Ihan kiva elämä

Kulutusjuhlasta bongattua: Harri Syrjänen sai erittäin hyvät suositukset.

Tämmöiset tarinat käsityöstä ja käsityöläisistä aina muistuttavat minua siitä, miksi tällä alalla on mukava toimia. En tunne Syrjästä itse, mutta olen nähnyt hänen töitään parilla tutlla ja yhdellä yhteisellä asiakkaallamme. Kaikki mitä olen nähnyt on ollut loppuun asti viimeisteltyä, toimivaa ja persoonallista.

Esikko oli oppinut leikin "arvaa mitä eläintä mä ajattelen" jossa saa kysä on/ei tyyppisiä kysymyksiä. Kerroin sitten Viiskonsonantin ei niin hauskasta versiosta joskus muinaisella vuosituhannella tuhansien kilometrien bussimatkalla pitkin eurooppaa: Viiskonsonantti joka ei pitänyt erityisesti ko. leikistä päätti ajatella kolmisormimagnustia. Emme yllättäen arvanneet ja eläinkin on nelisormimagnusti. Mutta Viiskonsonantti on sitten tästä muutaman kerran saanut kuulla seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana, meilläpäin kun ollaan hyvämuistista porukkaa. Että ei kiitos, ei tuota leikkiä.

No, jotenkin kuitenkin lapsi sai meidät puhuttua ympäri leikkimään leikkiä. Käytiin keskustelu vanhempien ja lapsen välillä:

V: Onko se karvainen?
E: Ei
V: Elääkö se vedessä?
E: Joo
V: Hauki? Delfiini? Lohi? Lahna? Kampela?
E: Ei
V: Silakka, silli, makrilli?
E: Ei
V: Äh, ei me nyt keksitä. Mikä se oli?
E: Nilsiä
V: Nilsiä on kaupunki!!!!!
E: Oho

Blogilista on buginen paska.

Pahoittelen tätä kaunista aloitusta, mutta jos kerran blogilista haluaa ottaa ensimmäisen rivin blogauksestani kuvittelen, että tällä saisin haluamaani huomiota. Semminkin, kun tämän julkaisun jälkeen voin olettaa blogilistan huomaavan päivitykseni ehkä jo viiden tunnin päästä. Olen tälläinen ikävä muutosvastarintainen betatestaaja joka muiden samanlaisten kanssa on tässä saanut huomata, että meidän tekemämme työ listan testauksessa kuitattiin Sanoma Digitalille ominaisella asenteella.

Blogilista on nykyään kaupallisrahoitteinen palvelu - ja sen todella huomaa. Vaikka vanha lista toimi perustoiminnoiltaan hyvin on uusi versio Sanoma Digitalin toimesta tuotu keskeneräisenä tuotantoon. Kehittäjillä on betatestaajien raporttien johdosta ollut kuitenkin kokoajan selvää, että koodissa on suuria puutteita.

Blogilistan pääasialliset käyttötavat ovat blogien hakeminen eri tavoin (asiasanat, haku, kanavat) ja blogien päivitysten seuraaminen omien suosikkien kautta. Kummastakin päätoiminnosta tiedettiin jo betatestauksessa että nämä eivät toimi. En lienee kovin ilkeä jos sanon, että Sanoma Digitalin intressiristiriita näkyy aika selvästi siinä, miten tämä blogilistan uudistus on toteutettu.

OMAT SUOSIKIT

Tänä aamusta nappasin kuvan siitä, miltä omat suosikkini näyttävät ja piirtelin siihen punaisella koska nuo blogit ovat oikeasti päivittyneet:



Jep. YKSI ainoa blogi näistä oli tänään päivittynyt ja senkin päivityskellonaika oli blogilistalla väärin. Tämä virhe on ollut blogilistan kehittäjien tiedossa jo ennen blogilistan uuden version julkaisua - tästä on jaikussa puhuttu viikkotolkulla.

