Keskiviikko, huhtikuu 24. 2013Sometus vs. googletus Olen niitä, jotka googlettavat lähes kaiken. Myönnettäköön, että sitä tulee tehtyä myös silloin kun ei tarttisi, rutiininomaisesti ja maneerina. Mutta viimeaikoina on ollut asioita, joita en joko ole halunnut googlettaa tai osannut etsiä. Tosi ystävyyttä on googlettaa ystävän puolesta sairaustietoja. Jokaisella pitäisi olla oma googlekaveri joka etsii netin syövereistä terveysongelmiin niitä vähemmän raflaavia vaihtoehtoja joihin ei liity syöpä tai parantumaton. Eilen jäin vaihteeksi jumiin siihen, että en löytänyt keskustan useista isoista paperikaupoista vaakasuoraan leveämpiä viivattomia muistikirjoja. Kymmenessä minuutissa some kertoi mistä niitä saa ja mitä ne maksavat. Samaa tietoa ei löytynyt googlella. Toki löysin vastaavia muistikirjoja pilvin pimein, ulkomaisista nettikaupoista ja kalliimmalla. Tänään sometin kaverin puolesta: kaverin allergiatesteissä löytyi uusi, harvinaisen oloinen, allergia. Gluteenihydrolysaatti. Kyseinen lisäaine on ilmeisesti vaaleissa jauhoissa käytettävä kuohkeutin. Koska sitä ei tarvitse merkitä erikseen tuoteselosteisiin ajattelin kysellä tietääkö kukaan tuttavapiiristäni tästä enemmän. Googlen tiedot aiheesta ovat toistaiseksi olemattomat, mutta luottaen kuuden erottavan askeleen teoriaan uskon, että edes jotain parempaa tietoa löytyy. Googlen etu on anonymiteetti ja se, että se hakee tietoa koko maailmasta. Useimmiten kuitenkin mulle itselleni riittäisi vähäisempikin allas, mistä tietoa ammentaa. Oman tuttavapiirini parhautta on se, että sieltä löytyy ihmisiä niin järjettömän monelta alalta. Kun viikko sitten lapseni joutui yllättäen leikkaukseen sain somesta monialaista vertaistukea alkaen lääkäreistä päätyen vahtimestariin. Vaikka jakelu tekstille oli suppeahko - edes koko omalle tuttavapiirilleni en asiasta puhunut - oli ihan muutamassa tunnissa tuttavapiiriltä saatu apu ylitsevuotavalla tavalla konkreettista ja helpottavaa. Aika paljon elämässä on niitä kysymyksiä, joihin vastaus ei ole tiedossa vaan toivossa. 
Tiistai, lokakuu 16. 2012Pari sanaa työttömyydestä ja työllistämistoimista Helsingissä
Minua on jo pidempään ihmetyttänyt Helsingin kaupungin työnantajapolitiikka erityisesti pitkäaikaistyöttömien käyttämisessä ilmaistyöreservinä. Kun työttömyystilastoja laaditaan työharjoittelijat sekä työllistämiskoulutuksissa olevat päätyvät tilastossa lokeroon "työvoiman ulkopuolella". Sosiaaliviraston sivuilla kerrotaan, että "rekrytointikoulutus ei yleensä johda tutkintoon, mutta antaa valmiudet työskennellä tietyllä alalla. Rekrytointikoulutusten kesto vaihtelee kahdesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Rekrytointikoulutuksessa oleva ei ole työsuhteessa kaupunkiin. Koulutusajalta maksetaan työttömyysetuutta ja ylläpitokorvausta." Pitkäaikaistyöttömiä palkataan "työharjoitteluun" 6-10 kuukauden jaksoissa ja kun yksi harjoittelija on lopettanut, samaan työhön otetaan seuraava työharjoittelija. Työharjoittelijat tekevät pääsääntöisesti samaa työtä kuin palkatutkin työntekijät, ero on vain siinä että työharjoittelja saa työttömyyskorvauksen lisäksi työstään vain 9 euron päivittäisen ateriakorvauksen.  Henkilöstöraportti vuodelta 2011 kertoo, että Helsingin kaupungilla on vuonna 2011 työskennellyt 785 työllistettyä. Selkeää vastausta siihen, onko ilmaiset työharjoittelijat laskettu työllistettyihin ei kirjallisista dokumenteista löydy. Osa työllistetyistä on kuitenkin palkkasuhteessa kaupunkiin, mutta näistä on maksettu kaupungille palkkatukea. Osa työllistetyistä on myös ollut vammaisia joiden tuetun työllistämisen mallin ongelma on pitkälti siinä, että vammaisille tarjotut työpaikat ovat pysyviä mutta palkkaus on työtehtäviin nähden moninverroin alhaisempaa kuin samasta työstä maksettava korvaus muille. Joissain tapauksissa se on vain ylläpitokorvauksen verran päivässä. Lisäksi minua on ihmetyttänyt osa Sosiaaliviraston työllistämistoimista. Sosiaaliviraston vuosikertomuksen 2011 mukaan työllisyyden hoidon työllistämiä henkilöitä on ollut 124 ja kuntouttavaan työtoimintaan on osallistunut 1226 henkilöä. Toisaalta Sosiaaliviraston toimintakertomuksen mukaan luvut ovat eri suuruiset todennäköisesti siksi, että niissä puhutaan sekaisin eri asioista. Olen maaliskuussa kirjoittanut tarkemmin yhdestä sosiaaliviraston epämääräisestä hankkeesta, Talent Studion Myedesign hankkeesta pidemmin siviiliblogiini. Laitettuani sähköpostilla kyselyä Talent Studion Junno Kaarnalle nettisivut ja osa videoista poistettiin internetistä. En ole vieläkään saanut vastauksia kysymyksiini vaikka olen lähettänyt ne myös apulaiskaupunginjohtajalle. Taustalinkkejä etsiessä, muuten, osui vastaani tällainen Helsingin kaupungin rekryvideo: Tiedän, että kaupungilla on paljon motivoituneita työntekijöitä jotka arvostavat juuri videossa mainittuja asioita. Erityisesti työn pysyvyys - niillä joilla virka tai toimi on - on talouden heilahdellessa tietenkin tärkeä etu joka lisää erityisesti vakituisen henkilön tyytyväisyyttä työnantajaa kohtaan. Kaupungin työntekijöistä suuri osa viihtyy töissään videossakin mainituista syistä. Helsingin kaupungin henkilöstöraportti vuodelta 2011 antaa kuitenkin tilastollisesti karumman kuvan kaupungin työnantajapolitiikasta. Esim. sosiaali- ja terveystoimen puolella määräaikaisia työntekijöitä on ollut 3 945 eli 20% alan työvoimasta. Vaikka määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen on laitonta on kuitenkin aika ilmeisestä, että näillä suhdeluvuilla ainakaan lain henki ei voi toteutua. Raportin mukaan suurin osa määräaikaisista työntekijöistä työskenteli muun muassa opettajina tai tuntiopettajia, hoitajina, lähi- ja sairaanhoitajina sekä lastenhoitajina. Määräaikaisuudet kohdentuvat siis selvästi naisvaltaisille työpaikoille. On mielestäni selvää, että vaikka jossain määrin työllistämistoimet parantavat pitkäaikaistyöttömien työkykyä ilmais- ja halpatyövoiman pysyvä hyväksikäyttö kaupungin töiden teettämiseen ei tulisi olla mahdollista. Työttömille suunnatut työnhakukoulutukset, kuten mainittu Talent Studio, eivät myöskään vakuuta minua kouluttajiensa osaavuudella tahi toimenpiteiden mielekkyydellä. Myöskin määräaikaisten työsuhteiden osuus koko henkilöstöstä on mielestäni liian suuri.
