada mielipiteensä julki ilman väliportaiden sensuuria. Näen tämän isona ja positiivisena muutoksena. Noin 8000 blogia pystyy vaikuttamaan tähän maahan halutessaan hyvin vahvasti koska asioista päättää 200 ihmistä. Jos jokainen meistä blogaajista esim. valitsisi eduskunnasta edustajan jolle kohdentaisi julkisia odotuksia ja vaatimuksia, mielipideilmasto olisi aivan toinen kun nyt. Näin tapahtui jossain määrin ilmiöksi asti tekijänoikeuslain tiimoilla ja se aiheutti paljon pahennusta ja suoranaista pelkoa. Kansan tulee puhua vain harvoin ja silloinkin mielellään siitä, olisiko Kaki sittenkin ollut Saria parempi Big Brotherin voittaja.

En usko että pelkkää blogia kirjoittamalla kukaan yksittäinen ihminen voisi kasvaa merkkipersoonaksi jonka sanomisia kuunnellaan niin tosissaan, että se lävistää koko yhteiskunnan. Silti blogistaniassa on monia Hectoreita, Juiceja ja Junnu Vainioita joiden arvo varmaan vasta on hiljalleen löytymässä. Blogistaniassa myös köyhällä, yksinäisellä, rumalla, alikoulutetulla, lihavalla tai/ja rammalla voi olla suosiota, joka perustuu ihmisen omaan persoonaan - tai kirjoittajanlahjoihin. Iroonista kyllä henkilökulttia ei ehkä samalla tavoin synny silloin, kun ihminen itse edustaa itseään eikä tule esitellyksi keltaisissa lööpeissä.

Toinen tärkeä aspekti blogien vaikuttavuudessa on totuudenmukaisuus - tai ehkä se henkilökohtainen julkinen mitä kukin meistä on valmis itsestään kertomaan.
Lehtien toimituksessa toinen ihminen kirjoittaa haastattelun itse asettamiensa kysymysten pohjalta ja joku kolmas otsikoi tekstin perusteella raflaaavat väliotsikot. Televisiossa haastattelusta näytetään se pätkä mikä on valittu. Blogeissa ihmiset kertovat sen tarinan jonka haluavatkin kertoa; alusta loppuun tai osin, miten vain itse haluavat elämäänsä leikata ja ohjata. Siinä missä valtamedia suodattaa, sensuroi, tiivistää ja poistaa jää blogeissa tehtävä jokaisen kirjottajan ja lukijan väliseksi valinnaksi. Se toki tekee blogeista osin raskaslukuisia. Kun kirjoittajien teksteissä olisi aina tiivistämisen varaa - tässä blogissa nyt erityisesti - jää käteen usein iso kasa napanöyhtää ja vain muutama raakatimantti. Mutta joskus ne ovat sellaisia aarteita joiden takia kannattaa lukaista ne kymmenen parturikäyntiä, koirankynnenleikkausta, neulepaitaa ja shoppailuraporttia. Koska viisaimmatkin meistä ovat monissa asioissa täysin tavanomaisia.