Betatestausvaiheessa kehitystiimin mielestä blogien päivittyminen järjestelmään oli riittävän nopea koska "Botti vierailee yhdessä blogissa yli kymmenen kertaa päivässä. Tarkistustiheys on sen verran pieni, että erillistä tarkista nyt -nappia ei tarvita."
Minä en tiedä mistä se kymmenen kertaa koostuu - ainakin tällähetkellä blogirobotti vierailee omissa blogeissani noin viiden tunnin välein eikä silloinkaan aina ymmärrä päivityksiä päivityksiksi.
Vasta tuotantoon siirtymisen jälkeen on lupailtu "päivitä nyt" nappia takaisin. Työn teettäminen bloggaajilla jotta blogilistan "palvelu" toimisi tuntuu kuitenkin väärältä lähestymistavalta tähän ongelmaan. Päivitysrobotin ongelmista on tiedetty jo puolitoista kuukautta ja pingausmahdollisuutta on lupailtu joskus tulevaksi. Jaikun sekavuuden ja muun huonon tiedotuksen johdosta voi vain toivoa ettei ajatus ole unohtunut.


HAKU

No entäpä haku, kai se nyt sentään toimii?

Käytetäänpäs malliesimerkkinä ohjeistuksessa annettua "Ilkka Kanerva"- hakulauseketta


Kun painaa hae- nappia haku muuttaa haun sanojen kaikki kirjaimet pieniksi kirjaimiksi



Jos nyt yrittää hakea merkintöjä, haku palauttaa tyhjän hakuruudun....


Että näin kun tekee haun ohjeistuksen mukaan. Hakutermillä Ilkka Kanerva löytyy 0 blogia ja haku muuttaa sanat muotoon ilkka kanerva, jolloin merkintöjen puolelta löytyypi 41 merkintää aiheesta.

Hakutoiminnon muista ongelmista, mm. erikoismerkeistä, wildcardista yms. on betatestausvaiheessa mainittu useita kertoja. Esimerkiksi haku elä* palauttaa oheisen kuvan mukaiset blogit


Wildcard elä* ei siis palauta esim. Ihan Kiva Elämä blogia...

Hakutoiminnon ongelmista on jaikussa puhuttu pitkään, mutta kehitystiimi on suorastaaan ignoroinut kommentit aiheeseeen liittyen. Erityisesti ihmetyttää suhtautuminen sellaisten betatestajien kohdalla jotka ovat nähneet varsin paljon vaivaa aiheen tiimoilla.

STATISTIIKAT

Kuuma lista tänään jossain vaiheessa aamupäivää:


Listan ensimmäisenä olevan blogin tiedot:


Ei toimi. Listan järjestysongelmat tiedossa jaikun mukaan jo ennen tuotantoon menemistä.



Ei toimi. Toplistan ongelmat tiedossa jaikun mukaan jo ennen tuotantoon menemistä.

Kahden oman blogini statistiikat osoittavat hyvin, että statistiikat noin yleisemminkin ovat pielessä:





TIETOSUOJA JA TEKIJÄNOIKEUDET

Uuteen palveluun siirryttäessä (tai ehkä jo aiemmin, en ole luonut tässä välissä tunnusta) tuli esiin myös tilanne, jossa blogilistan tunnareiden kautta voi antaa suostumuksensa mainonnan lähettämiseen:


Olen betatestausvaiheessa kysynyt, mitä tämä käytännössä tarkoittaa: myydäänkö käyttäjien sähköpostiosoitteita eteenpäin vai postittaako Sanoma Digital mainospostit eteenpäin. En ole edelleenkään saanut vastausta. Yritin etsiä palvelun käyttöehtoja tai rekisteriselostetta mutta niitä ei löytynyt ennenkuin kirjauduin ulos ja menin rekisteröitymislomakkeeseen. Sieltä löytyi linkki käyttöehtoihin joka kuulema lähetetään aina kun ehtoja muutetaan sähköpostitse kaikille käyttäjille. En kyllä muistaakseni ole tuollaisia käyttöehtoja koskaan ennen nähnyt, mutta saatanpa tässä kohtaa vain muistaa väärin. Käyttöehdoissa kuitenkin todetaan mm. seuraavaa:

4.8 Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen.

Herää kyllä aika monta kysymystä siitä, mitä tämä ylläoleva tarkoittaa.

Henkilötietojen käsittelystä todetaan, että

Henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja kerättävät tiedot käyvät ilmi rekisteriselosteesta, joka on nähtävissä Palvelun verkkosivuilla www.blogilista.fi."

Käsi ylös kaikki jotka yllättyvät siitä ettei rekisteriselostetta löydy osoitteesta www.blogilista.fi.