Tiistai, lokakuu 9. 2012Olen ehdolla kunnallisvaaleissa En aijo vaalispämmätä kovinkaan ahkerasti, mutta olen ehdolla Helsingissä. Vaalinettisivuni löytyvät osoitteesta http://iki.fi/porro Pääasiallisesti vaaliviestintäni kulkee facebookin puolella Pörrö Sahlberg- poliitikko- sivulla. Tervetuloa mukaan kampanjaan joko facebookin puolella tai lahjoittamalla minulle rahaa. Rahaa tarvitsisin vielä noin 500 euroa jotta pystyisin ostamaan Helsingin Sanomiin mainoksen vaalipäivän lehteen. Itselläni siihen ei ole valitettavasti varaa.
Maanantai, heinäkuu 23. 2012Luottamustoimien ydinongelmia
Yksi niistä asioista joista haluaisin puhua kunnallispolitiikassa enemmänkin liittyy siihen, mitä muilta edustajilta kokouksissa suusta pääsee. Lautakuntien kokouksista on kuitenkin sovittu, että niissä keskusteltu on luottamuksellista ja vain päätökset, äänestykset sekä eriävät mielipiteet ovat julkisia. Olen yrittänyt pelata näillä pelisäännöillä ja vain tyytynyt yleisesti toteamaan, että minua harmittaa sellaiset luottamusmiehet jotka tulevat kokouksiin avaamatta papereita ja/tai ovat silminnähden harmistuneina siitä, jos kokouksessa kysytään yksityiskohtia päätöksen alla olevista asioista.
Tuntuu nuljulta se, että joutuu kerta toisensa jälkeen muistuttamaan virkamiehiä siitä, että päätöksenteon alla olevat paperit tulee olla saatavilla. Että tarvittavat liitedokumentit - kaikki - ovat käytössä. Että tuttuunkin asiaan liittyvät taulukot, tilastot, hinnastot jne. kuuluvat osaksi päätöksentekoa. Että ne myös virallisesti pitää liittää asiakirjapinoon mukaan jotta esityslistan kapulakieli ei tule tulkituksi väärin. Samaan aikaan kokouksissa saattaa istua useampiakin ihmisiä jotka eivät ole edes vilkaisseet esityslistaa saati liitteitä. Ihmisiä jotka pitävät suljettujen seinien sisällä täysin pöyristyttäviä puheenvuoroja siitä, kuinka esim. lautakunnan päätösvallan alla olevat miljoonien eurojen hankintapäätökset ovat "lillukanvarsia" tai "suorittavaa työtä johon ei lautakunnan tule puuttuman". Tuttu vinkkasi eduskunnan sivulta Miapetra Kumpula-Natrin (sd) lausumaan, joka tiivistää mielestäni sen, mikä on vialla liian usein päätöksenteossa: Minä en käy läpi enkä kaipaa monisatasivuista sopimusta, koska tiedän, että Suomen virkamiehet, ministeriöiden virkamiehet, esiintyvät virkavastuulla. Luotan heidän asiantuntijapapereihinsa, joissa on tämä malli käyty moneen kertaan läpi, sekä siihen, mikä on myös näihin tiedonantoteksteihin laitettu ja pitkin syksyä, viime kesästä asti, kun neuvotteluja on käyty, suuren valiokunnan kokouksissa käyty tuosta mallista läpi. En voisi olla enemmän eri mieltä. Olkoon substanssi mikä tahansa olennainen asia on se, että päätöksen alla olevat dokumentit ovat kokonaisuudessaan päätöksentekijöiden käytössä ja kernaasti myös senverran aikaisin että niihin ehditään kunnolla tutustua. Koko demokratian perusajatus luottamusmiehistä jotka valvovat virkamieskuntaa vaarantuu mitä enemmän tämänkaltainen ajatusmaailma yleistyy politiikassa. Tottahan se on helpompaa olla kyseenalaistamatta, varskinkin kun sosiaalinen paine myötäillä virkamieskuntaa on jo kunnallispoliittisella tasolla melkoinen. Kaikkien luottamustoimissa toimivien edustajien tehtävänä on kuitenkin edustaa kansalaisia ( kuntalaisia - asiakkaita jne.) eikä suinkaan sokeasti luottaa virkamiehiin. Luottamus on annettu luottamusmiehille ja sen kyseenalaistamaton delegoiminen virkamiehille osoittaa kyvyttömyyttä ymmärtää omaa asemaansa. Ei meistä kukaan - minäkään - aina ehdi niitä papereita suurennuslasilla kolata, mutta erityisesti silloin kun päätetään isoista asioista pitäisi olla vielä normaaliakin huolellisempi jotta päätös on tehty demokraattisesti parhaan ja puoluettoman datan pohjalta eikä yhdenkään tulkinnan pohjalta. On vaikea arvostaa niitä poliitikkoja - ihan puolueeseen katsomatta - joille riittää sama kuin Kumpula-Natrille. Erimielisyyden hyväksyn ja kestän silloin kun materiaaliin ja sen liitteisiin on tutustuttu, mutta sokeaa luottamusta virkamiehistöön en sitten millään ole oppinut sietämään kovin hyvin vielä kahdeksassa vuodessakaan.
