#1 - Just Sopivasti 2006-10-02 20:40 -
Jo reilu viikko ilman eineksiä.
Toivottavasti menee pitkään ennenkuin maistelee seuraavaa.
#2 - heini 2006-10-02 20:46 -
ja surullisinta on ehkä se, että syömishäiriön jyllätessä en pysty sekä tekemään että syömään ruokaa, ja jos mies on tuolloin poissa vaihtoehdoiksi jää ravintola (liian kallista opiskelijalle) tai einekset. Eli einekset.
No, niilläkin pysyy hengissä.
#3 - Krista 2006-10-03 09:38 -
Heh! Meillä käytetään äärimmäisen harvoin (lue: ei oikeastaan koskaan) purkkiruokaa (siis niitä peltisiä purkkiruokia) ja tämä siksi, että minusta ne on aivan hirveän makuisia -ei ihmisravinnoksi kelpaavaa. No siis viimekeränä tulimme lomareissusta ja kotona ei todellakaan ollut mitään ruokaa ja kauppaan ei kukaan jaksanut lähteä kovassa nälässä. Niinpä ruokin perheraukan purkkilihapullilla ja pussiperunamuusilla. En tiedä, miksi niitä on joskus meille ostettu, mutta kyllä sitä nälkäänsä (joo, ei niin nälkä..). Kysyin pojalta, että miltä maistuu niin tämä (rontti) vastasi että "hyvältä! Tosi HYVÄLTÄ! Sä et koskaan ooo tehnyt näin hyvää ruokaa!". Että silleen...joko minä olen tosi huono kokki tai lapsella on tosi outo makuaisti.
Mutta siis..hirveitä ne on!
#4 - Hiipinä 2006-10-03 09:40 -
Mä vannon kahden eineksen eli pinaattilettujen ja maksalaatikon nimeen. Pinaattilettuja osaisin tehdä itsekin, mutta en enää viitsi. Maksalaatikkoa en osaa tehdä eikä meillä siitä tykkääkään muut kuin kuopus ja minä, joten ei maksa vaivaa opetella.
Lastenruuista olen samaa mieltä. En ole koskaan tajunnut, kun ihmiset sanoo, että "eivät jaksa" tehdä itse porkkanamössöä. En tajua, mitä jaksamista on porkkanoiden keittämisessä, sössäämisessä ja pakastamisessa.