SUMMA SUMMARUM

Pyöritän itse useampaa palvelua vapaaehtoistyönä ja vaikka kuinka muutoksista tiedottaisi vastahankoista ja valittavaa väkeä löytyy aina kuin pieniä sieniä syksyllä. Niin kauan kun itse palvelu kuitenkin toimii ydinosiltaan voidaan mielestäni isoon osaan valituksista maksuttomissa palveluissa suhtautua kepeämmin kuin silloin, kun ihmiset valittavat toimintavirheistä. Tämän vuoksi itse olin valmis auttamaan koodin kehittämisessä betatestausvaiheessa jotta pahimmilta bugeilta tuotannossa vältyttäisiin ja jotta palvelu saataisiin käyttäjille mahdollisimman hyvässä kondiksessa.

Ikävä kyllä näyttää siltä, että betatestaajia kosiskeltiin vain näön vuoksi: jotain pikkuongelmia korjattiin kyllä testausvaiheessa mutta itse ydintoiminnoista kerrotut bugiraportit jäivät ignoroiduiksi. Olen pahoillani jos joku sankarikoodaaja nyt vetäisee pepsit nenäänsä tämän kirjoituksen vuoksi koska julkisesti tulee haukutuksi koodista jolle ei ole annettu riittävästi aikaa ja resursseja kehittää - en halua yhdenkään nörtin päätä vadille, mutta haluan oikeasti Sanoma Digitalin vastuuhenkilön julkisesti selittävän MIKSI keskeneräinen koodi on viety tuotantoon. Ymmärrän, että lehdille riittää nettisivujen päivittäminen muutaman kerran päivässä, mutta blogien ja blogilistan idea nimenomaan on ajantasaisuus.

Jätetiin eilen lapset yökylään ja mentiin ystävän tupareihin. Oli hulvatonta ja asiaankuuluvasti syömistä oli yllinkyllin ja jäi emännällekin useammaksi päiväksi tuhottavaksi.

Meillä oli varsin hauskaa - mahtoiko johtua foliohatuista, sienilaulusta ja muusta huonosta huumorista vai vaan pelkästään hyvästä seurasta, mutta illalla kun kävelimme bussilta pois lämpimässä yössä tuli sellainen olo, että kesää ja hyviä ystäviä ei voita juuri mikään.

Kävinpä minäkin eilen Kaapelin Kierrätystehdas- tapahtumassa . Mukaan pakkasin ikeakassillisen pieneksi jääneitä lastenvaatteita, takaisin tulin lehtiökokoisen olkalaukun (kierrätyspahvia!), muutaman cd:n, parin posliiniastian, muutaman pienen kangaspalan ja parin saippuatelineen (tekstuurityökaluja!) kanssa. Tavara kiersi Kaapelilla aika haipakkaa: jättämistäni lastenvaatteista oli jäljellä vain yksi paita kun itse poistuin, pariin kertaan ehdin koluta erityisesti harraste- ja keittiövälinepöydiltä täysin eri tavaran. Kiitettävän oikeasuuntainen suorite: vein enemmän kuin toin.

Jäin haaveilemaan samantyyppisiä lähiötapahtumia: jonkun koulun iso sali vuokralle ja yhteistyökumppaniksi kierrätyskeskus/ muu kierrätyskirpputoria pitävä järjestö/yhdistys joka illan lopuksi voisi ottaa haltuunsa paikalle jääneen ylimääräisen tavaran. Melko minimaalisilla järjestelyillä tälläinen olisi mahdollista myös pienemmässä mittakaavassa. Ja satavarmasti toimisi.

Oppimisjärjestelmissä* puhutaan jaosta auditiivisiin, visuaalisiin ja kinesteettisiin oppijoihin. Olen tässä viimepäivät miettinyt noin yleisemminkin aisteja ja muistoja, sitä missä asioissa muistan itse kuvan ja missä muistan kosketuksen, maun tai tuoksun.

Näin loput joltain taivaskanavalta jostain dokumentista (lähdeviitteet, hooray!), jossa kuvataideopiskelijoille opetettiin metallinvalantaa. Opettajan johdolla luokka teoriaosuuden jälkeen ensin kosketteli valmiita töitä ja muotteja, sitten kopisteli niitä esineillä, katseli ja sitten vasta alkoi työstämään omia töitään. Mietin sitä, miten itse opetan massailua ja tajusin, että juuri jotain tuollaista haluan oppia: kokonaisvaltaisempaa otetta aisteihin, keinoja joilla erilaiset oppijat tulisivat huomioiduiksi.