Perjantai, kesäkuu 1. 2012Nutan ritarit Viikin nuorten puolesta Olen asunut Viikissä vuodesta 2001 ja toiminut kunnallispolitiikassa vuodesta 2003. Koko sen ajan olemme yrittäneet saada Viikkiin nuorisotaloa - tuloksetta. Muuttaessamme tänne nuorisotalo luvattiin valmistuvaksi 2004 mutta talo on virkamiesten ja valtuuston toimesta siirretty hamaan tulevaisuuteen jo yli vuosikymmenen ajan. Tänä aikana nuorisoa on riepoteltu pitkin kylää väliaikaisissa tiloissa mm. pienille lapsille kalustetun leikkipuiston tiloissa, koululla ja nyt vanhan apteekin pienissä tiloissa. Tämänhetkisen arvion mukaan nuorisotalo saadaan Viikkiin ehkä 2017 vaikka on kiistaton totuus, että Nuorisomäärää kohden nuorisotilaa on täällä Vesalan kanssa suhteellisesti vähiten.  Viikissä asuu aika loistoteinejä - nuoria joilla on sanottavaa ja keinot sanoa se. Tänään Nutan Ritareiden järjestelmä teatteripolku oli nuorten itsensä ideoima ja toteuttama kertomus siitä, millaista heidän elämänsä Viikissä on. Näytelmän ideoijana on toiminut Ida Lönnqvist joka hyvin selkeästi kertoi missä täällä oikeasti mennään. Totuuksia jotka jokainen teinin äiti mielummin haluaisi sulkea jonnekin kauas pois.  Näytelmäpolun viesti oli kristallinkirkas: nuoret haluavat yhteisen, turvallisen, kokoontumispaikan jossa aikuiset valvovat ettei kukaan jää yksin tai kiusatuksi ja jossa voi oikeasti olla tuntematta olevansa jonkun toisen reviirillä. Paikan jossa on lämmin talvellakin ja jossa nuorisolaumaa ei pidetä häiriönä. Nyt Viikin nuorilla on pienet jakautuneet jengit eri kauppojen kulmilla. Kun toisia ei tunneta on konfliktien uhka kokoajan olemassa. Nuorten mukaan niin viinaa, tupakkaa kuin huumeitakin on helposti saatavilla Viikissä. Paine päihteiden käyttöön on nuorten itsensä mukaan hankala asia: jos haluaa hengailla jossain kavereiden kanssa on vaikeaa olla niin pieni kuin haluaa jos samalla ostarinkulmalla notkuvat myös ne täysi-ikäiset. Toisaalta tilojen puutteen takia nuoriso myös valtaa lasten leikkipuistoa joka - nuorten itsensä mielestä - on ymmärrettävsti pienten lasten vanhemmista pelottavaa. Rapuista on tullut pienten porukoiden nuorisotiloja joista nuoret monesti ajetaan pois huutaen.  Väliaikaisen nuorisotilan tilat ovat riittämättömät alueen tarpeeseen: tilassa on vain yksi pienehkö yleishuone sekä kaksi kymmenneliöistä ikkunatonta kopperoa. Tämänkin tilan kaupungin nuorisotoimi sulkee kesäksi koska toiminta keskitetään muutamiin lähiöihin. Nuorisotalo saataisiin rakennettua nopeammin jos tahtotilaa löytyisi. Loppuviimeksi kyse ei ole rahasta - kuten Guggenheimista opimme 180 miljoonaakaan euroa ei ole kaupungin budjetissa ainakaan virkamiesten mielestä missään määrin iso summa koska samanhintaisia liikenneinvestointeja tehdään jatkuvasti. Kyse on siis valinnoista: kumpi on oikeasti tärkeämpää: nuoriso vai autoliikenne. Itse pidän tätä aika helppona kysymyksenä. Nutan ritareista voi lukea lisää sekä heidän blogistaan että liittyä facebooktykkääjiin. Ja tätä viestiä saa levittää koska veikkaan, että monelle aikuiselle tässä kaupungissa tekisi ihan hyvää tajuta, etteivät ne kauppojen kulmilla hengaavat nuoret välttämättä ole roskasakkia vaan sitä satojen teinien porukkaa, jotka eivät vaan millään voi mahtua tilaan joka vetää maksimissaan 50 ihmistä - jos nämä istuvat sylikkäin.     Ps. Olen pyytänyt tilaisuudessa sekä kuvausluvan että luvan julkaista kuvat. Jos sattumalta olet kuvassa etkä halua sitä nettiin, pistä mulle meiliä osoitteeseen theporro at saunalahti piste fi niin otan kuvan pois!
Tiistai, toukokuu 29. 2012Kustannussopimus Hämmentävää että tämä on blogaus jonka olen halunnut kirjoittaa jo varmaan 10 vuotta mutta silti olen istunut tämän päällä miltei viikon hehkutellen aihetta lähinnä sosiaalisen median puolella. Ehkä en vieläkään ihan ole toennut siitä, että joistain haaveista tulee sittenkin totta. Kävin viimeviikolla allekirjoittamassa Minervalla kustannussopimuksen kirjasta, joka kulkee työnimellä "Koruja askartelumassoista". Kirjan alustava julkaisuaikataulu on ensivuoden alkuun. Kustannussopimuksen allekirjoituksen jälkeen soitin pari puhelua ja kävelin kohti kamppia. Söin itsekseni törkykalliin sushilounaan. Ostin marjoja ja menin työhuoneelle juhlimaan sopparia työhuonenaapurin kanssa. Katselin kun facebookpäivitykseni sekä kaupan puolella että omalla seinällä keräsivät kymmeniä tykkäyksiä ja onnitteluita ja leijuin - leijuin niin korkealla kun ihminen voi leijua. Tänä kesänä saan tehdä mielekästä työtä: sitä mitä olen halunnut tehdä vuodesta 2002. Askartelumassoista on tullut, vihdoin, kaiken tämän kovan työn tuloksena materiaali jota oikeasti harrastaa muutkin kuin minä. Niin moni, että kirjalle on jo markkinat. Wau. Kun itse aloitin massailun ei internettiä sellaisena kuin me sen tänäpäivänä tunnemme vielä ollut. Suurin osa ohjeista oli sanallisia eikä massailun perustekniikoitakaan isolta osalta oltu vielä keksitty. Kun postituslistat vihdoin syntyivät olin mukana alusta asti - monet perustekniikat jotka tänäpäivänä ovat itsestäänselvyyksiä syntyivät näiden keskusteluiden tuloksena. Tänä päivänä massailun alottaminen on helppoa: parin tunnin googlettelun jälkeen on jo jonkinlainen käsitys siitä mihin kaikkeen materiaali taipuu. Vaikka englanniksi netistä löytää paljon kaikenlaista on suomeksi aiheesta kirjoitettu mun omien tekstien lisäksi todella vähän. Paljon on harrastajien määrää lisännyt se, että Ihana- lehti on alusta pitäen tarjonnut mulle massailuun keskittyvän ohjepalstan. Olen kiitollinen Minervalle siitä että he ovat osoittaneet mua kohtaan sekä arvostusta että luottamusta. Olen onnellinen siitä että mulla on vihdoin mahdollisuus kirjoittaa se kirja jonka haluankin, sisällöstä tinkimättä. Tälläkertaa mulle ei riitä että teen parhaani. Yritän tehdä vähän enemmän kuin mihin luulen pystyväni. 
Tiistai, toukokuu 15. 2012Päivän asu
Tänään mietin hartaasti melkein minuutin mitä päälleni laitan. Käyttövuoroon pääsivät violettiraidalliset sukat (tarjoustalo, hinta ehkä neljä euroa 3 paria) sekä farkkuverkkarit. Paidaksi valikoitui pirteän musta veltto tunika. Alusvaatteet ovat tyylikkäästi eriparia (köh) ja jalkoja koristaa ergonomiset nahkasandaalit. Lisäksi vasemmassa kädessä on musta nahkahihna.