Olen hyvin vähän auditiivinen ja erittäin vahvasti kinesteettinen ihminen itse. Toisaalta minulla on valokuvamuisti, jonka vuoksi esim. kirjojen ja nettisivujen sisältö jää muistiin kuvina. Silti jos minulla on edessäni kuva tai esine joka viehättää on sitä aina myös koskettava. Keskusteluista muistan sanat tarkemmin jos olen katsonut ihmistä silmiin. Talvi herättää mielessä mielteen pehmeästä hiljaa satavasta lumesta ja pakkasen tuoksusta, syksystä tulee mieleen se miltä tuntuu kahlata lehtikasassa. Jos muistelen älyllisiä asioista on ensimmäinen aistimielle kuva, muiden kohdalla yleensä joko tuntohavainto tai tunne.

Silloin kun itse opiskelin ei oppimisjärjestelmiä juurikaan hyödynnetty opetuksessa vaan lähes kaikki tapahtui "kalvosulkeiset ja opettaja paasaa"- metodilla. Mitä nyt tuota Esikkoa olen seurannut näyttää siltä, että peruskoulussa on päästy pitkälle niistä ajoista ja kaikenlaisia oppimismenetelmiä käytetään kokoajan luontevasti hyödyksi. Ylä-asteesta eteenpäin neuloin koulussa usein sellaisilla tunneilla, joilla piti keskittyä. Silloin se ei ollut tavanomaista ja näin jälkikäteen täytyy vain kiitollisena todeta, että erityisesti lukiosta olisin klaarannut paljon huonommin läpi jos minut olisi kahlittu paikoilleni pulpettiin. Pystyn edelleen palauttamaan mieleen jotkut historian - inhokkiaine koulussa - tunnit joilla luokkatoveri ja opettaja väittelivät milloin mistäkin sodasta ja sen syistä. Ensimmäisenä muistan kädet sylissä, langan, neuleen mitä tein ja sitten mielikuva täydentyy ympärillä tapahtuneesta.

Seminaareissa ja pitkissä kokouksissa usein loputtomien power point- esitysten ja pitkien asiapuheiden keskellä salissa sorina hiljenee ja ihmiset vaeltavat omiin ajatuksiinsa kahvitaukoa odotellen. Jos vain tilanne suinkin sallii, minulla on usein neule mukana erityisesti jos olen väsynyt - tuntuu että pystyn paremmin keskittymään jos kädet tekevät jotain rutiininomaista. Jos en voi neuloa piirtelen "puhelinpiirustuksia" papereiden marginaaleihin. Kummallista kyllä tälläisistä tilanteista jää minulle enemmän muistiin kuin niistä tilanteista, joissa istun passiivisena paikoillani ja näytän asiallisemmalta.

(Yksi, tosin melko pintapuolinen, testi löytyy täältä. Sen mukaan olen taktuaalinen tyyppi... )

Aattona käytiin lasten kanssa Mossin ystävän bändin yksityiskeikalla ja päädyttiin sitten sieltä Vanhankaupunginkoskelle piknikille. Seuraavana aamuna 30 metrin päästä löytyi ruumis. Onneksi ei illalla, Unikon pasmat kun jo meinasivat mennä sekaisin vedessä killuvien pullojen takia. "Äiti, sano siellä lautakunnassa että nää roskat pitäisi siivota!". Koskella pörräsivät västäräkit - takin kanssa oli melkein lämmin.

Eilen olimme perinteisellä vappulounaalla, tälläkertaa ravintola Pihassa. Pihaa en voi lakata kehumasta - siellä on aina loistava palvelu myös allergisille ja ruoka on hyvää. Anoppi laittoi sitten perinteiset tippaleivät Pakilassa. Nam.

Muutamassa päivässä puihin on tullut lehdet ja tuntuu aivan kesältä. Tuntuu hurjalta tämä ajan kiito kun viikot vilistävät silmissä.

Ensinäkin eiliseen YTLK:n kokoukseen liittyen kirjoitin blogiini siitä, miksi vastustan rakennusvirastolle kaavailtua organisaatiomuutosta.

Pipareita ja propagandaa- blogin voi tilata myös blogililistalta.

Toiseksi olen huomenna lauantainan yksi HKVY:n asuntopoliittisen keskustelun panelisteista. Keskustelutilaisuus on 14–16.00 Hermannin kerholla osoitteessa Hämeentie 67.