Wanha blogistania vetää kättä lippaan uudelle blogistanialle. Kyllä mekin osaamme asublogata!
Tiistai, toukokuu 15. 2012Paikallinen äiti äimistelee
Sisäpiiriltä tuli kehoitus blogata koska polkattiinhan me silloin viimevuosituhannellakin. Meinasin jo sanoa ettemmä jaksa kirjoittaa kuin asiasta mutta tulihan sitä asiatontakin sitten vastaan, onneksi.
Meinaan mainoksia facebookissa:   15 kiloa tekisi noin 105 000 kaloria joka taas tarkottaisi 3750 kalorin päivittäistä energiavajetta. Aika todennäköistä, eikös vain? Etenkin kun mainoksen mukaan riittää vain kun nauttii tuotetta. Melkoiset on olleet paikallisen äidin päivittäin napaansa ahtamat kalorit!Huvitus maximus pääsi valloilleen kun menin klikkaamaan mainosta ja päädyin tälle nettisivulle.  Jännät nää kuluttajauutiset. Todella jännät. Ja mikä hienointa nämä ovat itsekin laittaneet "kuluttajauutiset" lainausmerkkeihin. Sivun otsikkokuvan alt tekstinä toimii "Tämä sivusto ei ole sidoksissa minkään sanomalehtijulkaisun kanssa". tyrskis Sivustolta löytyy myös isoimpien medioiden logoja ja väitteitä että mainostettu tuote olisi näistä medioista tuttu. Klikkaamalla mediakuvia päätyy kuitenkin mainossivulle. Mutta kuten alalaidan terms & conditions toteaa, "We are not affiliated in any way with YLE TV1, MTV3, Nelonen, Sub, or CBS.YLE TV1, MTV3, Nelonen, Sub, and CBS". Ja entäpä itse "artikkeli": Kaikkialla näkyy Internet-blogeja, mainoksia tai lääkäreitä, jotka mainostavat Corexinia uutena ihmedieettinä, joka edistää laihtumista. Mutta voiko tämä pieni pullo olla kaiken hehkutuksen veroinen? Vai olemmeko hyväksyneet uusimman Hollywoodin trendin ilman todellisia meriittejä tai tieteellisiä todisteita siitä, että Corexin voi todella auttaa sinua karistamaan liikakilot ja -sentit? Senverran monta kuluttajaviraston ohjetta näyttää unohtuneen että pistinpä nyt myös kuluttaja-asiamiehelle viestin aiheesta. Kuluttajauutiset- domain on rekisteröity whoisGuardin kautta joten sen omistajatiedot eivät näy netissä. Eikä sivuillakaan ole muuta sisältöäkuin tökerösti kirjoitettu "lehtiartikkeli". Klikkaamalla kahden euron tarjouslinkistä päätyy FormLife.nu:n sivuille. Nämä sivut on whoisin mukaan rekisteröity Köpenhaminalaiselle Larsen Datalle. En tiedä kuka tuollaisia tuotteita tilaa, mutta olisi ihan mielenkiintoista juoksuttaa pilleripurkki - jos tuolta nyt oikeasti tilaamalla pillereitä saa eikä vain laskua - johonkin labraan. Parhaimmillaan se sisältää vain kalkkitabletteja mutta pahimmillaan tulokset voivat olla aika huolestuttavia. Ja näin näppärästi vedin samalla yhteen myös ehkä noin 8 vuoden ajalta olennaisimman tästä blogista: nillitys, huono huumori ja tutkiva googlettelu yhdistettynä viranomaisten & virkamiesten pommitukseen. Moon kyllä aikalailla vakuuttunut siitä että elämässä pitäis olla jotain sisältöäkin mutta näköjään se on tätä, edelleenkin 
Torstai, toukokuu 10. 2012Opintiet
Aloitin maanantaina tekemään luovan alan yrittäjän ammattitutkintoa oppisopimuskoulutuksena. Koulutus on räätälöity aikalailla tämäntyyppisen alan tarpeisiin ja meitä on vissiinkin 14 naisyrittäjää opissa. Koulutuksen järjestää Naisyrityskeskus.
Mulla ei - ihan rehellisesti sanoen - ollut niin kauhean isot odotukset koulutuksesta sinäänsä tai mitään erityistä tarvetta saada mitään tutkintoa suoritettavaksi. Koulutuksen parasta antia noin etukäteen ajatellen on sen tuomat apuresurssit oman firman pyöritykseen sekä se, että koulutus suoritetaan monimuoto-opetuksena jolloin joudumme kuukausittain tekemään niin kirjallisia kuin fyysisiä tehtäviä omassa firmassa. Deadlinet sopivat mulle - olen saamaton ja laiska tekemään vaikeaksi mieltämiäni asioita jollei niihin ole aikarajaa. Enkä saa aikaiseksi asettaa niitä päivämäärärajoja itselleni - tai ainakaan pidettyä niistä kiinni koska lupaukset itselle ovat niitä jotka mun on helpoin murtaa. Muille lupaaminen on niin paljon enemmän kunnia-asia. Hämmentävää kyllä jo maanantaista jäi käteen senverran ajatuksia että ne selvästi ovat jo nyt muuttaneet jossain määrin omaa ajattelua. Konkreettisesti maailma muuttuu vain tekemällä mutta ainakin itselläni suurimpia esteitä tekemiselle ovat usein ajatukset ja luulot - lukot joita itselleen solmii ihan vain koska ei uskalla muuttua. En ihan ennalta uskonut että innostuisin liiketoimintasuunnitelman päivittämisestä - liikesuunnitelma kun tuppaa noilla valmiilla pohjilla olemaan jotain sellaista jonka päivitys on sitä samaa liirumlaarumdiipadaapaa kuin suurin osa muistakin strategoista ja suunnitelmista. Tähän asti olen kyllä ajoittain raapustellut swottia paperille kun olen jotain muutoksia toimintaani tehnyt, mutta ajatus liiketoimintasuunnitelman pilkkomisesta työsteppeihin - hallittaviin sellaisiin - on jotenkin onnistunut pysymään siellä samassa massassa jossa muutkin "pitäis joskus tehdä"- asiat. Todella monet tällaiset hahmotelmat yms. tuntuvat järjettömän isoilta työmääriltä ja kun jo nyt aikaa tuppaa menevän töiden parissa niin paljon niihin ei tule tarttuneeksi koska yksinkertaisesti ei jaksa. Toinen kouluttajistamme toisti mantraa, että yrityksen menestys on siitä kiinni, että tekee "riittävän määrän oikeita asioita oikealla tavalla". Niin. Monesti tekee liikaakin, vääriä asioita ja väärällä tavalla. Toimii siten kuin pitäisi, tai olettaa että pitäisi, omasta lähtökohdastaan lähtien. Uskoo, että koko maailma on saman näköinen kuin itse on.  