Kaiken asiallisemman taiteen ja muiden projektien lomassa syntyi myös itselle kaulakoru:

Sitten viime viikonlopun pienenmpi neiti, 5v, on kertonut että myös hän haluaa massailla kanssani "ihan kahden" ja hän myös haluaa kuvat "teoksistaan" nettiin kun ne uunista tulevat. Saamansa pitää.

Eilen istuimme Unikon kanssa ensin hetken lasten massakirjojen parissa, mutta lapselle eivät kelvanneet amerikkalaistyyliset nallet ja hymynaamat. Ehei. "Minä haluan tehdä perhosen ja sillä olis oranssit siivet".
Annoin kasan työkaluja ja hoidin pastakoneen moottorin virkaa. Kun perhonen oli valmis, lapsi mietti hetken ja päätti sitten tehdä pingviinin ja kääräisi mustasta massasta näppärästi vartalon. Pää, siivet ja jalatkin syntyivät muutamassa minuutissa. Neiti on selkeästi ollut silmät tarkkana kun on häärännyt vieressä mun massaillessa. En ole edes tajunnut lasten oppivan niin paljon siinä jos eivät nuo itse tee mitään, höpisevät vain omia kuulumisiaan ja katselevat mun puuhastelua.

Tälläistä jälkeä tuli:



Ps. Lapset ovat muuten liittoutuneet mua vastaan. Mulle selvisi eilen, että meillä on sunnuntaisin massailukerho lasten kanssa ja joka toinen viikko on Esikon, joka toinen Unikon vuoro. Kaikkea alkaa tapahtua kun järjestää työhuoneeseen työtilat kahdelle hengelle saman pöydän ääreen

Olen huomena 19.4 klo 12-16 demoamassa massojen käyttöä Hobbypointissa Helsingissä.

Vastaan paikan päällä yleisön massoja koskeviin kysymyksiin. Tarkoitukseni on näyttää paikalla mm. illuusiotekniikkaa sekä millefiorin perusteita.

Tässä taannoin keskustelin seurueessa, joka kilvan kertoi kuinka he olivat tykänneet ihana-lehdessä olleista helmistä, ja että ohjekin oli ollut ymmärrettävä, mutta että silti heistä tuntui siltä että millefiorityöskentelyn täytyy olla todella vaikeaa ja ettei se nyt oikeasti kuitenkaan onnistuisi. Heitin sitten ilmaan, että lapsikin tuon osaisi ja vähän vetoakin aiheesta taisin lyödä. Sunnuntaina - työhuoneen siivouksen edettyä siihen pisteeseen - istuimme alas Esikon kanssa ja opetin neidille, 9v, miten tehdään kukkamillefioria. Tämä on ensimmäinen kerta kun annoin lapsen oikeasti tehdä itse kaiken mukaanlukien erityisen terävän leikkuuterän käyttö. Minä jatkoin siivoamista pöydän toisella puolella kun tyttö väkersi pari tusinaa helmeä. Korun ripustuksessa autoin lukon kiinnityksen verran. Näin hienoa jälkeä tuli:

Viikonloppuna sain valmiiksi taas yhden stetson-harisonmenetelmällä suunnitellun neuleen jonka olennaisesti vaativin osuus oli viikon kestävä mallitilkkujen neulominen ja purkaminen.



Ja kyllä, tämä oli paras kuva niistä kaikista kahdestakymmenestä

Pörrö Sahlberg & Petteri Leppikallio: Sammal, Moss



Kaulakoru, 43 cm. Premo, tammi, sillkivärit, samettilanka, metallijauheet.
Necklace, 43 cm. Premo, oak, silk paints, velvet yarn, metallic pigments

Eilen tuli korkattua vielä vähän keskeneräinen työhuone käyttöön. Syntyi mm. tämmöinen koru - ovaalin taustalla on testattu Petteri Leppikallion mulle tekemää tekstuurityökalua joka on ihan mieletön. Samalla testailin myös uutta veistä joka vihdoin on riittävän painava tälläisen huonomotoorisen käteen.

Ylisanoilta ei voi luonnollisesti välttyä kun pistää kaksi luovaa ihmistä miettimään yhteisiä projekteja. Liioittelun makua on ilmassa ja ne nk. normaalit ihmiset (aka lapset tässä tapauksessa) tuossa juuri kommentoivat aihetta sanoilla "laitatko ruokaa vai oletko taiteessa?". Olin, mutta arki onneksi palauttaa realiteetit kohdalleen - muutoin voisi mennä ihan flowlla surffaukseksi tämä elämä