Minä olen ihminen joka meni Louvreen ja kuvasi MonaLisaa katsovia ihmisiä. Suurin osa ihmisistä kuvasi MonaLisaa. Ei lienee ihme että ajoittain markkinointi tuntuu vaikealta jos sitäkin katsoo väärästä kulmasta Mulle markkinointi on jotain sellaista joka mieltyy päässä puhelinmyyjiin ja agressiivisiin autokauppiaisiin - jotain ihan hemmetin ällöttävää ja vastenmielistä. Ja kuitenkin se on niin, että jollei ihmiset tiedä mitä mä myyn niin eipä ne sitä myöskään osta. Kas kummaa! Joten nyt, ihan harjoitteen vuoksi, kerrottakoon mitä mä myyn:Ihan kiva kauppa myy askartelumassoja, joilla jokainen ihminen ilman mainittavia pohjataitoja voi tehdä itselleen uniikkeja koruja. Askartelumassojen käyttöön ei vaadita juuri minkäänlaisia työkaluja vaan ihan tavan katkoteräveitsi ja neula riittää kokeilua varten. Massat kovetetaan kotiuunissa eikä siihenkään tarvita kuin ulkopuolinen lämpömittari - kinkkumittareitakin on joka kodissa. Ja kas. Siinä oli muutaman kappaleen kaupallinen viesti jonka kirjoittaminen ei tuntunutkaan pahalta koska se oli - ainakin omasta mielestäni - totta kaikki. Jos en tähän uskoisi niin minkä ihmeen takia olisin perustanut massailun ympärille nettikaupan siinä kohtaa kun tiesin kuusi muuta massailijaa suomesta? Miksi olisin tätä jaksanut jatkaa nämä vuodet, jollen ihan oikeasti olisi hulluna tuohon materiaaliin ja sen mahdollisuuksiin? Businesideana tämä oli järjetön. Mutta nyt, kun olen puurtanut vuosia tehdäkseni massoja tunnetuksi ja opettaakseni sitä ihmisille sen ovat onneksi löytäneet muutkin. Käsityöharrastajista ehkä kolmasosa on joskus kokeillut jotain askartelumassaa ja aktiivisia harrastajia on jo satoja. Nyt sitä käyttävät jo myös useammat muuutkin käsityöläiset töihinsä. Ehkä sittenkin jotain on tehty oikein vaikka koulutuksen ensimmäisen luennon lähinnä mietin että onpa todella paljon juttuja joita en ole tehnyt oikein - tai lainkaan. Mutta eipä hätä. Tärkeää on kai jatkossa tehdä oikeita asioita riittävän paljon oikealla tavalla
Torstai, toukokuu 3. 2012Sananen Guggenheimista
Ei lienee ole jäänyt selväksi, että vastustin Guggenheimin rakentamista verovaroin. Mielestäni projektissa haisi sekä "selvitystyö" että ehdotettu rahoitusmalli.
Tämän päivän Hesarin pääkirjoitus kuitenkin antaa vielä aiheen yhdelle kommenttiblogaukselle. Hesarin mukaan Ajatus kansainväliseen Guggenheim-verkostoon kuuluvan taidemuseon perustamisesta ja rakentamisesta Helsinkiin ei koskaan saavuttanut suurta suosiota. Hanketta vastaan asettui laaja rintama. Sitä vastustivat ne, jotka vierastavat kaikkea ulkomaista, ne, jotka pelkäävät, että kaupungin peruspalveluihin tarvittavaa rahaa törsätään turhuuteen, ne, jotka vierastavat Amerikkaa ja kaikkea Amerikasta lähtöisin olevaa, sekä ne, jotka pelkäävät, että kansainvälinen taidemuseo veisi määrärahoja muilta täällä jo toimivilta museoilta ja ylipäätään suomalaiselta kuvataiteelta. Guggenheim-projektin suurin ongelma ei suinkaan ollut brändin ulkomaalaisuus vaan se, että siinä Guggenheim- museo itse ei ollut valmis sitoutumaan millään tavoin taloudellisesti projektiin mutta samaan aikaan halusi päätäntävallan projektista. Projektin kannattavuuslaskelmat olivat Guggenheimin laatimia eikä riippumatonta selvitystä edes yritetty tehdä. Sopimus oli selkeästi Helsingille monella tavalla epäedullinen. Helsingin Sanomat varmasti halusi Guggenheimin Helsinkiin. Kaikesta päätellen myös Guggenheim- museo edelleen on toiveikas projektin jatkon suhteen. Ja epäilemättä Guggenheimhaaveet tullaan vielä kaivamaan laatikosta esiin kunnallisvaalien jälkeen. Syksyn kunnallisvaaleista tuleekin varmasti myös kulttuurivaalit. Ja hyvä niin - näin kulttuurialan ammattilaisena olen enemmän kuin ilahtunut siitä jos keskustelemme myös kulttuurista ja sen merkityksestä Helsingin vetovoimalle. Kuten ennenkin sanoin olen valmis toivottamaan Guggenheimin tervetulleeksi Helsinkiin kunhan se rahoitetaan muulla kuin verovaroilla. Olen jopa valmis ensimmäisten joukossa lobbaamaan tarvittavalle rakennukselle ilmaista vuokratonttia - jos hanke oikeasti ja aidosti on niin kannattava taloudellisesti kun sen puolustajat ovat esittäneet, on ihan itsestäänselvää että sillä on toteutumismahdollisuuksia myös yksityisrahalla. Mikäli projektin puolustajat aidosti uskovat projektiin sitä tulee ilman muuta edistää yksityisrahoitusmallin pohjalta. Ehkäpä Helsingin Sanomat voisi omalta osaltaan panostaa asiaan maksamalla uuden 1,2 miljoonan selvityksen siitä, miten Guggenheim-museo voitaisiin rahoittaa ilman verovaroja. Ehkä kuitenkin tärkeämpänä kuin satojen miljoonien investoinnit koen kysymykset siitä, miten käytännössä kaupunkitilaa saadaan kulttuurikäyttöön - niin taiteelle kuin tapahtumille. Katutilan hallitsijana on tällähetkellä rakennusvirasto. Taide ja kulttuuri ei ole pelkästään rakennuksia ja megalomaanisia instituutioita. Kulttuuri - taide - tarvitsee myös muunlaista tilaa kuin vakituista näyttelytilaa. Olen jonkinverran tutustunut Chekpoint Helsinki - työryhmän ajatuksiin ja niissä on paljon mielenkiintoista ja varteenotettavaa. Silti ehkä tärkein kulttuurin este tässä kaupungissa on pienemmän mittakaavan tilojen puute: työtilojen, popup-taidenäyttelytilojen, katutapahtumien jne. Kaupungilla on paljon kiinteistöjä omistuksessaan ja osa niistä on syystä tai toisesta tyhjänä pitkiäkin aikoja. Taide- ja kulttuuritapahtumia varten ei välttämättä aina tarvita dedikoituja rakennuksia vaan kulttuuria voi - ja pitäisikin - nähdä myös vähemmän instituutionaalisissa tiloissa. Taide kuuluu kaikille eikä sen esiin tuomiseen aina tarvita miljoonia, ainoastaan kekseliäisyyttä.
Tiistai, toukokuu 1. 2012Käsityöläinen riistää itseään
Näin työläisten päivänä sananen yrittäjyydestä, kädentaitoyrittäjyydestä nimenomaisesti.
 Kuva Miriam Korlee En minä sitä sanoiksi saa, en nyt vielä, enkä mitenkään koherentiksi tekstiksikään. Mutta kuluttajat puhuvat usein siitä, kuinka he haluavat eettisesti tuotettuja tavaroita ja laatua. Että kotimaisuus merkitsee, että kivijalkakaupoilla on merkitystä. Tosiasiallisesti suomalaiset kuitenkin jonottavat suurmarkettien kassoilla saadakseen hullunhalpoja vaatteita, kodinkoneita ja somistustavaroita joiden tietävät melkoisella varmuudella olevan tuotettu enemmän tai vähemmän epäeettisesti. Ehkä ei lapsityövoimalla, ei aina, mutta useimmiten halpatyövoimalla maissa, joiden ympäristökuormitus tappaa jatkuvasti valtavan määrän asukkaita alle viisikymppisinä ja joissa elämä on enemmän tai vähemmän kärsimystä. Osalle tämä on taloudellisesti ainoa mahdollisuus selvitä arjesta, mutta omassa tuttavapiirissä on valtava lauma keskituloisia joiden tiedän surutta kuluttavan rahojaan myös merkkivaatteisiin, laatuviineihin ja luomuruokaan. Peruskuluttajan valintoja ohjaileekin yleensä rahan lisäksi monenkirjava eettinen- ja laatustandardisto jossa toisilleen ristiriitaisia arvoja ei yleensä edes tiedosteta. Samaan aikaan käsityöläiset puhuvat oman työnsä laadusta, eettisyydestä ja kunnon palkasta mutta kituvat todella olemattomilla tuloilla pitkien työpäivien ja jatkuvan stressin alla. Me maksamme huikeita messupöytämaksuja, nettikauppamaksuja, pankkipalvelumaksuja, eläkemaksuja, alveja yms. ja silti näyttää siltä, että ensimmäinen mistä me leikkaamme menoja on oma tuntipalkka - ei suinkaan työn laatu, taso tai malliston vaikeus. Työpäivät ovat pitkiä ja arvaamattomia eikä ihan harvinaista ole että yhteistyökumppani tuntuu vain rahastavan pieniltä yrityksiltä tekemättä omaa puoltaan diilistä. On Itellan huolinnassa makailevia tavaratullauksia, maksuissaan hidastelevia jälleenmyyjiä, varkauksia, kohonneita vakuutusmaksuja, mainontaa joka ei tuota yhtään asiakaskontaktia. Oppirahat pienyrityksissä ovat monesti suuria ja kalliita ja pahimmillaan johtavat toiminnan loppumiseen. Käsityöläisten pitäisi olla kymmenen alan ammattilaisia. Oman työnsä lisäksi pitää osata siivota, somistaa, hoitaa kirjanpitoa, toimia verosuunnittelijana, myyjänä, markkinoijana, roudarina, valokuvaajana, mannekiinina, opettajana, tiedottajana... Jokaisella meistä on puutteita kaikenlaisessa. Useimmiten puutteet ovat niitä, mitkä vaikuttavat myös tulokseen. Viimeisen kolmen vuoden aikana tuttavapiirissäni on lopettanut tusinan verran pienyrittäjiä koska toiminta ei kannata. Itse en haluaisi liittyä heidän joukkoonsa. Niinpä hain tuossa jokunen kuukausi sitten alan täsmäkoulutukseen ja pääsinkin. Ensi viikon perjantaina aloitan oppisopimuskoulutuksessa tekemään luovan alan yrittäjän ammattitutkintoa. Koulutuksen taso tuskin odotuksiani vastaa mutta jostain päästä on nyt lähdettävä hakemaan viisautta joka itseltä puuttuu. Mun osalta messut meni väkimäärään nähden loistavasti. Mulla on paljon aivan superihania asiakkaita jotka jaksaa tulla moikkaamaan mua vaikka minne. Pari ihan uutta ihmistäkin tuli ständille käymään mukanaan massatöitä joita ovat mun ohjeilla tehneet. Sain useita ihmisiä innostumaan kokeilemaan massoja ja myyntiäkin oli senverran ettei nyt varsinaisesti takkiin tullut. Ja tulipahan messuilta bongattua yksi uusi tukkuri ja kasapäin kollegoita joista osan tunsin (tiesin) vain netin kautta. Esim. Susannan tapasin vasta nyt ensikerran. Susannan työt ovat aivan hur-maa-via, hinta kohdallaan ja ständikin oli todella hieno. Susannalle nämä olivat ensimmäiset "isot" messut ja messuraportti löytyy täältä. Vastapäätä mua oli Enkeli Werstas joiden vetäjiin vihdoin tutustuin hyväntuulisen moi-mitä-kuuluu- huutelun sijasta. Viikonloppuni pelastuksia tämäkin. Ja jos sisustusta harrastaa tuolta kyllä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista. Järjestäjän mokat ovat kuitenkin sellaisia että ammattilaisten kesken niistä riittää puhuttavaa vielä joksikin aikaa. Onneksi tässä kohtaa kollegat ovat olleet varsin samanmielisiä ongelmien suhteen. Suomen käsityöyrittäjät ovat, btw, kaikessa hiljaisuudessa verkostoituneet lähinnä facebookin kautta - jos haluat mukaan laita mulle meiliä niin kerron enemmän - ja tästä toivon mukaan pidemmän päälle tulee olemaan koko alalle hyötyä. Jos olisin mennyt jonnekin pitämään vappupuhetta se olisi kai ollut tätä lyhyempi. Ehkä olisin sanonut vain näin: Ammattiliitot turvaavat edes jotenkuten työläisen etuja. Jos työpaikallasi ei noudateta lakia, vaadi ammattiliitoltasi enemmän! Käsityöläinen riistää lähinnä itseään. Myös kädentaitoyrittäjien verkostoituminen on ainoa tapa vaikuttaa isompiin kokonaisuuksiin. Kaikilla meillä on mahdollisuus ostosvalintojemme kautta vaikuttaa globaalisti.
Torstai, huhtikuu 19. 2012Talent studio jatkoa
Lähetin aspulaiskaupunginjohtaja Rädylle viestin liittyen Talent Studio caseen jo miltei kuukausi sitten. Yli viikko viestin jälkeen kaupunginsihteeri Olli Hari vastasi että Räty on lomalla ja nyt eilen vihdoin sain Harilta "vastauksen" kysymyksiin. Vastaus ei vastaa yhtään mihinkään eikä oikeastaan kerro mitään olennaista. Sähköposti on tätä tasoluokkaa
”My e-Desing-hanke on World Design Capital Helsinki 2012 –statuksen saanut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston kehityshanke. Se on jatkokehittelyä muutaman vuoden toimineelle Talent-studiolle. Liitetiedostossa on tarkempaa tietoa kummastakin hankkeesta. Lisäksi spostissa on liitteenä mainitun my e- designin lehdistötiedotteet mutta KAIKKIIN kriittisiin kysymyksiini projektin ammattimaisuudesta, kustannuksista jne jätettiin vastaamatta. Olen aika äimänä. Ilmeisesti sosiaalivirastossa on ajateltu että pistämällä Talent Studion nettisivut pois näkyviltä projektia voidaan jatkaa sellaisenaan eikä mitään kriittisyyttä tarvitse noudattaa projektin toiminnan suhteen. Musta tää ei voi mennä näin. Kysymyksiin pitää olla muitakin vastauksia kuin että "tää on nyt tällainen projekti". Lähetin takaisinpäin uudistetun kyselyn mutta en ole ihan hirveän toiveikas sen suhteen että sosiaalilautakuntaa kiinnostaisi tai sosiaalivirastossa asiaa edes oikeasti tutkittaisiin syvemmin.
Keskiviikko, huhtikuu 18. 2012Antimainostilaa myydään
Ajoittain kysellään myisinkö mainostilaa tästä blogista. Jätän useimmiten vastaamatta.
Mutta tänään mulle markkinointiin mainontaa niin absurdiin asiaan etten voinut kuin innostua tästä mainostusideasta. Mikä ettei, kyllähän täältä mainontaa saa ostaa: Myyn antimainostilaa. Lupaan haukkua firmasi netissä tonnilla. Hintaan kuuluu sekä haukkuminen sosiaalisessa mediassa, tässä blogissa että myös kirjoitan samalla vaivalla yleisönosastokirjoituksen. Mikäli haluat myös kuluttajan rankan kertomuksen päivälehteen, kertakorvaukseni iltapäivälehdissä avautumisesta on 469 eur + alv.
Torstai, huhtikuu 12. 2012
tulipään läskimaratooni ja muita jorinoita ihmiselämästä Olen se liikuntatunnin lintsarityttö joka vetelehti lähisillan alla tupakoimassa kaikki suunnistustunnit muiden lusmujen kanssa. Se, joka oli aina vähän kömpelö, huono eikä koskaan oikeasti innostunut mistään. Toisaalta olen se sama tyttö joka polki satunnaisesti 12 km kouluun, ui uinticooperista täydet. Jossain vaiheessa nuoruutta harrastin miltei vuoden taitohyppyjä trampoliinilla - se oli kivaa mutta loppui siihen kun jäin auton alle ja nilkkani korvattiin metallilla ja kaikki tärinä kiellettiin. Hyvästi juoksu ja korkokengät. Urheilussa sylettää kaikki, erityisesti pukuhuoneet, hikoilu ja hengästyminen. Ryhmäliikunnasta ainoa josta olen vähänkään oikeasti pitänyt oli kaveireiden kanssa pesiksen pelailu teininä. Ainoa liikuntamuoto mistä varsinaisesti pidän on kävely: niinä kausina kun kävelytyttää kävelen helposti 20 km viikossa. Näistä asenteista huolimati minulle saatiin markkinoitua ajatus potkupyörästä tuossa pari vuotta sitten senverran perusteellisesti että kun sellainen osui merkittävässä tarjouksessa vastaan osstin sen pois ja olen sitä laiskanpulleasti ajoittain ulkoiluttanutkin. Sanottakoon, että inhoan polkupyöräilyä koska hengästyn, hikoan ja en jaksa. Potkupyöräily on pyöräilyä noin kolme kertaa raskaampaa. Vuosi sitten lainasin überlelua johon saa mitattua painot, pituudet ja joka mittaa sykettä suorituksen aikana ja laskee teoreettisen kalorikulutuksen tunnissa. Mulla se nousi silloin jonnekin 950 kalorin paikkeille. Nyttemmin olen jonkinverran kevyempi ja oppinut tekniikan paremmin, joten kulutus lienee jonkinverran pienempi. Hassua kyllä, potkulautailussa on kaikki ne elementit mitä liikunnassa vihaan mutta se on silti kivaa. Luettuani tässä pari viikkoa joka hemmetin uutislähteestä että istuminen tappaa otin sitten kierroksia senverran että päätin ryhdistäytyä. Kaivoin Kick Biken varastosta ja sain sille pientä keväthuoltoapua. Tästä on nyt viikko. Ajattelen että jos saan potkittua itseni töihin ja tultua vain toisen suunnan bussilla siinäkin on tällaiselle ammatti-istujalle parannusta. Yhtään ei kyllä napannut lähteä tiistaina töihin potkimalla kun maanantaina oli tullut mutta lähdin silti. Ja vaikka sattui otin ja urheuduin kotiin takaisin. Keskiviikkona edestakainen matka onnistui jo jonkinverran kivuttomammin. Tänään kävin töissä autolla ja kotiin tultua oli pakko lähteä iltalenkille koska tuntui vain siltä. Lenkkiä kertyi 9 km. Olen viikon kuluessa potkinut läskejäni 42 kilometriä pitkin Helsinkiä. Maratoonin verran. Maratoonin! Uhoaminen on pahasta enkä tosissaan tiedä kuinka kauan tätä ihmettä jatkuu mutta koska olen juuri elämäni ensimmäisen endorfiinihumalan vallassa voin kertoa, että tämä fyysinen tunne on ihan käsittämätön. On musta tuntunut mukavalle rasituksen jälkeen ennenkin, en sitä sano. Mutta lähinnä se on sellaista "hakkasin halot ja kävin saunassa"- tyyppistä väsymys-itsetyytyväisyyttä. Nyt menee lämpimiä aaltoja (kuin kylmiä väreitä) selkärankaa pitkin ja ihon alla tuntuu siltä kuin veri juoksisi paikoin hieman nopeammin ja notkeammin. Ei kyllä paha. Vaikkakin tätä autuutta hieman häiritsee se, että kaikki isot lihakset käsivarsista pohkeisiin ovat varsin kipeät rasituksesta Palkitsin päättäväisyyteni käymällä vihdoin kampaajalla. Suosittelen Vision Hair Viikkiä. Sitä saa mitä tilaa: mä tilasin säpsäkän punaisen tukan joka on vino, koneella ajeltu takaa ja toiselta sivulta lyhyeksi ja jossa on jotain tummia raitoja. Loput jätin ammattilaisen käsiin, luotan siihen että käsityöammatissa olevat osaavat juttunsa paremmin kuin minä. Ja niinpä tuo osasikin.  Ps. Itsensä kuvaaminen ja hymyileminen samaan aikaan ei onnistunut
Torstai, maaliskuu 29. 2012Vierivä kivi ei sammaloidu
Meillä oli tänään Teknisen palvelun lautakunnan ja Yleisten töiden lautakunnan yhteiskokous oman kokouksen alla. Tai siis: yleisten töiden lautakunnalle se oli virallinen kokous, meille tplk:ssa kyseessä oli vain "tapaaminen". Selitykseksi väitettiin kaupungin päätöksentekojärjestelmä Ahjoa mutta rohkenen epäillä tekniikkaselitystä, senverran moneen Ahjosta on tekosyyksi...
Normaalien esittelyiden jälkeen keskustelulle oli varattu huikea tunti. Jep. Vaikka oli ihana pullakahvitella vanhojen tuttujen kanssa niin kaupunkilaisten etu ei ihan hirveästi toteudu ennenkuin molemmat yleisiä töitä valvovat lautakunnat saavat kunnolla aikaa yhteisten asioiden hoitoon: siinä missä virastot toimivat tilaaja-tuottajamallissa on molempien lautakuntien tehtävänä valvoa kaupunkilaisten etua. Eikä kaupunkilaisten etu aina toteudu kirkasotsaisessa paperisodassa: tarvitaan yhteisiä keskusteluita ongelmakohdista ja poliittisia päätöksiä sen eteen, että esteet raivataan. Kaupunkilaisillehan tässä töitä tehdään molemmissa virastoissa. Esitinkin itse ensinäkin vuosittaista yhteisseminaaria ao. lautakuntien välille jatkossa sekä myös esitin hartaan toiveen siitä, että investointi/korjaus/kunnostus- vuosikelloa siirrettäisiin tilaajan puolella aikaisemmaksi jotta tuottajan puolella tehtävät kilpailutukset tulisivat kaupungille edullisemmiksi. Pieniä ovat summat, tonni siellä, viisi tuolla, kaksikymmenttä tuolla mutta kyllä niistäkin kertyy rahaa vuosikierrossa merkittävästi. Tänä talvena molemmat lautakunnat ovat sattuneesta syystä joutuneet aika paljon tekemisiin lumipalautteen kanssa. Ihan vaan linkkiä etsiessäni tsekkasin mitä omilta kulmilta kartalta löytyy. Lumipalaute näyttää annetun 19.3 ja nyt on 29.3. Ainakaan asiaa ei kartalla ole merkitty hoidetuksi... Huokaus. Lumi varmaan on jo itsekseen sulanut tuoltakin pois. Toivotaan että ensi talvena systeemi on jo oikeasti paremmin käytössä. Viikin aluetta hoitaa yksityinen yrittäjä ja työn kuittaamattomuus saattaa johtua siitä ettei yrittäjä pääse koneella merkitsemään työtä tehdyksi. Silti kaupunkilaisen näkökulmasta tuo vaikuttaa siltä ettei lumipalautteisiin reagoida. Ei hyvä. Toivotaan että ensitalvena homma alkaisi olemaan jo oikeasti kunnossa.  Teknisen palvelun lautakuntaa varten olin askarrellut nelisen tuntia taulukkolaskennan kanssa. Nelosen uutisten bongattua kivityöurakkaongelmat lautakunta on tarttunut aiheeseen aika jämäkästi. Kilpailutuksen toimintatapaa on muutettu: aiemmin urakoitsija arvioi töiden hinnan itse ja jos työmäärät nousivat saattoi kilpailutuksen tuloksena halvimmaksi tarjoukseksi todettu ollakin tosiasiallisesti kallis. Kolmen eri alueen kiviurakat on kilpailutettu siten, että on ensin nimetty työ, arvioitu tätä urakkakaudella toteutettava määrä ja annettu sille viraston toimesta pistearvo. Kilpailutuksessa tarjoajilta pyydettiin pisteille kerroin millä pisteet muutetaan euroiksi. Edelliseen lautakunnan kokoukseen virasto ei ollut toimittanut lautakunnan tarvitsemia liitedokumentteja joten asia jouduttiin jättämään pöydälle. Nyt taulukot saatiin vihdoin myös luottamusmiesten käyttöön. Koska en nyt voine mennä tässä tiukkoihin yksityiskohtiin tiivistän olennaisen bointin kuvitteellisella esimerkillä:  Eri alueilla samalle työlle on useimmiten kaupungin toimesta annettu eri pistearvo. Osa siitä on perusteltua - esim. keskusta-alueella töiden tekeminen maksaa työjärjestelyiden ja olosuhteiden takia jonkinverran enemmän - mutta kun kilpailutusalueena on Läntisen kaupunkitekniikan alueella keskustan lisäksi Pitskua jne. se ei oikein selitä koko alueen korkeaa hintatasoa. Tähän olemme jo yrittäneet aikaisemmin lautakunnassa puuttua tuloksetta. Tänään esitin kaikki kilpailutuksessa olevat työkohdat (yli sata riviä) taulukolla: merkitsin värikoodein kailleinta ja halvinta hintaa sekä tein kaksi lisävälilehteä joihin laskin jokaisen alueurakan hintaeron halvimpaan koko kaupungissa käytössä olevaan hintaan sekä laskin myös suurimman ja pienimmän tarjouspisteen prosentuaaliset erot kolmanteen taulukkoon. Tätä kilpailutusta ei voitu pysäyttää mutta tarjouksiin tulleet alhaiset kertoimet viestivät että kaupungin arviohinnoittelussa mennään turhan yläkanttiin. Kannatti puurtaa koska lautakunnan loputkin jäsenet tuntuivat vihdoin tajuavan tematiikan ongelmat. Esittelijä muutti esittelyään siten, että seuraavalla kerralla lautakunnalle tuodaan kilpailutuskriteerit jo ennen kuin tarjouspyyntöä lähetetään. Toivottavasti vihdoin meidän vihreiden esittämä malli jossa keskusta-alue kilpailutetaan erikseen tulee vihdoin oikeasti viraston puolelta esittelyyn koska ei ole mitään järkeä maksaa läntisissä lähiöissä keskustan työhintoja. Tiedän että tämä ei kuulosta niin järkälemäisen massiiviselta duunilta kuin miltä se tuntui mutta olen harvinaisen tyytyväinen siihen, että tein tämän. Kolmisivuista taulukkoa ei näköjään enää sitten tytötellä ja puhuta "suorittavasta työstä" joka - kuulema - ei kuulu lautakunnan valvontaan Pah. Olen kokoajan tiennyt mistä puhun ja nyt toivottavasti tietävät muutkin asiaan kuuluvat tahot.
|
News and recentWho where what ?KategoriatRecent Entries
MuutaOhjelmistona
counter
Blogin ylläpito |
Kommentit